Arkisto 2015
Yhä useampi työssäkäyvä turvautuu ruoka-apuun
Edellisvuonna ruoka-apua annettiin noin 17 000 kassin verran.
Lisäksi Ruokapankki jakaa ruokaa kaupungissa toimiville järjestöille, jotka tavoittavat lähes sata avuntarvitsijaa päivittäin. Ruokaa viedään myös Tampereen seurakuntien vähävaraisten ruokailuihin.
Ruoka-avun tarve on kasvanut koko maassa. Sekä ruoka-apua hakevien ihmisten että ruokaa jakavien toimijoiden määrä on kasvanut 1990-luvun laman jälkeen.
Ruokaa jaetaan nykyisin sadoissa pisteissä ja ruokaa hakee yli 20 000 ihmistä viikoittain.
Ruoka-avun tarpeen kasvu käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemasta ruokajonotutkimuksesta, joka valmistui Itä-Suomen yliopistossa joulukuussa 2014.
– Ruoka-avun olemassaolo ja tarpeen kasvu kertovat valitettavasti julkisen talouden suurista ongelmista. Yhteiskunta on kykenemätön turvaamaan kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten toimeentulon ja hyvinvoinnin, pohtii teologi Ilkka Hjerppe, joka on toiminut Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteiskuntavastuun johtajana tämän vuoden alusta.
Suomessa eletään edelleen taantumaa. Työllisyystilanne on heikko, ja irtisanottujen ihmisten tulotaso heikkenee, kun he putoavat ansiosidonnaiselta työttömyyskorvaukselta peruspäivärahalle. Asumismenot ja elintarvikkeet ovat kallistuneet. Kaupungin sosiaalitoimen pitkät jonot näkyvät väistämättä seurakuntien diakoniatyössä.
Kahdeksalle kymmenestä (82 %) tutkimukseen osallistuneesta vastaajasta ruoka-apu oli oman pärjäämisen kannalta välttämätöntä. Ruoka-avussa käyvät ovat huonommin pärjääviä suhteessa muuhun väestöön. He kokevat terveytensä ja hyvinvointinsa heikommaksi, asuvat huomattavan usein vuokralla ja muuta väestöä useammin yksin. Lisäksi he ovat iäkkäämpiä sekä usein eläkeläisiä ja työttömiä tai lomautettuja.
Ilkka Hjerppe pitää erittäin huolestuttavana, että viime vuosina seurakuntien ruoka-apuun on turvautunut yhä suurempi joukko työssäkäyviä ihmisiä.
Kokonaisvaltaista tukea
RuokaNyssen valikoimassa on tällä hetkellä vain yksi Euroopan Unionin avustustuote, pasta-ateria juustokastikkeella. Suurin osa ruoka-avusta on lahjoituksia sekä kirkollisverovaroilla ostettuja elintarvikkeita.
– Monet ihmiset arvostavat kirkon diakoniatyötä ja suuri osa kirkon jäsenten maksamista veroista käytetäänkin auttamistyöhön, korostaa Ilkka Hjerppe.
Tänä vuonna diakoniatyö on varannut noin 80 000 euroa elintarvikeostoihin. Lisäksi kuluja seurakunnille aiheuttavat Ruokapankin kahden työntekijän palkka, tilavuokrat ja kuljetuskalusto. Lisäksi noin 40 000 euroa saadaan peräkonttikirppisten järjestämisestä ja lahjoituksista.
Tieto ja tarjonta myös lisäävät ruoka-avun kysyntää.
– Avustusjärjestelmä ei saisi olla itsestäänselvyys. Siksi seurakuntien diakoniatyöntekijät arvioivat jokaisen hakijan ruoka-avun tarpeen. Seurakuntien tarjoama taloudellinen tuki on tilapäistä kriisitukea, joka on aina harkinnanvaraista, kertoo Hjerppe.
Hän korostaa, että seurakunta ei voi ottaa vastuulleen yhteiskunnan tehtäviä, jotka on perustuslaissa määritelty.
– Haluamme kohdata ihmisen ja tarkastella hänen koko elämäntilannettaan. Kukaan ei halua olla lopun ikäänsä autettava. Uskomme, että jokaisella ihmisellä on voimavaroja hallita omaa elämäänsä, jos hän vain saa tukea vaikeassa tilanteessa.
Aineellisen avun lisäksi seurakunnat tarjoavat ihmiselle kokonaisvaltaista oman elämän hallintaan tähtäävää tukea.
Arvokeskustelu tarpeen
Hjerppe uskoo, että ruoka-apu kuuluu tulevaisuudessakin seurakuntien työhön. Seurakuntien talous ja säästötoimet kuitenkin asettavat rajat auttamiselle. Viiden viime vuoden aikana diakonian leikkaukset ovat olleet yhteensä noin puoli miljoonaa euroa.
– Emme voi enää jatkaa ruoka-avun antamista nykyisessä laajuudessa, jos säästötoimet jatkuvat. On pakko miettiä, mistä voimme luopua ja mihin panostaa tulevina vuosina.
Diakonian ja yhteiskuntavastuun johtajaa huolettaa myös vanhusten asema.
– Iso kysymys tulevaisuudessa on, miten kirkko on mukana vanhusten tukemisessa. Apua tarvitaan, kun iso joukko ikääntyneitä, pienituloisia ja huonokuntoisia ihmisiä asuu yksin ja yksinäisinä kodeissaan.
Hjerppe haastaa arvokeskusteluun sekä poliittiset päättäjät että seurakuntien luottamushenkilöt. Seuraavan kerran uusilla kirkkovaltuutetuilla on mahdollisuus keskustella diakoniatyön tulevaisuudesta valtuuston seminaarissa 11. huhtikuuta.
Kasseista ateriayhteyteen
Hjerppe toivoisi, että ruokakassien jakaminen vähentyisi ja painopiste siirtyisi yhteisiin ruokailuihin seurakunnissa. Ateriayhteys voisi lievittää monien yksinäisyyttä ja vähentää syrjäytymistä.
Tällä hetkellä seurakunnat järjestävät vähävaraisten ruokailuja 11 toimipisteessä ympäri kaupunkia. Tamperelaisille voisi entistä useammin tarjota mahdollisuutta yhteiseen ateriointiin lähikirkoissa messun jälkeen.
Esimerkkinä hän mainitsee muutamien lähikirkkojen puurohetket jouluaattona. Kokeilua jatketaan keväällä esimerkiksi Aleksanterin kirkossa, jossa on tarjolla keittolounas kahtena sunnuntaina 19.4. ja 31.5. messun jälkeen.
Ruokailu on suunnattu kaikille seurakuntalaisille. Ruokalippu maksaa viisi euroa ja seurakuntalaiset voivat ostaa niitä etukäteen. Ateriayhteyteen voidaan näin kutsua myös niitä ihmisiä, joiden ei ole mahdollista lunastaa ruokalippua.
Lähde: Kuka seisoo leipäjonossa? – Ruoka-apu
2010-luvun Suomessa,
Itä-Suomen yliopisto, Kaks – Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2014, VTM
Maria Ohisalo,
professori Juho Saari
Ruokapankin tukipilareina yritykset ja vapaaehtoiset
Tampereen seurakuntien tarjoaman ruoka-avun mahdollistaa iso joukko ruokaa lahjoittavia yhteisöjä ja yrityksiä sekä Ruokapankissa puurtavia vapaaehtoistyöntekijöitä.
Tällä hetkellä ruokaa lahjoittaa säännöllisesti 16 yritystä ja satunnaisesti 5–6. Mukana on muun muassa Pirkanmaan Osuuskauppa, Citymarketit ja Tampereen Ateria.
Tampereen Ateria aloitti ruoka-avun Ruokapankkiin helmikuussa 2014. Ruokapankki saa Koukun Helmen henkilöstöravintolan linjastosta jäänyttä ruokaa sekä annospakattuja aterioita.
Yhteistyö alkoi, kun Elintarvikevalvontavirasto Evira julkaisi vuonna 2013 ohjeen ruoka-apuun luovutettavista elintarvikkeista. Ohje mahdollisti sen, että tähderuuan lahjoittaminen helpottui huomattavasti ammattikeittiöissä.
– Ruuan ei koskaan tulisi päätyä roskiin. Vaikka ruokahävikkiä yritetään koko ajan vähentää, ruokaa jää väistämättä aina jonkin verran yli. Tähderuokaa lahjoittamalla autamme sekä ympäristöä että vaikeassa elämäntilanteessa olevia kaupunkilaisia, pohtii Tampereen Aterian suunnittelija Kaisa Korte.
Asiaa vauhditti ruokahävikkikeskustelu.
– Saimme kaksi kaupunginvaltuuston aloitetta, joissa kysyttiin tähderuuasta. Oma henkilökuntammekin on erittäin motivoitunut yhteistyöstä Ruokapankin kanssa.
Salme Asusen mukaan Ruokapankin tulevaisuus näyttää hyvältä, koska uusia lahjoittajia saadaan koko ajan lisää.
– Toisaalta lahjoittajia on jopa niin paljon, että raja tulee vastaan siinä, paljonko pystymme ruokaa hakemaan ja käsittelemään. Ruokapankkiin kaivattaisiin kipeästi uutta työntekijää, sillä kaikkea ei voi teettää vapaaehtoistyöntekijöillä.
Viime vuonna Ruokapankissa ahkeroi reilut 120 vapaaehtoistyöntekijää. Viikoittain vapaaehtoisille kertyy 40–50 työvuoroa.
– Uusia vapaaehtoisia saamme puskaradion kautta, mutta myös Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoiminnan kautta, kertoo Asunen.
Hän ja Ruokapankin toinen työntekijä, RuokaNyssen kuljettaja Petri Ahokainen toivottavat uudet vapaaehtoiset lämpimästi tervetulleiksi mukaan toimintaan.
Eläkkeellä oleva Arto tekee 2–3 työvuoroa viikossa vapaaehtoisena Ruokapankissa. Lisäksi hän auttaa Kalevan kirkon ja Baptistikirkon ruokailuissa. Hän lähtee töihin jopa viitenä päivänä viikossa.
– Teen tätä lähimmäisen auttamisen ilosta. Se palkitsee, kun apu näkyy niin konkreettisesti.
”Ruokapankista on ollut iso apu”
– Seurakuntien Ruokapankista on ollut meidän perheelle tosi iso apu, kertoo Katja, joka on vajaan vuoden verran hakenut elintarvikekassin RuokaNyssestä kaksi kertaa kuukaudessa.
Katja joutui turvautumaan seurakuntien diakoniatyöhön avioeron takia.
– Jouduin hankkimaan uuden kodin itselleni ja kolmelle lapselleni. Opiskelijan rahat eivät enää riittäneet vuokraan, laskuihin ja ruokaan.
Katja on ottanut kiitollisena vastaan kassin, joka pääasiassa koostuu peruselintarvikkeista.
– Lapsiperheessä menee paljon kaurapuuroa, maitoa ja leipää. Jauhoista ja kananmunista voi valmistaa kaikenlaista.
Katja on saanut vaikeassa elämäntilanteessa paljon henkistä tukea seurakuntien diakoniatyöntekijältä.
– Hän kuuntelee ja selvästi välittää. Arvostan myös sitä, että sain apua nopeasti, kun netin kautta sitä pyysin.
Katja suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen. Hän valmistuu pian ja sosiaalialan työpaikkakin on jo tiedossa.
– Kohta pärjäämme jo omin avuin. Joku muu ahdingossa oleva ihminen saa vuorostaan apua.
Katja uskoo, että kokemus autetuksi tulemisesta on arvokas.
– Voin ehkä paremmin työssänikin ymmärtää ihmistä, jolle tulee vaikeuksia elämässä. Pystyn myös rohkaisemaan avun hakemisessa. Monilla on turhan korkea kynnys pyytää apua.
Tekstit: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola
Kuinka saan ruoka-apua?
• RuokaNysse kuljettaa ruoka-avun avuntarvitsijan lähelle. Auto kiertää 22 jakelupaikkaa kahden viikon aikana. Asiakas saa valita niitä tuotteita, joita hän tarvitsee.
• RuokaNyssen asiakkaaksi voi hakeutua ottamalla yhteyttä oman asuinalueensa diakoniatyöntekijään. Avun saaminen ei edellytä kirkkoon kuulumista. Seurakuntien avunvälitys auttaa oman diakoniatyöntekijän löytämisessä, arkisin klo 9–11, p. 03 219 0711.
Kuinka voin auttaa?
• Ruokapankki tarvitsee uusia vapaaehtoisia. Tule mukaan auttamistyöhön!
• Vähävaraisia tamperelaisia voi tukea osallistumalla peräkonttikirppikseen. Rahalahjoitukset onnistuvat verkkosivujen kautta. Seurakuntien talossa toimiva Hyvien tekojen kauppa myy tuotteita Ruokapankin hyväksi.
Lisätietoa:
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi