Kohtalokkaiden tunteiden tulkki laulaa myös hartaita joululauluja

Tärkeää on hiljentyminen näiden asioiden äärellä, kun elämä on muuten niin täynnä kaikkea, Anna Eriksson sanoo joulusta.

Mikä tahansa työ on nykyään epävarma, eikä muusikon ura tee siitä poikkeusta:

– Kaikkia suosittuja artisteja käytetään rahan tekemiseen. Asia korostuu, jos töitä on liikaa: silloin ei jaksa sitä työn määrää. Sekin on eletty läpi alkuaikoina, sanoo Anna Eriksson.

Hänen yhteistyönsä ison levy-yhtiön kanssa on päättymässä. Siihen ei liity erityistä dramatiikkaa, vaan muusikko sanoo tämän tapahtuvan taiteellisista ja musiikillisista lähtökohdista:

– Nyt minulla on vapaus tehdä, mitä haluan.

Musiikkiala murroksessa

Musiikin tekeminen on valtavassa murroksessa: keikkapaikat ovat vähentyneet eivätkä levyt myy. Anna Eriksson arvioi, että vain kymmenkunta artistia Suomessa pystyy tienaamaan työllään kunnon tulot.

– Kaksivuorotyössä paperitehtaalla tienaa varmasti paremmin. Mutta minulle riittää, kunhan tulee toimeen.

Hänen mielestään kunnon musiikkia ei voi tehdä laskelmoiden, rahan kiilto silmissä.

– Ei ole mitään järkeä miettiä etukäteen, myydäänkö tällä kappaleella levyjä vai ei. Sehän on huono tapa tehdä mitään luovaa.

– Eikä laulaja voi ajatella muulla tavalla kuin laulaa, ei siinä muuten ole mitään itua.

Urassa on valo- ja varjopuolensa:

– Luovassa työssä olet töissä aina. Se on myös tapa nähdä ja tulkita elämää. Se antaa paljon.

Miten säveltävä ja sanoittava laulaja sitten luo laulettavaansa:

– En varsinaisesti ryhdy kokeilemaan mitään uutta. Menen omaan maailmaani ja tuon sieltä esille sitä, mikä minua juuri silloin puhuttelee. Lopputulos on aina jossain määrin yllätys myös itselleni. 

Idea voi tulla missä vain, mutta muu on raakaa duunia työhuoneessa.

– Toki inspiraatio voi pudota taivaasta, mutta sekin tekele vaatii istumista ja hiomista.

Omin tyyli on dramaattisissa, kohtalokkaissa tunteissa.

– Ne vetoavat minuun ja inspiroivat minua. Semmoinen olen ollut aina.

Eriksson pohdiskelee hetken luovan inspiraation lähdettä. Hänen oma ihailun kohteensa on Freddie Mercury, jolta ei totisesti dramaattisuutta puuttunut.

– Rakastan Freddien ääntä; siinä on sitä jotain.

Celin Dion sen sijaan ei iske ollenkaan, vaikka ulkoisessa olemuksessa olisikin jotain samaa.

Musiikin iloa ja maailman rytmiä

Anna iloitsi jo lapsena musiikista ja sai laulamisestaan kiitosta.

– Ihmisen on helppo ilmaista itseään laulamalla. Musiikki aiheuttaa värähtelyä ja purkaa turhautumisia.

– Ja kuinka hyvää musiikki tekeekään lapsen kehittyville aivoille, pienen pojan äiti vinkkaa.

Vanhemmat sortuvat monesti ajattelemaan, että meidän lapsesta tulee varmasti kuuluisa laulaja tai huippujääkiekkoilija. Kuitenkin pääasia on lapsen ilo ja riemu. Tanssissa tai liikuntaharrastuksessa oppii esimerkiksi myös aistimaan muiden liikkeitä.

Laulaja huomauttaa, ettei musikaalisuus ole ilmeinen ja yksiselitteinen asia. Jollain voi olla huipputason rytmitaju, vaikka ei osaisi laulaa nuotilleen – tai ei pätkääkään.

Anna Eriksson asui kymmenen vuotta Helsingissä, ja on nyt asunut miltei saman verran Uudessakaupungissa. Paluu juurille on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi:

– Olen sydämeltäni varsinaissuomalainen. Täällä ovat myös vanhemmat ja muu suku, ja isovanhemmat lähellä.

