Lintukeidas keskellä kaupunkia

On huhtikuinen maanantaiaamu. Ilma on vielä kirpeän raikas yöpakkasen jälkeen, mutta pilvettömältä taivaalta paistava aurinko nostaa lämpötilaa nopeasti.

Kello on yhdeksän, kun linturetkemme Rami Marjamäen kanssa alkaa. Valokuvaaja ja innokas lintuharrastaja on luvannut viedä keltanokan tarkkailemaan lintuja Iidesjärvelle. 

Punarinta toivottaa meidän sirkutuksellaan tervetulleeksi, kun kävelemme kohti lintutornia. Onnistumme myös näkemään linnun pajupuskassa.

Tornissa on jo muitakin. Pekka Turunen ja Pekka Paavola kiikaroivat järvelle pitkien kameraputkien läpi. Heidän tämänaamuisia havaintojaan ovat metsäviklo sekä sinisuohaukka, joka on miesten mukaan harvinainen laji Iidesjärvellä. 

Joutsenpariskunta oli jo pesäntekopuuhissa Iidesjärvellä. Kuva: Rami Marjamäki

Laulujoutsenpariskunta on pesätekopuuhissa rantakaislikossa. Lintutorniin hetki sitten kiivennyt Olavi Kalkko kertoo, että joutsenet ovat yrittäneet pesintää Iidesjärvellä jo kuusi vuotta, mutta jälkeläisiä ei ole tähän mennessä ilmaantunut.

– Linnutkin voivat kärsiä lapsettomuudesta. Toisaalta joutsen voi elää 20–30-vuotiaaksi eivätkä ihan nuoret linnut vielä ole sukukypsiä, selvittää Kalkko.   

Muutamia nokikanoja uiskentelee sulassa vedessä. Nauramme lokille, joka liukastelee jäällä. Toinen lokki yrittää kuljettaa myyränraatoa jäätä pitkin.

Kiikaroinnin ohessa keskustelemme lintuharrastuksesta. Rami Marjamäki aloitti siivekkäiden parissa kymmenvuotiaana isoveljiensä innostamana. 

– Lintuja voi harrastaa monella tavalla. Minulle tärkeintä on niiden suojeleminen, kertoo Marjamäki, joka rengastaa petolintuja Luonnontieteelliselle keskusmuseolle sekä kuljettaa tekopesiä luontoon. 

Mies rengastaa Ikaalisten seudulla noin sata pöllöä vuodessa, sekä emoja että poikasia.

– Rengastus on hikistä touhua, sillä pesälle kiivetään paksu nahkatakki päällä ja kypärä päässä. Renkaisiin merkittyjen koodien avulla voidaan tehdä tärkeitä havaintoja lintujen liikkumisesta ja kannasta.

Marjamäki iloitsee, että ihmisten luontoon viemien pönttöjen ansiosta pöllökanta on viime vuosina vahvistunut. 

Pekka Turunen (edessä) ja Pekka Paavola ovat vakiovieraita Iidesjärven lintutornissa.

Linnuilta voi oppia huolenpitoa

Pekka Turunen kertoo harrastavansa lintuja, koska hän on innokas valokuvaaja. Myös lintujen käyttäytymisen tarkkailu on mielenkiintoista. Miehen mielilukemista onkin eläintieteilijän Konrad Lorenzin kirjat. 

– Linnuilta voimme oppia ainakin jotakin huolenpidosta. Esimerkiksi joutsenet pitävät todella hyvää huolta poikasistaan.

Huolenpito onkin tarpeen, sillä linnunpojat ovat luonnossa alttiita monille vaaroille.

– Mitä pienempi lintu on kyseessä, sitä enemmän se tekee poikasia suuren kuolleisuuden takia. Pikkulinnuilla poikueita voi olla useita vuodessa, lisää Olavi Kalkko, joka aloitti lintuharrastuksen 7-vuotiaana, yli 60 vuotta sitten. 

– Linnut ovat todella kiehtovia. Mitä enemmän opit tietämään linnuista, sitä enemmän mieleen nousee uusia kysymyksiä niiden elämästä, pohtii mies, jonka erityisenä sydämenasiana ovat kotkat.

Hän muistaa ajan, jolloin maakotkakanta hävisi Pirkanmaalta 1950-luvulla. Laji saatiin onneksi elpymään lintujen talviruokinnan ansiosta 2000-luvulla. 

Kalkon mukaan linnut ovat meille jatkuva muistutus ympäristönsuojelun tärkeydestä.

– Jos ympäristöä tuhotaan ja lintujen elinolosuhteita vaikeutetaan, tuhoamme myös linnut. Lopulta myös ihminen tuhoaa itsensä. 

Toisaalta muutokset ympäristössä voivat koitua myös lintujen eduksi. Harvinaisia, jopa uhanalaisia lajeja voi tarkkailla nykyisin kaupunkien keskustoissakin.

– Linnut pystyvät hyvin sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Citykanien ansiosta huuhkaja saa ruokaa helposti ja pystyy pesimään vaikkapa Helsingin keskustassa, Forumin katolla, kertoo Marjamäki esimerkin.  

Kalkko tunnetaan Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen innokkaana puuhamiehenä, joka toimii oppaana yhdistyksen lintukävelyillä. Retket ovat ilmaisia, ja niille voi lähteä kuka tahansa linnuista kiinnostunut.

– Lintukävelylle kannattaa ottaa mukaan kiikari. Jos harrastus alkaa kiinnostaa, suosittelen hyvän lintukirjan hankkimista. 

Kalkko muistuttaa, että harrastaja ei saa koskaan häiritä eläintä.

– Lintujen tarkkailun ja kuvaamisen ehdoton sääntö on, että linnun etu on aina ennen kuvaajan etua.

