On monta Yonaa

Muusikko Johanna Pitkäsen tie artistina on sisältänyt rohkeuden kokeilla musiikin eri tyylilajeja. Haaveissa on esiintyä sinfoniaorkesterin kanssa. Kuva: Mirkku Merimaa

Yona miettii aina jonkin pointin, jonka haluaa sanoa kuulijoille.

– Halusin saada ihmiset uskomaan naiivimmin, siten kuin nuorena, kun oltiin idealistisia. Sellaisen sanoman halusin saada läpi, kertoo Johanna Pitkänen, 32, alias Yona.

– Kun minut palkittiin Emmalla, en ollut mainstreamia, valtavirtaa. En ole sitä vieläkään. Nykyään minun on helpompi ymmärtää, että kategorisoidaan. Ennen minulla oli pitkä vastaus, nyt vastaan lyhyesti, että musiikkini on taiteellista, kokeilevaa poppia. Se on paras kompromissi, hän kuvailee tyyliään.

Nyt on viritelty uusia tuulia. Kesän lopulla julkaistaan materiaalia, jota höystää rap-musiikki. Aiemmin Yona on vieraillut kotimaisten räppäreiden levyillä, mutta hänen oma tuotantonsa on lähinnä ollut popmusiikkia, jossa on vaikutteita virsistä.

– Ensimmäiset levyni olivat täysin taiteellista haahuilua, Yona naurahtaa.

– Varsinkin niissä virsi kuuluu harmonioissa ja melodioissa. Ensin ajattelin, että kansanmusiikki kuulostaa samalta. Johtunee myös siitä, että runokieleni on vanhakantaista.

Tai ainakin oli. Yhteen uusimmista lauluista on kirjattu: välillä miettii ku nitkutushetkii näitä/ et mitä tois päivä kun pois ois huolenhäivä/ mikä mäihä oiskaan se/ hei älä muuta väitä ku elämän kans viettäis häitä/ se ois nättii eipä.

Yonalle myönnettiin tulokas-Emma vuonna 2010, ja kolme vuotta myöhemmin hän sijoittui Seinäjoella Tangokuningatar-kilpailun toiseksi.

– Uran alussa oli nostalgiatrippi päällä. Koin vahvasti vanhan kaipuuta. Se huipentui Tangomarkkinoille osallistumiseen. Sain itsestäni nostalgian ulos, Yona pohtii.

Kuva: Tiina Palm

Vastuu itselle

Viime kuukausien ajan Yona, jota on kutsuttu maamme popkentän kameleontiksi, on kiertänyt kollegoidensa lailla Suomea sekä soolona että nelihenkisen bändinsä kuin harvakseltaan 11-henkisen orkesterinsa Liikkuvien Pilvien kanssa. Isossa setissä on mukana viuluja, sello ja jopa harppu.

Kesän mittaan on sosiaalisessa mediassa nähty Yonan ottamia rönsyileviä, romanttisia ja hyväntuulisia kuvia.

– Nytkin olen mökillä Kangasalla. Kaikista kaupungeista käyn eniten Tampereella, hän mainitsee.

Yona on myös kirjoittanut uutta pitkäsoittoa, jota tekee useiden tuottajien kanssa. Ensin julkaistaan kuitenkin Jano, jonka singlelohkaisut enteilevät syvällistä pohdintaa.

–  Teema on vastuun ottaminen, Yona aloittaa.

– Miten monesti me emme ole valmiita tekemään asioiden eteen mitään. Jos on vaikka hartiat kipeänä, otetaan kipulääke ja hoidetaan kipu pois ja vieritetään vastuu muualle, hän herättelee.

Levy kertoo janoamisestakin.

– Meillä on koko ajan jano. Haluamme koko ajan vain lisää. Emme ole valmiita tekemään sen eteen mitään. Se ei vaan toimi niin, Pitkänen puhuu.

Levyillä teema alkaa hahmottua lopullisesti Yonan keksittyä nimen.

– Yleensä, kun muutamia kappaleita on valmiina, annan nimen kokonaisuudelle. Kuvittelen kansikuvan ja tarinan sille hahmolle, sille Yonalle, joka nyt kertoo tarinaa. On monta Yonaa, hän paljastaa prosessia.

Minun pitää olla ystävällinen, etten satuta, ja tuottaa hyviä asioita tähän maailmaan, Yona luonnehtii tehtäväänsä muusikkona. Kuva: Tiina Palm

Seuraavaksi naiseudesta

Jos edellinen pitkäsoitto käsitteli lapsellisuutta, suoruutta ja vilpittömyyttä, kertoo Yonan tuleva kooste voimakastahtoisuudesta ja naisellisuudesta. Levy on järjestyksessään seitsemäs, ja sen nimeksi on tulossa 7.

– 7 on täydellisyyden luku. Se kertoo pisteestä, johon täydellisyydessä päädytään. Voimme olla täydellisiä, jos vain haluamme ajatella niin. Siihen kuuluvat ikävä ja onnettomuus. Se liittyy suurempaan kokonaisuuteen, taiteilija ynnää.

Levy julkaistaan ensi vuonna ja se ei ole läheskään niin luomua musiikkia kuin aiempi Yona.

– Siihen tulee erilainen tuotanto. Autotune-efektejä ja nykyaikaisempaa suuntaa, tekijä raottaa.

Sisällöstä puhuttaessa hän nostaa esiin esikuvansa ja downgreidaamisen.

– Naiset, me kohtelemme itseämme epätasa-arvoisesti. Ajattelemme, että nainen on vähän hömppä. Nainen on tunteellisempi, mutta sitä ei pitäisi pitää huonona vaan hyvänä asiana.

– Teininä kaikkeen muodostuu vahvimmat siteet. Björk on mulle vahva esikuva. Ei pelkästään musiikin puolesta, vaan myös persoonana.

Yona ylistää niin ikään Nina Simonea: omaehtoinen lauluntekijä musiikin miehisessä maailmassa.

– Nina Simone puhuttelee persoonana. Kaikki, mitä hän tekee, on sisällä siinä musiikissa. Hän ei näyttele musiikkia.

Luontevasti syvällinen

Yonan sanoituksissa on arkea ja pyhää. Janossa on tummiakin sävyjä.

– Aika synkkiä ja painostavia biisejä. Pakko oli keksiä joku iloisempi biitti niihin, tekijä sanoo.

Romanssi-laulu räppäri Jodarokin kanssa kertoo rakastumisen päivistä, ensimmäisistä hapuilevista tutustumisen päivistä.

Musiikkiin vaikuttaa myös hengellinen tausta, josta Yona on puhunut avoimesti.

– On tuoreimmallakin levyllä vaikutteita hengellisyydestä, hän muistuttaa.

– Ihmiset eivät ole hätkähtäneet. Nykypäivänä ollaan avoimempia karismaattisia liikkeitä kohtaan, eikä niitä pidetä lahkoina. Luterilaisen ja helluntailaisen välinen kuilu on kaventunut, hän toteaa.

– Olen joutunut löytämään oman polkuni. Vaatii rohkeutta ja avarakatseisuutta kohdata elämä, ja että alat ajatella omalla tavalla, hän sanoo ja toteaa sivulauseessa jättäneensä helluntailaisen liikkeen.

Helluntailaispastorin tyttären musiikissa hengellisyys on luontevasti läsnä.

– Jos en olisi tästä taustasta ja käynyt läpi tällaista, en varmasti olisi tällainen muusikko, Yona kiteyttää.

– Hengellisyys ei tule koskaan lähtemään minusta. En yritä estää sitä, hän lisää.

– Tässä ei nyt tule ilmi, miten erittelen uskon ja hengellisyyden, eikä se että olen agnostikko. Tästä voi helposti saada sellaisen käsityksen, että kristinusko on elämässäni vahvasti läsnä, ei ole lainkaan, hän lisää myöhemmin.

Avoimesti kohti uutta

Yonan tyylilajeiksi on palstoilla nimetty ainakin pop, folk, jazz, iskelmä, reggae. Heinäkuussa Yona lauloi Kaustisella, Ilosaarirockissa ja Freedom Festivalilla. Musiikillisia vaikutteita hän kertoo löytävänsä melkein mistä tahansa.

– Haluan olla koko ajan avoin erilaisille musiikkityyleille. Haluan etsiä uusia juttuja ja maaperää. En halua löytää päämäärää. Olen jopa allerginen sille, että asiat pitäisi tehdä jollakin tietyllä tavalla. Silloin nousee karvat pystyyn.

Olennaisempaa on olla kiva.

– Minun pitää olla ystävällinen, etten satuta, ja tuottaa hyviä asioita tähän maailmaan, Yona luonnehtii tehtäväänsä muusikkona.

Ajan hermolla olemisesta nykyartisti ei liikaa perusta.

– Juoksen kovaa karkuun trendejä, tosin seuraan niitä. Ajattelin niin lapsena ja ehkä vähän vieläkin.

– Toisaalta kaipaan välillä massaan sekoittumista, kun kaipaan yksityisyyttä, hän sanoo.

Lapsuudesta Oulussa Yona mainitsee metsässä riehumisen ja majan rakentamisen, kirkossa laulamisenkin.

– Äiti antoi ruokaa, harjasi hiukset. Sitten alkoi tunteiden hurrikaani. Kirjoitin päiväkirjoja, olin vahvasti rakastunut, halusin elää!

– Olin tunteellinen nuori, hän sanoo.

Mitä aikuinen minä janoaa?

– Haluan oppia elämään, niin kuin puhun ja olemaan tyytyväinen. En etsi syitä johonkin, mikä on pielessä, vaan yritän hyväksyä asiat täydellisinä. Onnellisuus sisältää kaiken. Voin tehdä itse töitä sen eteen, että kiitollisuus ja tyytyväisyys ovat perusvireitäni elämässäni, hän lataa.

Rohkeuden tartuttaja

Yona on menestynyt melko hyvin Suomen virallisella albumilistalla. Tulevasta ei tiedä, ja etukäteen Yona myöntää kokeneensa räppäämisen haastavaksi.

– Tein sen oppiakseni enemmän musiikkityylistä – sama oli tangon kanssa. En koe osaavani räpätä hirveän hyvin. Tämä on tutkielma ja on siellä hetkellisiä onnistumisia. Tempaukset pitävät työn tuoreena, hän sanoo nöyrästi.

Uran alkutaipaleella syntyi Liljan Loisto -yhtyeen kanssa albumi Takaisin Karjalan maille. Sen kappaleet ovat Karjala-aiheisia vapauslauluja reggae-sovituksina.

– Taiteilijana tehtäväni on myös kyseenalaistaa ja ravistella, vaikka se ei aina olisikaan loppuun ajateltua, Yona sanoo ja haluaa muistuttaa rohkeudesta kokeilla.

Muutama haaverasti on vielä jäljellä, kuten suurin unelma.

– Haluaisin laulaa sinfoniaorkesterin kanssa. Minulla on iskelmän alter ego, Ilta Tähti, hän kertoo.

Yona tekee niin kuin neuvoo.

– Toteutan unelmia. Kaikkien pitäisi unelmoida tosi paljon, Yona hymyilee.

– Me lotottiin lauantaina ja mietittiin, minkälainen talo rakennetaan, jos voitetaan. Se oli sen arvoista. Iltaisin, kun menen nukkumaan, unelmoin. Ihanasta illasta tai matkasta tai konsertista. Murehdin enemminkin aamuisin.

Elisa af Hällström

Faktat

YONA, Johanna Pitkänen, os. Louhivuori

Syntynyt 1984 Itävallassa, asuu Helsingissä

Ammatti: laulaja-lauluntekijä

Koulutus: muusikko Arabian pop-jazzkonservatoriosta

Tuotanto: Pilvet liikkuu, minä en (2010), Vaikenen laulaen (2011), Vaikka tekee kipeää, ei haittaa (2012), Tango a la Yona (2014), Naivi (2015), Jano-EP (2016), 7 (julkaistaan 2017)

Perhe: aviopuoliso Matti Pitkänen

Harrastukset: lavatanssi, retkeily

Sanat

Virsi – kotoisa olo

Luonto –  täydellisyys

Jumala –  tulee hämmentynyt olo

Mökkeily – leppoisaa touhua

Urheilu –  paritanssi, käyn lavoilla

Suomi –  kotimaa ja rakkain paikka

Ystävyys – anteeksi antamista ja pyytämistä

Rakkaus – se on hyväksymistä sellaisena kuin on, rakastaa sellaisenaan

Salaisuus – ei ole hyvä olla hirveästi salaisuuksia

Tulevaisuus – sateenkaaria ja spektrejä

Unelmointi – elämän tärkeimpiä asioita

Jano-levy julkaistaan 19. elokuuta.

Yona esiintyy 15.10. Tampereen Yo-talolla.