Hän oli noin nelivuotias, kun perheen matka alkoi viedä isän työn perässä pitkin maailmaa. Tätä kesti siihen asti, kun Anna aloitti lukio-opinnot.

– Se vaikuttaa minuun yhä vahvasti: visuaalisuuteen, ja siihen minkä kokee inspiroivaksi. Se aika on vaikuttanut kaikkeen, mutta miten, sitä on vaikea selittää.

Esimerkiksi Intia jättää väistämättä jälkensä:

– Elämän kirjo on siellä niin valtava. Ja ne värit!

Kun perhe esimerkiksi muutti Tansaniaan vuonna 1983, kaupoissa myytiin siellä rautalankaa ja jauhoja. Noista ajoista Afrikka ja Intia ovat länsimaistuneet todella paljon. Oma ulkopuolisuuden tunnekin on helpottanut ajan myötä.

Tämän elämän rikkautta, noiden vuosien kaikuja on kuultavissa englanninkielisellä Garden of Love -albumilla. Se sisälsi ainoastaan Anna Erikssonin omia kappaleita.

”Kontrollointi tappaa inspiraation, tuhoaa tunteita ja katkaisee sen ohuen langan, joka yhdistää todellisuuden ja mielikuvituksen, ne kaksi maailmaa, jotka taiteilijan on pidettävä elossa.”

(Anna Eriksson Garden of Love -albumista)

Elämän äärellä olemista

Anna Erikssonin joulukonsertit muodostuvat vuosi sitten ilmestyneen Gloria-joululevyn kappaleista. Laulaja uskoo, että nimenomaan niitä ihmiset odottavat kuulevansa.

Ensimmäisen joulukiertueensa Eriksson teki toissa vuonna, mutta viime vuonna kiertue jäi väliin. Ensimmäisestä joululevystä on aikaa peräti 18 vuotta.

– Tein Gloriaan suurimman osan sovituksista itse. Anna joulu -levyn tein aivan urani alussa, joten siinä minulle jäi "vain" laulaminen. Osallistun nykyään niin intensiivisesti levyn tekemisen jokaiseen vaiheeseen, ettei niitä voi oikein edes verrata.

Hänen lempi-joululaulujaan ovat kaikkein kauneimmat ja hartaimmat kappaleet; vauhdikkaat joululaulut eivät maistu yhtä hyvin.

– Paikkakunnittain on eroa, miten kevyitä lauluja kirkoissa ylipäätään saa laulaa.

Mieluisimpiin lauluihin kuuluvat Sylvian joululaulu ja Tuikkikaa, oi joulun tähtöset. Myös Sydämeeni joulun teen puhuttelee.

– Näissä lauluissa on läsnä ajankulu, joulun tunnelma. Ne ovat äärimmäisen liikuttavia.

– Suomalaiset joululaulut ylipäätään ovat kansainvälisestikin ajatellen tasokkaita, esimerkiksi Varpunen jouluaamuna.

Heinillä härkien kaukalon -kappaleesta on julkaistu digitaalisesti ja YouTubessa ranskankielinen versio, Entre le bœuf et l’âne gris.

– Se oli hetken mielijohde. Sehän on ranskalainen, keskiaikainen laulu. Ranska on kaunis kieli.

Laulaja ei ole erityisesti jouluihminen. Ennen perheen perustamista hän oli vapaampi lähtemään vaikka ulkomaille.

– Nykyään on sitä tavanomaista: ollaan sukulaisten kesken, käydään syömässä, vanhempien luona ja haudoilla.

– Joulu on elämän äärellä olemista. Pitää olla edes hetken tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mitä on saanut.

– Joulusta ei tule stressiä, kun tekee asiat hyvillä mielin.

Hän haluaa pitää joulukonsertit nimenomaan kirkoissa. Niissä on omanlaisensa, hieno tunnelma.

– En voisi ajatellakaan tekeväni joulukonsertteja muualla. Jos voin laulamisellani tuoda joulumieltä, niin saan sitä kyllä yhtä paljon itse.

Kirkot ovat erityisiä paikkoja: kaksi vuotta sitten, kun kokoonpano oli harjoittelemassa, joku tunnusti: ”Ihanaa, kun täällä oli jouluvaloja: sain itkeä rauhassa.” Tämä tapaus jää mieleen.

Kiertueeseen mahtuu kuusi paikkakuntaa. Tampereella konsertti on 8. joulukuuta.

Eriksson muistaa esiintyneensä ennenkin Kalevan kirkossa, jota on pidetty sekä musiikilliselta että muuta akustiikaltaan huonona. Hän ei kuitenkaan yhdy arvostelijoihin, vaan arvelee kirkon olevan esiintymispaikkana jo niin korkea, että laulu kiirii taivaalle asti.

Oma joululaulu – ei mahdoton ajatus

Anna Eriksson voisi kuvitella tekevänsä itsekin joskus joululaulun:

– Kyllä, jos tulisi sellainen olo, että tästä haluan kirjoittaa.

Miten paljon hänen laulunsa kertovat omasta elämästä?

– Tätä kysytään usein, Eriksson miettii:

– Asiat, joista ne kertovat, eivät välttämättä ole, mutta tunteet ovat. Tekstissä ei ehkä ole mitään minusta, mutta omat tunteet ovat aina jossain määrin osa tarinaa.

Hän saattaa vielä tehdä sanat toisen säveleen tai sävelen toisen tekemään sanoitukseen.

– Voisin tehdäkin, jos kokisin, että tästä syntyy jotakin.

Ovatko joulukiertueet osa sitä kaupallisuutta, jota Eriksson on itsekin arvostellut railakkaastikin?

– Kyllä ne varmasti osittain ovat. Toisaalta, jos joulu on se aika, jolloin ihmiset haluavat tulla kirkkoon hiljentymään ja herkistymään, niin onhan se hyvä, että tarjontaa on.

Anna Eriksson pitää siitä, että ihmiset tulevat keikoilla juttelemaan. Ei siis tunnu siltä, että omasta persoonasta riivittäisiin irti kaikki, mikä irti lähtee?

– Kaikkea ei ole pakko avata itsestään, vaan voi paljastaa sen verran, minkä itse haluaa.

Teksti: Asta Kettunen

Kuvat: Matti Pyykkö

Gloria-joulukonsertti torstaina 8. joulukuuta kello 19 Kalevan kirkossa:

Anna Eriksson – laulu
Mikko Mäkinen – piano
Mila Laine – sello

Anna Eriksson

- Kotoisin Pyhärannan Ihoden kylästä
- Asuu Uudessakaupungissa
- Naimisissa valokuvaaja Matti Pyykön kanssa
- 3-vuotias poika
- Asui lapsena ja nuorena Intiassa, Saudi-Arabiassa ja Tansaniassa
- Esiintyi Tansaniassa Moshin kansainvälisen koulun yhtyeen laulusolistina
- Tuli julkisuuteen osallistuttuaan 18-vuotiaana osallistuttuaan televisiossa Kiitorata-ohjelmaan
- Säveltää, sanoittaa ja sovittaa
- Julkaissut 10 albumia
- Vuoden naistulokas -Emma 1997 ja Vuoden naisartisti -tunnustus 2001
- Teosto-palkinto 2013 albumista Mana
- Joulualbumit Anna joulu 1998 ja Gloria 2015
- Harrastaa öljyvärimaalausta

facebook.com/annaerikssonmusic

annaeriksson.fi

"Laulaja ei voi ajatella muuten kuin hän laulaa."

Täydennä lauseet:

Joulun sanoma… on rakkaus.

Kalevan kirkko… soi kohta kauniisti.

Hengellisyys… antaa turvaa ja rauhaa.

Joulu… muistuttaa ajan kulusta.

Tärkeintä… on olla kiitollinen.

Kauneinta maailmassa… on lapsen nauru.

Musiikki… antaa voimaa.

Talvi… on masentavaa aikaa.

Perhe… on elämäni ydin.

Jumala… on läsnä joka päivä.

Mä en halua tietää, ihan kaikkee en

vaikka tiedän, että pelkään, silti en

Ne sanoo ettei mikään koskaan enää voi tätä maailmaa pelastaa

(Sanokoot ne mitä vaan)