Arkisto 2016

1.6.2016 16.04

Lapsille juolahtaa mieleen kaikenlaista kiinnostavaa

Neljättä kesää Tuomiokirkon oppaana työskentelevän Jenni Railon mielestä kivointa on opastaa pieniä lapsia tai oppilasryhmiä:

– He keksivät aina kaikenlaista hauskaa ja oivaltavaa kysyttävää, joka ei aikuisille kävijöille juolahda mieleen.

Elias Heino ja Jenni Railo pitävät kesätyössään monista eri kulttuureista tulevien erilaisten ihmisten kohtaamisesta. Joku haluaa jutella kirkollisverosta, toinen taas tahtoo kuulla lisätietoa kirkkorakennuksista.

Eräs Tuomiokirkossa käynyt pikkutyttö toivoi kovasti, että käärmeen suussa oleva hedelmä olisi appelsiini.

Railolle ja kiertävälle vahtimestarille Elias Heinolle työn kannalta erityisen tärkeä teos on Mari Tiensuun kokoama Tampereen tuomiokirkko – opaskirja.

Paula Kivisen kokoaman Tampereen tuomiokirkko -kirjan sisältämät luonnokset ja valokuvat valmistuvasta kirkosta kiehtovat edelleen.

– Mukava, kun oppaasta saa kokonaiskuvan, ja kirjasta pieniä yksityiskohtia, jos joku kiinnostuu enemmän kyselemään, Heino hymyilee.

Tiesittekö esimerkiksi, että suurimpia rakennuskiviä vetämään tarvittiin parikymmentä hevosta kerralla? Hevoset kiskaisivat kiveä yhtä aikaa, ja niin kuorma siirtyi aina pienen matkaa eteenpäin.

Elias Heino työskenteli viime kesänä Tuomiokirkon oppaana. Hän uskoo monen kirkkoon saapuvan löytävän paikan vahingossa.

– Pidin työstä: päivät olivat erilaisia ja kohtasin paljon erilaisia ihmisiä.


Kirkollisvero kummastuttaa

Monista eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen onkin työn suola. Esimerkiksi kirkollisvero ihmetyttää japanilaisia ja amerikkalaisia.

– On hauskaa, että herää keskustelua. Kulttuurierot ovat suuria. Amerikkalaisia turisteille Tuomiokirkon maalaukset ovat tosi kova pala, sellainen taide on heidän mielestään sopimatonta, Heino kertoo.

– Samoin italialaisilla on vankat mielipiteet siitä, mitä kirkossa pitäisi olla, Railo lisää.

– Niiden kanssa, jotka eivät ole turisteja, tulee ruodittua kaikenlaisia asioita. Heille ei ole väliä, onko opas, kunhan on kirkossa töissä.

Ihmiset alkavat myös helposti jutella omista kokemuksistaan, tiedoistaan kirkosta, tai vaikka sisällissodan ajan kokemuksista. He kertovat, kenen köynnöksenkantajapojan sukulaisia ovat ja minkä pilarin kohdalla sukulaiset sen vuoksi istuivat.

Jenni Railon mielestä Tuomiokirkkoon on hauska mennä myös sen vuoksi, että se on osa suvun historiaa. Ensinnäkin se on vanhempien hääkirkko. Toiseksi, köynnöspoikien mallina on ollut sukulainen Lauri Railo, ehkä myös Kalle.

Torniin Railo ei uskaltaisi, vaikka torniseikkailuilla käyvät ja jotkut muut ryhmät ovatkin sinne päässeet. Jyrkät ja osittain kaiteettomat metalliportaat eivät houkuttele.

Turistien kanssa hän keskustelee suomen lisäksi englanniksi, ruotsiksi, japaniksi ja ranskaksi. Japanin lukemiseen innostivat aikanaan sarjakuvat.

– Tuomiokirkossa käy joka viikko 40 hengen japanilaisryhmiä. Myös kiinalaisia, brittejä venäläisiä, saksalaisia ja italialaisia käy paljon.

Elias Heino kertoo pärjänneensä suomen kielellä, vaikka Tuomiokirkossa käy paljon turisteja monista Euroopan maista.

– Ottaa paineita pois, kun puhuu englanniksi. Silloin on ulkopuolinen, ikään kuin roolissa.

Kävijöissä on runsaasti taide- ja arkkitehtiopiskelijoita, mutta myös niitä tamperelaisia, jotka käyvät paikalla ensimmäistä kertaa.


Taiteen perässä

Kaupungin Matkailuneuvonnassa Hämeenkadulla työskentelevä Maria Bergman kertoo, että kirkoista on kyselty vähän, ja yleensä silloinkin Tuomiokirkosta.

– Olen varmistanut, haluatteko jumalanpalvelukseen vai katsomaan rakennusta. Suurin osa menee taiteen perässä.

Bergman kertoo yleensä mainitsevansa myös Aleksanterin kirkon ja Vanhan kirkon kaupungin nähtävyyksien joukossa.

Matkailutoimen linja on tuoda esiin Tuomiokirkkoa, jonka matkailijat kuitenkin tuntuvat usein tietävän jo ennestään.

– Henkilökohtainen toiveeni on, että ihmiset löytäisivät muutkin kirkot ja niitä myös esiteltäisiin enemmän.

Matkailutiedottaja Laura Puurunen kertoo aiempien vuosien kokemuksella, että matkailijat kyselevät pääasiassa kirkkojen sijaintia.

– Oletan, että kun he pääsevät paikan päälle, he etsivät lisää tietoa, tai sitten heillä on sitä jo valmiiksi. Ei meiltä paljon syvempää kirkkotietoutta kysellä.

Suomalaismatkailijat tuntevat useita kirkkoja. Pääasiassa kysellään Tuomiokirkkoa ja sellaisia kirkkoja, joihin ollaan menossa esimerkiksi häihin ja joihin kaivataan suunnistusapua.

– Ulkomaalaiset matkailijat kysyvät yleensä Kalevan kirkosta, sillä se on arkkitehtonisesti omaleimainen ja kiinnostaa erityisesti alan ihmisiä. Monissa matkaoppaissa se on mainittu, joten ne, jotka siitä kyselevät, ovat lukeneet siitä etukäteen.

– Jaamme kävelyreittikarttaa, jossa on myös yksi arkkitehtuuri- ja kirkkokierros, mutta nämä matkailijat ovat yleensä sellaisia, jotka eivät tunne entuudestaan kirkkoja tai mitään muutakaan, eivätkä erityisemmin niistä kysele.

Yksi yleinen kysymys on, minkä uskontokunnan kirkko mikin on.

– Perusturisti saattaa kuvitella, että Tuomiokirkko on katolilainen kirkko; kaikki eivät tunne Suomen uskontokantaa sen kummemmin.

– Tuomiokirkko on kiinnostava suomalaisturisteille ja muista maista tuleville taiteentuntijoille, mutta ehkä Aasiasta ja Euroopasta tulevalle matkailijalle jopa kiinnostavampi on ortodoksinen kirkko, koska se eroaa arkkitehtuuriltaan selvästi heidän omista kirkoistaan.

Ortodoksinen kirkko myös näkyy rautatie-ja linja-autoaseman lähistöllä liikkuville.

– Myös Kalevan kirkko on ehdottomasti yksi tärkeimmistä.

Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Jussi Laitinen

Kirkkojen aukiolosta ja oppaista

Tuomiokirkon opaslehtisiä löytyy kaupungin matkailuneuvonnasta, kertoo Maria Bergman.



Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja