Arkisto 2016
Isoäidin neuvoissa piilee totuuden siemen
”Kiitollisuus sisältää ihmettelyä siitä, miten paljon hyviä asioita elämä on antanut. Se voi kohdistua muihin ihmisiin, luontoon tai jumalaan. Kiitollisuuteen liittyy myös monia muita positiivisia tunteita kuten iloa, tyytyväisyyttä, onnellisuutta ja toivoa.” Näin toteaa Markku Ojanen kirjassaan Positiivinen psykologia (Edita, 2007)
Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Kaikki on hyvin juuri nyt (Minerva Kustannus) Ojanen kertoo tutkimuksesta, jossa keskimäärin 14 vuotta yhdessä olleet henkilöt arvioivat omaa suhdettaan. Arviot olivat erityisen myönteisiä silloin, kun ensin pohdittiin sitä, millaista elämä olisi, jos he eivät olisi koskaan tavanneet.
”Kiitollisuuden aiheiden miettiminen on osoittautunut onnellisuutta lisääväksi seikaksi, mutta ilmeisesti kiitollisuuden ymmärtää vielä paremmin, kun ei pidä asioita itsestäänselvyyksinä”, Ojanen päättelee.
Sonja Lyubomirsky esittelee Kuinka onnelliseksi? -oppaassaan tieteellistä lähestymistapaa.
”Se, mitä ihminen ajattelee itsestään, ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä, on onnellisuuden kannalta selvästi ulkoisia olosuhteita tärkeämpää.” – siinäpä ajattelemisen aihetta.
”Filosofit, kirjailijat ja esi-isät ovat kautta aikojen ylistäneet… onnellisuusaktiviteetteja eli kiitollisuuden ilmaisemista, optimismin vaalimista sekä liian ajattelun ja sosiaalisen vertailun välttämistä.”
Lyubomirskyn mukaan onnellisuuden tavoittelu vaatii ponnisteluja, kuten kiitolisuuden ja myönteisen ajattelun harjoittamista. Montun pohjalta nousemiseen riittää aluksi pienikin ponnistus: kirjoita muistiin kolme hyvää asiaa, jotka ovat tapahtuneet päivän aikana.
Kiitollisuutta voi harjoittaa pitämällä aiheesta päiväkirjaa, pohtia näitä asioita, tunnistaa selviönä pitämiään kiitoksen aiheita tai jakaa toiselle rakastamiaan asioita. Tutkimuksissa kiitoskirjeen kirjoittamisen on todettu auttavan, vaikka kirjettä ei koskaan lähettäisikään.
Kirjan mukaan joillekin sopii ilmaista arvostavansa sitä, mitä elämä on hänelle suonut, toiselle taas muut menetelmät.
Mitä enemmän näkee hyvää itsessään, maailmassa ja toisessa ihmisessä, sitä enemmän pystyy olemaan kiitollinen. Asenteen on syytä näkyä myös käytöksessä toisia ihmisiä kohtaan.
Avun antaminen sairaalle voi lisätä kiitollisuutta omasta terveydestä. On kuitenkin syytä varoa sitä, että auttaminen jättäisi toisen kiitollisuuden velkaan.
Tehokkainta on tehdä näitä aktiviteetteja tavanomaista useammin. Kiitollisuusstrategiaa kannattaa muunnella.
Lyubomirsky huomauttaa myös, että kiitollisuus on vastalääke kielteisiin tunteisiin.
”Kiitollisuutta voi tavoitella tiedostamalla, kuinka asiat ovat (ja kuinka paljon huonommalla tolalla ne voisivat olla)”.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvitus: Anni Juusela
Tämä teksti on osa kiitollisuus-aiheista artikkelikokonaisuutta.
Muut artikkelit:
- Lukijat kertovat kiitollisuuden kohteistaan
- "Työ muistisairaiden parissa on ollut rikasta aikaa"
Juttu kiitollisuudesta parisuhteessa löytyy paperilehdestä ja näköislehden sivulta 7.
Kiitollisuus
Lisää kykyä nauttia myönteisistä kokemuksista
Lisää omanarvontuntoa ja itsekunnioitusta
Auttaa selviytymään stressistä ja traumoista
Rohkaisee hyvän tekemiseen
Auttaa muodostamaan ja vahvistamaan sosiaalisia suhteita
Ehkäisee vertailua ja kateutta
Saattaa syrjäyttää vihan, katkeruuden ja ahneuden
Auttaa pysäyttämään hedonismin (nautinnon tavoittelun hinnalla millä hyvänsä)
(Sonja Lyubomirsky)
Pohdittavaa:
Vaatiiko kiitollisuuden aiheiden huomaaminen ikää, kypsyyttä, elämänkokemusta?
Sujuuko vuorovaikutus töissä paremmin, jos ilmaiset kiitollisuutta?
Onko kiitollisuuteen pinnisteltävä silloinkin, kun on onneton? Mihin sen johtaa?
Ovatko kiitollisimpia ne, jotka ovat vähään tyytyväisiä?
Ovatko pienet asiat sittenkin isoja?
Tänään tahdon kiittää
siitä, mikä on.
Hetki ainutkaan ei
ollut tarpeeton.
Kipu jota kannoin,
ilo hiljainen:
kaikesta voin tuoda
tänään kiitoksen.
(Anna-Mari Kaskinen: Tänään tahdon kiittää, Minerva 2015)