Arkisto 2016

4.5.2016 12.07

Lukijat kertovat kiitoksen kohteistaan

Pyysimme Sillan lukijoita kertomaan kiitollisuuden aiheistaan. Vastaukset ovat moninaisia. Niistä kuitenkin huokuu lämpö.

Vapaaehtoistyöntekijä Kirsti Pohjankuru toteaa kertovansa joka päivä ääneen, miten kiitollinen on tavallisesta elämästä. Aamulla hän lausuu kiitoksen levollisesta yöstä ja heräämisestä tähän päivään.

”Juuri tämä päivä on se kaikkein hienoin, tapahtuipa mitä tahansa. Jos ei ole mitään vaivoja, kiitän siitä. Jos kolottaa, jomottaa tai surettaa, kiitän muistutuksesta, että maailmassa on paljon kärsiviä ihmisiä.

Kiitän jokaisesta matkasta, joka päättyi onnellisesti; kauppamatkasta, hiihtomatkasta, kirkkomatkasta tai saunareissusta. Rukoilen siunausta jokaiselle näistä matkoista. Vielä ei mikään matkani ole päättynyt huonosti, mutta pyydän etukäteen apua kestämään mahdolliset vastoinkäymiset.

Lumihiutale on niin kaunis, kiitän sen näkemisestä. Jokainen maasta kasvava kasvi on minulle suuri ihme ja kiitollisuuden aihe. Helmikuussa puiden silmut alkavat paisua ja vihreys kuultaa suojan läpi, voiko ihminen olla onnellisempi kuin tämän havaitessaan. Onnellisena on tietysti helppo olla kiitollinen. Olen onnellinen, kun lähimmäinen menestyy ja onnistuu ja onnessani olen kiitollinen.

Suomessa luonto on joka päivä erilainen, luonnon seuraaminen tuottaa suurta onnea ja kiitollisuutta. Hyväntahtoiset ja avuliaat ihmiset levittävät onnellisuutta toisiin ihmisiin. Kyyneleet silmissä sanon, että kiitos elämästä.

Tavarat, rahat, talot tai vaatteet eivät merkitse mitään. Elämän tärkeimmät asiat ovat toisen ihmisen kunnioittaminen, kaunis käytös, ystävällisyys, ymmärtäväisyys ja kenen tahansa pyyteetön auttaminen.

En tee mitään mainittavaa, olen vain kiitollinen elämästäni.”

Tulevaisuus taivaan kodissa

Hely Munukka listaa monta kiitoksen aihetta: ”Minulla on rauhallinen maa, jossa saan asua, on eläke, joka mahdollistaa ravinnon, jonka tarvitsen. On hyvä koti, ei oma, mutta en ole koskaan tuntenutkaan tarvetta omistaa.
Olen saanut hyvän, rakkaan aviomiehen. On sukulaiset ja ystävät. Suuri kiitollisuus hyvästä elämästä poikii myös hyviä tekoja lähimmäisille. Siten on ihanaa osoittaa kiitollisuutta.
Ja ennen kaikkea: olen Jeesuksen oma, kuten myös mieheni. Loistava tulevaisuus kerran Taivaan kodissa!”

Väinö Järvenpää Teiskosta kertoo olevansa jo yli 90-vuotias, joten kiitoksen aiheita on kertynyt paljon.
”Olen ollut monta kertaa hengenvaarassakin. En kyllä ole mikään hyvä ihminen. Olin lapsena kauhukakara: meitä oli 9 lasta ja äiti sanoi, ettei muista ole ollut yhteensä niin paljon huolta kuin minusta. Isältä sain selkään, mutta kaikki selvitettiin, ei jäänyt pahaa verta.”

Työ ja lapsuuden muistot

Viisi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt ja Tampereelle muuttanut Riitta Lindelöf on tyytyväinen elämäänsä.

