Arkisto 2016
Musiikki on tarinoita ja kohtaamisia
Viime syksynä tamperelainen erityisopettaja ja muusikko Marco Oey huomasi, että monien tuntemattomien ihmisten suhtautuminen häneen muuttui.
– Varsinkin monet naiset kavahtivat, jos katsoin heitä silmiin. Monet näyttivät jopa pelästyneiltä. Kun avasin suuni ja aloin puhua sujuvaa suomea, ilmeet helpottuivat ja ennakkoluulot karisivat.
Tummahiuksista ja -silmäistä miestä on luultu turvapaikanhakijaksi, joita saapui Suomeen tuhansittain vuosi sitten.
– Toisaalta ymmärrän kantasuomalaisia. Ennakkoluulot ovat itsesuojelua. Monet ovat kokeneet olonsa ja etunsa uhatuiksi turvapaikanhakijoiden tullessa.
Oey arvelee, että ennakkoluulot voivat aiheutua kokemusten vähäisyydestä tai kapeasta maailmankuvasta.
– Kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille tai muuten tutustua muista etnisistä ryhmistä oleviin ihmisiin.
Miehen mielestä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden auttaminen on välttämätöntä, mutta maailma ei ole koskaan mustavalkoinen. Ylilyöntejä on tapahtunut puoli ja toisin. Myös kritiikkiin on ollut aihetta.
Hän kiittää etenkin kirkkoa turvapaikanhakijoiden auttamisesta viime syksynä.
– Mielestäni kirkon tärkein tehtävä on lähimmäisen auttaminen. Kunnioitan monia seurakuntien työntekijöitä, jotka kutsumuksen voimalla tekevät työtään.
Kiinalais-inkeriläinen maailmankansalainen
Marco Oey on itse kulkenut pitkän tien selvittääkseen, kuka hän on ja mistä hän on kotoisin. Erilaisuuden leima lyötiin häneen jo lapsena.
Saksassa syntyneen miehen isän sukujuuret ovat lähtöisin Kiinasta ja Indonesiasta. Hänen isänsä päätyi Aasiasta Keski-Euroopan kautta Suomeen. Hänen äitinsä taas on Inkerin suomalainen, joka tuli sodan jaloista Neuvostoliitosta monien vaiheiden jälkeen 9-vuotiaana Suomeen.
Vanhemmat tapasivat toisensa sairaalassa tuberkuloosiin sairastuttuaan.
– Kun ottaa huomioon vanhempieni etnisen taustan ja heidän moninaiset vaiheensa, on suorastaan lottovoitto, että minä ja sisarukseni olemme olemassa, hymyilee Marco Oey, jolla on kaksi vanhempaa veljeä sekä Suomessa syntynyt pikkusisko.
Perhe muutti takaisin Suomeen, Hyvinkäälle, kun Oey oli yksivuotias.
– Suomessa oli tuolloin melko vähän maahanmuuttajia. Saimme vahvan erilaisuuden leiman. Olimme erinäköisiä, ja vanhempien kotikielenä oli saksa.
Sisarusparven piti olla vahva koulussa ja kaveripiireissä.
– Vain siten pärjäsimme. Toisaalta olimme ehkä myös ylikilttejä. Herätimme muutenkin niin paljon huomiota, emme halunneet aiheuttaa vanhemmille enempää lisähuolta, muistelee Oey lapsuuttaan.
Mies myöntää, että varsinkin nuorena hänellä oli ulkopuolinen olo.
– Vieraskielinen nimi, erilainen ulkonäkö ja se, ettei suvulla ole historiaa tässä maassa, toivat vieraan olon. Identiteetin rakentaminen on vienyt aikaa.
Erilaisuutta voi ymmärtää
Marco Oey on koulutukseltaan opettaja, jolla on myös uskonnonopettajan ja erityisopettajan pätevyys.
– Uskon, että yksi syy miksi ryhdyin erityisopettajaksi, oli oma erilaisuuteni. Ymmärrän erilaisuutta. Kaikkien ei tarvitse sopia samaan pirtaan.
Hän kiittää suomalaista koulujärjestelmää, joka mahdollistaa monimuotoisen opetuksen.
– Heikommista pidetään huolta ja monenlaista tukea on tarjolla esimerkiksi oppimisvaikeuksissa. Se on suuri voimavara nuorten kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tulevaisuus näyttää kuitenkin huolestuttavalta koulutussäästöjen vuoksi.
Mies on vienyt osaamistaan myös ulkomaille, sillä hän on toiminut erityisopettajien kouluttajana Afrikassa. Ulkoministeriön rahoittamat matkat liittyivät Tampereen ja tansanialaisen Mwanzan ystävyyskaupunkihankkeeseen.
Musiikki yhdistää
Marco Oey on huomannut, että musiikki ja yhdessä tekeminen ovat hyviä välineitä kansainvälisyyskasvatuksessa sekä erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaamisessa.
– Musiikki on yhteinen kieli, joka yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa.
Yksi monista musiikillisista hengenheimolaisista on Fest Africa -festivaalin taiteellinen johtaja Menard Mponda. Miehet ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Oeyn levyillä ja monilla yhteisillä keikoilla.
