Arkisto 2016
Boliviassa koulunkäynti avaa oven valoisampaan tulevaisuuteen
Mikä olisi hienoin joululahja, mitä toivoisit?
– Että perheellä olisi kaikki hyvin. Se olisi hienointa.
Kuulostaa maksetulta mainokselta, mutta ei ole. 16-vuotias Moises Leyva Bolivian kaivosalueelta Llallaguasta on tosissaan.
Köyhimpien perheiden lapset eivät ole tottuneet yltäkylläiseen jouluun. He eivät välttämättä osaa edes unelmoida runsaudesta; todellisuus on niin toisenlainen.
– Joskus isoveli antaa jouluna lahjaksi vaatteita, mutta yleensä teemme yhdessä joululeivän ja uunikanaa. Meitä on kaikkiaan kahdeksan lasta. Äiti on kotona ja isä on puusepänverstaalla apulaisena, Leyva sanoo.
Tieinsinöörin ammatista haaveileva Leyva käy lukiota aamuvuorossa. Usein iltapäivisin ja aina viikonloppuisin hän on parturina veljensä parturiliikkeessä. Isoveli on reilu: pikkuveli saa työstään palkkaa.
Parturintyö alkoi vasta muutamia kuukausia aiemmin. Sitä ennen Leyva työskenteli automekaanikon apulaisena.
– Kuorma-autojen korjaaminen oli tosi raskasta, eikä siinä tienannut kovin paljon. Parturina kaikki voimat eivät mene työntekoon. Se on tärkeää, sillä haluan panostaa kouluun.
Leyvalla on myös varasuunnitelma, jos insinööriopinnot tyssäävät. Hän käy parhaillaan Suomen Lähetysseuran tukemaa leipurikurssia.
– Tällä jatkokurssilla opimme koristelemaan täytekakkuja. Pidän leipomisesta ja olen aina avoin uudelle. Leipurin ammatti on hyvä vaihtoehto, jos en jostain syystä pysty opiskelemaan insinööriksi. Aion käydä myös ompelukurssin, sillä haluan oppia tekemään vaatteita, Leyva sanoo.
Hän vinkkaa Pauli Hanhiniemen avukseen tarkistamaan, josko uunissa olevat leipomukset olisivat jo kypsiä.
Toivon tie
Pauli Hanhiniemi on Lähetysseuran uusi Toivoa.fi-kampanjan kasvo. Hän vieraili lokakuussa Boliviassa ja tutustui paikallisten järjestöjen ja kirkkojen työhön haavoittuvammassa asemassa olevien parissa. Työ painottuu lapsiin ja heidän koulunkäyntimahdollisuuksiensa parantamiseen.
– Leivonta-, koru-, ompelu-, parturi- ja kännykänkorjauskurssit jos mitkä tuovat konkreettista toivoa. Kurssien ansiosta kaivosalueen lapsilla ja nuorilla on turvallisempia työllistymisentapoja kuin kaivostyö tina- ja hopeakaivoksissa, Hanhiniemi sanoo.
Boliviassa on noin miljoona lapsityöläistä, joista kaivoksissa työskentelee karkeasti arvioiden noin 10 000. Töihin saa vuonna 2014 voimaan tulleen lain mukaan mennä jo 10-vuotiaana.
Lasten työssäkäynti on monen köyhän perheen elinehto, sillä vanhemmat tienaavat niin vähän, etteivät rahat yksinkertaisesti riitä ruokaan ja toimeentuloon.
– Aloitin työnteon jo 10-vuotiaana. Mutta ei niin nuorena pitäisi joutua töihin, Moises Leyva sanoo.
Bolivialainen todellisuus oli Hanhiniemestä hätkähdyttävää.
– On todella epäoikeudenmukaista, että pienet lapset joutuvat töihin, jotta perhe pysyy leivän syrjässä kiinni. Saati, että pikkujätkät, eivät edes nuorukaisia vielä, joutuvat kaivokseen. Se on niin raskasta hommaa, että ihmettelen, miten ihmeessä he jaksavat ponnistaa vielä opintielle, Hanhiniemi sanoo.
Oma asenne ratkaisee
Boliviassa on lähes 11 miljoonaa asukasta, joista noin 40 prosenttia on köyhiä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää 17 prosenttia.
Lähetysseuran hankkeissa eri puolilla Boliviaa mukana olevat lapset ja nuoret ovat ymmärtäneet, että käymällä kouluja köyhyyden kierteen voi katkaista. Yksi tärkeimmistä opeista on ollut sen oivaltaminen, että omasta elämästä kannattaa ja voi ottaa itse vastuuta. Omilla teoilla on vaikutusta ja merkitystä.
Estefani Yucra Cazorla, 14, on käynyt Moises Leyvan tapaan Lähetysseuran ammattikursseja. Hänen mielestään työssäkäynti kasvattaa myös vastuullisuutta. Hän on huomannut, että ne luokkakaverit, joiden ei tarvitse käydä töissä, eivät välttämättä arvosta saamiaan tavaroita ja pidä niistä hyvää huolta.
– He eivät ymmärrä, miten kovasti kännykän tai koulukirjojen eteen on tehtävä töitä. Isäni on kaivostyössä. Tiedän, miten vähän hän tienaa. En voisi kuvitellakaan pyytäväni vanhemmiltani rahaa koulunkäyntiini, Cazorla sanoo ja painottaa tietävänsä kyllä, että monissa muissa maissa lapset eivät työskentele.
– Mutta minkäs teet, meidän tilanne on toisenlainen.
Määrätietoinen bolivialaisneiti myy itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan koruja koulunkäynnin ohessa. Hinnoittelu- ja markkinointiopit ovat menneet perille.
– Saatan antaa ensimmäisen korun ilmaiseksi, jos asiakas ostaa useamman kerralla. Huolehdin silti aina, että saan voittoa. Hintaan pitää laskea materiaalit ja käytetty aika. Sen päälle oma kate, kolmisen vuotta sitten korukurssin käynyt Cazorla sanoo.
Oikeastaan korubisnes on hänelle vain sivutyö.
– Eräs opettaja tekee koulussa iltavuoroa kello 18–22 ja minä hoidan sillä välin hänen vauvaansa. Palkan pitäisi olla noin 45 bolivianoa (noin 6 euroa) päivässä, mutta saan vähän yli 20 (noin 3 euroa). Toisaalta työ ei ole raskasta.
Cazolan tähtäimessä on opettajan tai lääkärin ammatti.
Usko kannattelee
Koulunkäynnin tärkeyttä korostaa myös kahden lapsen äiti Juana Cora, 42, La Pazin kupeeseen kasvaneessa El Alton kaupungissa. Hän on ahkerasti mukana paikallisen luterilaisen kirkon toiminnassa.
– On hirveän tärkeä, että etenkin tyttöjä kannustetaan koulunkäyntiin. Kun olin pieni, vanhempieni mielestä ketsua-intiaanityttöjen ei tarvinnut eikä kuulunut käydä kouluja.
- Kun sitten aikuisena tulin työn perässä La Paziin, töiden saaminen oli hankalaa. Minua pilkattiin ja syrjittiin, koska en osannut espanjaa ja tällä alueella eniten puhuttavaa alkuperäiskieltä aymaraa.
Cora sisuuntui ja meni 25-vuotiaana uudestaan kouluun. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti opiskelemaan sosiaalityöntekijäksi.
– Valitettavasti opintoni keskeytyivät, sillä sairastuin, mutta haluamme mieheni kanssa panostaa omien 9- ja 3-vuotiaiden tytärtemme sekä kanssamme asuvan 11-vuotiaan velipuoleni koulunkäyntiin.
Entä joulu pääkaupungissa La Pazissa? Varakkailla joulu on länsimaisittain runsas, mutta yltäkylläisyys on Juana Corankin perheestä kaukana.
Perheellä on taloudellisesti tiukkaa, sillä Juana Cora pystyy sairautensa vuoksi töihin satunnaisesti. Aviomiehen räätälintienesteillä viisihenkinen perhe ei oikein tule toimeen. Kirkon apu tulee tarpeeseen.
Usko tuo lohtua ja voimaa.
– Haluamme elää kristillistä elämää, lähellä Jumalaa iloissa ja murheissamme. Ja jakaa myös muille siitä vähästä, mitä meillä on. Joulu on meille tärkeä juhla. Osallistumme kirkon tapahtumiin ja käymme joulukirkossa. Annamme jotain pieniä lahjoja, mutta vain lapsille, Juana Cora sanoo.
Pauli Hanhiniemi:
Auttaminen on velvollisuutemme
Tamperelaismuusikko Pauli Hanhiniemelle matka Boliviaan Suomen Lähetysseuran tuoreena Toivoa.fi-kampanjan kasvona oli ravisuttava. Uuden vaihteen elämään ovat tänä syksynä tuoneet myös tuore levy ja kirja.
Ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikkaan matkustaneelle Hanhiniemelle bolivialaisköyhien avun tarpeen määrä yllätti.
– Kyllä meidän, joilla asiat ovat niin hyvin, kuuluu auttaa heikompiamme. Tajusin, että pienikin apu on tärkeää. Kun yhden ihmisen elämä kohenee, se heijastuu usein koko lähipiiriin.
Henkisestikin on iso juttu, kun huomaa, että joku välittää ja auttaa askelen eteenpäin.
– Pitkällä tähtäimellä Toivoa.fi-tyyppiset kampanjat ja auttaminen ovat tärkeitä myös siksi, että ne vähentävät eriarvoisuutta. Tasa-arvoisemmassa maailmassa on vähemmän syitä kriiseihin ja sotiin.
Bolivian matkasta on nyt kuukauden verran. Matka pysyy mielessä.
– Ymmärrän, miksi maailman köyhimpien auttaminen ei välttämättä ole ykkösasiana mielessä meillä Suomessa. On silti hyvä muistaa, että rahallisesti pienelläkin panoksella voi antaa isosti toivoa paremmasta.