 ”Ensinnäkin, minulla on ne muistot, jotka liittyvät työssäoloaikaan. Niihin voi ja saa palata pala palalta, muistella omaa työssä kasvamistaan ja sitä, miten varsinainen työ ja Töölön seurakuntaelämä tukivat toisiaan. Menneestä on helppo kiittää. Kiitollisuudenosoituksena työpaikkani on saanut näinä 5 kuluneena jouluna ja toivottavasti saa edelleen perinteisiä pipareita sekä adventti- että joulukahville ja pieniä possuja glögin kera tarjottavaksi. Töölön kirkko on juuri nyt ilon aihe. Olen saanut kutsun peruskorjatun kirkon avajaispäivään ja juhlamessuun.

Toinen kiitoksen aihe on ollut ja on edelleen lapsuudenkotiini liittyvä. Äiti ja isä olivat taitavia työssään ja he opettivat meidät lapset, meitä on kolme, tekemään työtä ja meillä tehtiin työtä. Työvuosien kuluessa tämä kiitollisuus kasvoi. Isää ehdin kiittää tästä useamman kerran. Tämä heille kuuluva kiitollisuus on säilynyt ja säilynee edelleen.

Kiitos siitä kappaleesta kauneinta Suomea, jonka he jättivät meille ja jonka veljeni ja siskoni ovat huolella hoitaneet. Itselläni ei ole siihen osuutta, mutta olen yrittänyt korvata tätä antamalla aikaani veljeni jälkikasvulle, kolmelle nyt kouluiässä olevalle lapselle. Vuosittain lukujärjestysten tultua on sovittu viikonpäivät, jotka olen täällä Tampereella ja Vantaalla heidän kanssaan. Täytyy olla iso asia, joka menee näiden lasten ohi. Ja lapset tietävät, että olen käytettävissä, jos heille tulee tarpeita lisää.

Olen kiitollinen siitä, että näin voin olla hyödyksi toisille aivan kuin äiti opetti. Ja olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden tutustua näihin sukulaislapsiin ja ehkä jotain heille jää siitä, mitä osaan kertoa menneestä ja edesmenneille tärkeistä ja merkityksellisistä asioista.”

Isänmaan puolesta

Raili Orvokki Kaarre o.s. Mäentakanen ajattelee kiitollisuudella isäänsä, joka uhrasi henkesi isänmaan puolesta.

”Minä, joka olin kaatumisesi aikaan vielä syntymätön, olen ikävöinyt sinua koko elämäni ajan. Arvomaailmani on; koti, uskonto ja isänmaa. Kiitos isä, että olen saanut elää koko elämäni vapaassa maassa. Joka kerta Suomen lippua katsoessani, ajattelen sinua kiittäen ja kaivaten.

Kiitollisuudella ajattelen sinua sotaleski äitini, joka olet ollut pois elämästäni jo pian viisi vuosikymmentä. Synnytit kaksostytöt keskosina neljä kuukautta puolisosi kaatumisen jälkeen. Toisen, synnytyksessä vammautuneen sait vain kahden viikon lainaksi. Kuolemien suruissa hoidit minua, avutonta, ja vanhempia sisaruksiani. Myös sairaat appivanhemmat kotona hautaan saakka. Sekä kaikesta kaukana olevan korpikylän pienen maatilan miesten ja naisten työt, että saimme jokapäiväisen leivän.

Kiitin äitiä arvostamalla hänen huolenpitoaan ja raadantaa. Olemalla kiltti, ahkera ja auttavainen. Siitä asti kuin muistan, sanoin rakastavani äitiä niin paljon, ettei ole enää niin isoa lukua. Nuorenakin olin hyvin tunnollinen ja rehellinen, ettei äidin tarvinnut olla minusta huolissaan, vaan sai luottaa minuun. Kiitin äitiä, kun hän opetti minut jo pienenä luottamaan ja turvaamaan Taivaan Isään ja rukoilemaan. Kiitokseksi olen toteuttanut kumpaakin ohjetta, joita ilman en olisi selvinnyt useista elämääni tulleista vaikeista tapahtumista, sikiöstä harmaahapseksi.