He ovat myös yhdessä ohjanneet koululaisten musiikkityöpajoja, joissa on mukana noin 60 tamperelaista lasta ja nuorta. Pajoissa yhdistellään ja esitetään suomalaista ja afrikkalaista musiikkia. Työpajojen toiminta huipentuu oppilaskonserttiin 23. marraskuuta Sampolassa.
Vuosien varrella muusikko on huomannut, että Suomi ja Tampere ovat pikkuhiljaa muuttuneet kansainvälisemmiksi ja suvaitsevaisimmiksi – viime syksyn kokemuksista huolimatta.
– Maailma muuttuu. Kuulemma Etelä-Hervannan koulussa on jo 35 eri kansallisuutta edustettuna.
Vahva tarinankertoja
Marco Oey on käsitellyt omaa erilaisuuttaan ja maahanmuuttajien elämää erityisesti Tämä hetki -levyllään. Monet laulut kertovat omista lapsuudenkokemuksista, kaukokaipuusta tai maahanmuuttajaystävien koskettavista elämäntarinoista.
Lähimmäisenrakkaus ja suvaitsevaisuus ovat levyn kantavia teemoja.
– Ilmeisesti on niin, että kun käsittelee asioita musiikin avulla, niistä pääsee myös ylitse. Erikoista on, että olimme bändin kanssa levyä tehdessämme edellä aikaamme. Turvapaikanhakijoiden tulva Suomeen alkoi vasta vuosi levyn ilmestymisen jälkeen.
Oey on vahva tarinankertoja ja tarkkasilmäinen havainnoija, jonka laulut ovat kuin suoraan ihmisten arkielämästä. Myös miehen matkat maailmalla, muun muassa Kiinassa, Tansaniassa ja Venäjällä, kuuluvat hänen lauluissaan ja tarinoissaan.
Muusikon itsensä lisäksi tekstejä yhteistyönä ovat tehneet hänen ystävänsä, elokuvaohjaaja Jarmo Lampela ja Pekka Voltti.
– Laulut kertovat omasta elämästäni, mutta myös lähipiirin ja ystävien elämästä. Osa tarinoista on iloisia, osa taas surullisia.
Syyskuun lopussa ilmestynyttä viidettä soololevyään Omani Oey kutsuu ”sillisalaatiksi”, jossa kuuluu koko elämän kirjo. Sen vahvimmat teemat ovat kuitenkin perhe ja vanheneminen.
– Nimikappale Omani kertoo siitä, että kauan tuntemasi ihminen on muuttunut sairauden ja vanhenemisen myötä. Siitä huolimatta näiden kahden ihmisen kohtaaminen ja suhde eivät koskaan muutu. He ovat toisilleen edelleen se rakas ihminen ja syli, johon toinen on voinut turvautua, kertoo Oey.
Levyn muutamat kappaleet ovat soineet ahkerasti radioiden soittolistoilla kesän aikana. Yleisö on ottanut monet kappaleet omikseen.
Hän sanookin olevansa onnekas lauluntekijä, joka on saanut paljon tukea omalta yhtyeeltään.
– Bändin jäsenet ovat minulle kuin perhe, he ovat sielunkumppaneita. He eivät koskaan sano minulle ei, mutta heidän avullaan löydän usein uusia näkökulmia tekemiseen, hymyilee Oey.
Musiikki ja sen tekeminen ovat muusikolle intohimo.
– Musiikin tekeminen merkitsee minulle yhteisöllisyyttä, iloa ja terapiaa. On mielettömän hieno asia, jos musiikkini tuo iloa myös muille ihmisille ja koskettaa heitä.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Hannu Jukola
Katso Macon pohjustus Omani-kappaleeseen
MARCO ”MACO” OEY:
• Syntynyt Saksassa, Braunschweigin kaupungissa
• Koulutus: luokanopettaja, uskonnonopettaja, erityisopettaja
• Työ: erityisopettaja Puistokoulussa, muusikko
• Bändi Maco Oey: Maco Oey (kitara, laulu), Sakari Löytty (rummut), Janne Saksa (kitara), Sakari Tiikkaja (basso)
• Albumeita: Maco: Peltikattoja pitkin, 2006 ja Maco Oey: Pari suhdetta, 2010, Osa Sinua, 2012, Tämä hetki, 2014, Unohdetut salasanat, 2015 (kappaleet sävelletty Pentti Saaritsan runoihin), Omani, julkaistiin 23.9.2016
• Harrastukset: murtomaahiihto, musiikin kanssa leikkiminen, lukeminen
• Motto: ”Etsi, unelmoi ja löydä.” (Mark Twain)
JATKA LAUSETTA:
• Lapsuuteni oli… värikäs.
• Oppilaani ovat opettaneet minulle… todennäköisesti enemmän elämästä kuin minä olen opettanut heille.
• Minut tekee surulliseksi… ahdasmielisyys, suvaitsemattomuus ja empatian puute.
• Saan voimaa… ihmisistä, musiikista ja hymyistä.
• Usko merkitsee minulle… mysteeriä.
• Mielipaikkani on… mielentila, missä on hyvä olla.
• Haaveilen… Love, peace and harmony.• Tulevaisuus on… yllätyksiä täynnä!