Alan ymmärtää, että lintuja voi harrastaa monella eri tavalla. Lintubongarit kilpailevat lajien havaitsemisessa, kun taas toisille tärkeintä on lintujen suojeleminen, kuunteleminen, katseleminen tai valokuvaaminen.

Maailmassa lasketaan olevan yli 10 000 lintulajia, ja uusia lajeja löydetään koko ajan lisää. Suomessa on tavattu 475 lintulajia, joista Pirkanmaalla 337.   

Rantaryteikkö tarjoaa pesäpaikkoja

Laskeudumme alas lintutornista ja jatkamme retkeä rantaryteikköön. Se on hyvä pesimispaikka useille lintulajeille.

– Yleinen ongelma on, että pusikkoja raivataan liikaa, jolloin linnuille ei jää tarpeeksi lahopuita pesimiseen. Niitä kaipaavat myös hyönteiset, kertoo Kalkko.

Iidesjärven ympäristö on luonnonsuojelualuetta, ja siksi täällä riittää pesimäpaikkoja. Pajukossa käy jo kuhina, kun peipot, tiaiset, puukiipijät ja pikkutikat ovat pesimispuuhissa. Kun ilmat lämpenevät, tulevat hyönteiset. Silloin pesimispuuhiin pääsevät myös pääskyset, kerttuset, sirkkalinnut ja satakielet.   

Kalkko ja Marjamäki kuulevat ääniä ja kääntävät samassa katseensa taivaalle. Ylitsemme lentää metsähanhien parvi. Keskustelu kääntyy lintujen lauluun ja varoitusääniin.

– Äänimaailma on vähintään puolet lintuharrastuksesta, vakuuttaa Kalkko, joka tunnistaa valtavan määrän lintuja niiden äänistä.

Kalkko kertoo, että esimerkiksi kottaraisella voi olla liki sata erilaista ääntä. Myös talitiaisella on runsas äänimaailma, ja närhi matkii taitavasti muita lintuja. Linnut tekevät paljon yhteistyötä keskenään varoittaessaan toisiaan uhkaavasta vaarasta. Esimerkiksi taivaalta tulevasta vaarasta lintu varoittaa eri tavalla kuin maan pinnalla olevasta uhkasta.  

Puhe kääntyy muuttolintuihin, joiden käyttäytymistä on tutkittu paljon. Jäämme miettimään, miksi lapintiira lentää Uudesta Seelannista tai Argentiinasta pesimään Suomen Lappiin vain muutaman kesäkuukauden tähden.

Martti Tuure (vas.) ja Olavi Kalkko ovat vuosia harrastaneet lintuja Iidesjärvellä. Alueen kiinnostava historia ja eliöstö tuovat paljon iloa ja virkistystä ihmisille. Kuva: Rami Marjamäki

Seuraamme liittyy pastori Martti Tuure, joka tunnetaan innokkaana lintujen ja hyönteisten harrastajana sekä valokuvaajana. Luonnossa liikkuminen on hänelle tärkeä virkistysmuoto.

Hän on yhtä mieltä kanssamme siitä, että linnut ovat kiehtoneet ihmistä vuosituhansien ajan. Lintuihin liittyy kansanperinteessä monenlaisia tarinoita ja uskomuksia.

– Itse näen luonnossa ennen kaikkea Jumalan suunnitelman. Kaikella, pienimmälläkin ötökällä, on merkityksensä luonnon kiertokulussa, pohtii Tuure. 

Myös Raamatussa puhutaan linnuista. Joensuulainen lintumies Harri Kontkanen on tutkinut, että Raamatussa on yli 300 viitettä lintuihin, ja niistä on tunnistettavissa noin 35 lintulajia tai lintulajiryhmää.

Vantaan Laurin haastattelussa Kontkanen kertoo, että kyyhky on lintuvertauskuvista käytetyin. Vanhassa testamentissa se symboloi Israelin kansaa, Uudessa testamentissa Pyhää Henkeä. (Vantaan Lauri 12.5.2010)

Tuure palauttaa ryhmän mieliin Matteuksen evankeliumin tutun vertauksen taivaan linnuista ja Jumalan huolenpidosta. (Matt. 6:26)

– Raamatussa myös kehotetaan ihmistä viljelemään ja varjelemaan ympäristöä, mutta valitettavan usein se varjelu tahtoo meiltä unohtua, miettii Tuure. 

Iidesjärvi on osa vanhaa kulttuurimaisemaa. Eteläisen seurakunnan Hiljainen polku tarjoaa hiljentymismahdollisuuden luonnon keskellä. Se kiertää Viinikan puistoissa sekä Iidesjärven maisemissa. Lopuksi kulkija voi hiljentyä Viinikan kirkossa. Kuva: Rami Marjamäki

Eteläisessä seurakunnassa on ymmärretty Iidesjärven arvo. Noin kahden kilometrin reitti, Hiljainen polku, tarjoaa hiljentymismahdollisuuden luonnon keskellä. Se kiertää Viinikan kirkon ympärillä olevissa puistoissa sekä Iidesjärven maisemissa. Lopuksi kulkija voi hiljentyä Viinikan kirkossa. 

Iidesjärven ympäristö on miesten mukaan ainutlaatuinen luontokohde ja vanha kulttuurimaisema, jonka suojeleminen on ensiarvoisen tärkeää. Alueen kiinnostava historia ja eliöstö tuovat paljon iloa ja virkistystä ihmisille.

– Tämä on keskellä kaupunkia oleva keidas, jota ei missään nimessä kannata tuhota, kiteyttää Olavi Kalkko.  

Kirsi Airikka
Kuvat: Rami Marjamäki