Nämä asiat on eletty noin 30.000 sotalesken perheissä, joihin jäi ainakin 50 000 sotaorpoa. Muistutuksena Suomen historiasta, ja nuoremmille polville, että Suomen talvi-ja jatkosodan sotaorpoja on vieläkin keskuudessamme.”

Isovanhempien muisto

Samantyyppisesti ajattelee Arja Lehto:

”Olen kiitollinen, että minulla on luotettava, hyvä elämänkumppani, jonka kanssa saan jakaa elämän ilot ja surut. Kiitollisena tästä autan ja tuen häntä joka päivä.  

Olen kiitollinen siitä, että minulla on kuiva ja lämmin vuode, johon saan mennä nukkumaan joka ilta. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka joutuvat nukkumaan kosteissa ja kylmissä olosuhteissa. Kiitollisuuden tästä lähetän iltarukouksessani Taivaan Isälle.  

Olen kiitollinen, että saan asua Suomessa. Kiitollisuuttani osoitan tästä kunnioittamalla isovanhempieni ja vanhempieni muistoa. He saivat aikaan Suomen itsenäisyyden. Jos jossain on mahdollisuus avustaa tavalla tai toisella veteraaneja, teen sen kiitollisena ja mielihyvin.  

Olen kiitollinen äidilleni, joka kahdeksan lapsen yksinhuoltajana kasvatti meistä kaikista rehellisiä kunnon kansalaisia. Hän myös mahdollisti sen, että saimme jokainen peruskoulutuksen, josta meillä jokaisella sitten oli mahdollisuus omien voimavarojemme mukaan mennä elämässämme eteenpäin.

Olen kiitollinen myös siitä, että sain tehdä elämäntyöni lasten ja nuorten hyväksi suunnittelemalla ja rakennuttamalla päiväkoteja ja kouluja. Kiitollinen olen tästä asiasta hyvälle työnantajalle ja kaikille yhteistyökumppaneille. ”

Hyvyys ja välittäminen

Marja Kujansuu täytti kiitollisuuskirjaansa, jota päivittää kerran viikossa.

”Kiitin rakkaista lapsistani, jotka asuvat kaukana ulkomailla, mutta joiden kanssa voin olla yhteydessä WhatsAppin ja Skypen kautta, joskus jopa joka päivä. Kiitän myös siskosta ja veljestäni; tiedän, että en jää koskaan yksin.

Kiitin myös terveydestä ja terveydenhoidosta, välittävistä lääkäreistä ja hoitajista. Tuli pieni takapakki, kun minulle tehtiin pienehkö leikkaus ja sain pöpön.

Kiitän päivittäin hyvyydestä ja välittämisestä, jota saan kokea usein ystävien, jopa vieraidenkin taholta.

Toki yritän auttaa ja välittää itsekin päivittäin. Olen joka kerta kiitollinen, kun palaan kotiin, täällä on hyvä olla ja olen onnellinen.

Voisin listata kymmeniä ja kymmeniä kiitollisuuden aiheita. Tässä päällimmäiset.”

Nimimerkki Kaikille voi tapahtua kurjia haluaa osoittaa kiitollisuutensa tuntemattomalle auttajalleen. ”Sellainen arjen enkeli oli minulle kulkureitilläni nuori nainen lemmikkinsä kanssa. Hän kyselemisillään sai vaistoni heräämään. Tajusin ajoissa olevani vaarassa ja vältyin pahasta.”

Tämä teksti on osa kiitollisuus-aiheista artikkelikokonaisuutta.
Muut jutut:

- Isoäidin neuvoissa piilee totuuden siemen

- ”Työ muistisairaiden parissa on ollut rikasta aikaa

- Juttu kiitollisuudesta parisuhteessa löytyy paperilehdestä ja näköislehden sivulta 7.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi