Löytyikö Jumala Pispalasta?

Enpä ole aiemmin tullut moista ajatelleeksi!

Lauri Viita ruikuttaa olevansa ”itsenäinen yksinäinen mies”, ja Eput ”Beibe, ethän koskaan sano hyvästi.”

Tapahtumien Yön illassa kuultiin kyllä muitakin lyriikan tekijöitä. Tulkitsijoina olivat Nina Tapio ja Jukka Nylund, Petra Karjalainen ja Tiina Weckström sekä orkesteri.

– Tarkoitus on ottaa musiikillisesti ja huumorilla kantaa tamperelaisten lyriikan suurmiesten tuotoksiin, Kontu määritteli tilaisuuden tavoitteen.

Ennen kaikkea oli kuitenkin kyse Kontun omasta illasta. Ohjelmassa oli tuoreita sävellyksiä Viidan tunnetuimmista runoista sekä lauluja hänen julkaisemattomista teksteistään.

Unen unta -laulu avaa Viita 1949 -näytelmän lokakuun 25. päivän iltana Tampereen Työväen Teatterissa. Näytelmässä Lauri Viita tutkiskelee elämäänsä ja taikoo satusäkit auki: ”…missä aistimusmielen kuihtunut jänne…”

Tämän illan perusteella lokakuussa on odotettavissa räväköitä, svengaavia, mietteliäitä, uneliaita ja – tietenkin, kun Viidasta on kyse – romanttisia tunnelmia.

Tekstissään Viita on kertonut, mitä tapahtuu, kun Jumala tulee liian lähelle maata. Tämän tiedon tulkitsi Tiina Weckström.

”Löytyi Jumala.

Poliisi löysi yhtenä yönä

ojan penkalta Pispalasta.”

Jännittävää, että samana iltana oli jo Tuomiokirkossa puhuttu samasta aihepiiristä: mistä Jumalan voisi löytää? Miksi Hän antaa pahan tapahtua? Miten voi tai ei voi todistaa, että Jumala on tai ei ole?

Näistä teemoista keskustelivat aiemmin illalla tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja piispa emeritus Juha Pihkala.

Agnostikoksi tunnustautunut Valtaoja vaikutti taipuvaiselta sanomaan, ettei asiaa voi todistaa suuntaan eikä toiseen.

”Keneltä sain kerran luvan, luoda ihmisestä itseni kuvan”, kyseli Viita aikoinaan.

Mutta ehkä se onkin niin, että ”Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät…?”

Aika veijari se Viita oli, teksteissäänkin. Mutta tykit jylisevät, kun Jumala meni toiselle puolelle galaksia. Siinä Viita muun muassa katselee vuoden 1918 tapahtumia.

Erityinen soljuva helmi on Kontun säveltämä laulu Kuudella kielellä. Sen sanat Heikki Salo on kerännyt Viidan rakkauskirjeistä.

Rakkaus ehkä sittenkin maailmaa pyörittää, ei viha?

TEKSTI: Asta Kettunen