Uusi levy ja kirja
Hanhiniemeltä ilmestyi levy Pölyä, hiuksia, risuja Bolivian matkan aikana. Levyntekoa varten koottu bändi, Pauli Hanhiniemen Retkue, on nyt kiertueella. Keikkailu jatkuu tiiviinä helmikuun loppuun asti ja pienen tauon jälkeen kesällä.
– Uusista biiseistä on kerinnyt tulla yleisölle tuttuja. Etenkin tietenkin nimikappaleesta ja Suru teki lähtöään -singlestä, joka julkaistiin pari päivää ennen albumia. Vähitellen mekin olemme jo oppineet soittamaan niitä, Hanhiniemi nauraa.
Uuden levyn sanoituksiin Boliviassa syntyneet ajatukset ja mietteet eivät ole vielä ehtineet vaikuttaa. Eivät myöskään kirjaan Pauli Hanhiniemi – Kerran elettyä (Docendo). Se on katkelmista koostuva juttutuokio Hanhiniemen kanssa hänen muusikonurastaan.
– Oli riemukasta kirjoittaa suoraa tekstiä laululyriikan sijaan.
Kirjassa on mukana jo vuonna 2005 kirjoitettuja katkelmia, mutta valtaosa tekstistä on syntynyt vähitellen kuukausien aikana.
– Katkelmallisten tekstin kirjoittaminen oli mukavaa ja sopi työrytmiini. Kirjoitin yhtenä päivänä yhden stroorin ja toisena päivänä toisen. Olen melko varma, että kirjoitan jossain vaiheessa jotain muutakin suorasanaista, jotain joka vaatii enemmän keskittymistä.
Miten Hanhiniemi viettää joulua?
– Meidän joulumme on varmaan niin tavallinen suomalainen joulu kuin vain olla ja voi. Sellainen 50-luvun joulu läheisten kesken, jossa käydään saunassa ja ollaan nätisti kotosalla. Ei mitään poppakonsteja.
Teksti: Leena Filpus
Kuvat: Ari Vitikainen
Sinäkin voit antaa toivoa!
Suomen Lähetysseuran Toivoa.fi-kampanjalla kutsutaan uusia kuukausilahjoittajia Lähetysseuralle. Tämä vuonna suomalaiset ovat halunneet auttaa aiempaa enemmän: viime vuoteen verrattuna kuukausilahjoittajien määrä on kasvanut noin 15 prosenttia.
– Kasvu on edellisvuosiin verrattuna huomattava. On upea nähdä, miten kovista ajoista huolimatta ihmiset haluavat lahjoittaa, sanoo Lähetysseuran keräyspäällikkö Henriika Lindroos.
Kampanja muistuttaa, että kaiken epätoivon ja epävarmuuden keskellä maailmassa on yhtä toivoa. Kuka tahansa voi ryhtyä toivon lähettilääksi. Kehitysmaassa toivo saa konkreettiset kasvot, kun syrjittyyn vähemmistöön kuuluvan köyhän perheen lapsi pääsee kouluun.
Lue lisää ja osallistu:
Yhteistyö Boliviassa
- Suomen Lähetysseura on tehnyt Boliviassa yhteistyötä Bolivian evankelisluterilaisen kirkon kanssa vuodesta 2004 ja kaivostyöläisten järjestön CEPROMINin kanssa vuodesta 2011.
- Etelä-Amerikan suurimmassa alkuperäiskansoista muodostuvassa kirkossa on noin 18 000 jäsentä, valtaosa aymaroita. Yhteistyö on seurakuntatyötä ja kehitysyhteistyöhankkeita.
- CEPROMINin on ainoa järjestö, joka tekee työtä kaivostyöläisten ja heidän perheidensä oikeuksien puolesta koko Boliviassa. Alaikäiset kaivostyöläiset ovat yksi sen kohderyhmistä. Koulutuksen avulla järjestö pyrkii antamaan lapsille ja nuorille muita tulevaisuuden vaihtoehtoja kuin kaivostyö.
- Boliviassa kehitetään muun muassa lasten elinoloja ja koulunkäyntimahdollisuuksia sekä lisätään terveystietoa. Lähetysseura korostaa myös naisten aseman parantamista.
- Seurakuntatyö rohkaisee vaikeakulkuisten teiden takana sijaitsevia pieniä seurakuntia ja niiden työtä yhteisöissä. Lisäksi tuetaan vammaisten lasten koulunkäyntiä, kummilapsiohjelmaa ja Bolivian luterilaisen kirkon johtamaa keskusta, joka tarjoaa turvallisen opiskelupaikan köyhistä olosuhteista tuleville aymara-tytöille.
- Suomen Lähetysseura on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kansainvälinen toimija, ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö ja Suomen suurimpia kehitysyhteistyöjärjestöjä. Se on perustettu vuonna 1859.
- Lähetysseura tekee työtä 30 maassa yli sadan kumppanikirkon ja -järjestön kanssa.