Pispalan kirkon perhemessussa siunataan pajujen oksia

Virpominen on vahvasti kristillinen ja erityisesti ortodoksinen ja karjalainen perinne. Karjalassa palmusunnuntai oli nimeltään virposunnuntai. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. 

Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset.

Lapset lähtivät aamulla virpomaan muita sukulaisia, kummeja ja lähimpiä naapureita. Virpomaan lähdettiin parhaissa juhlavaatteissa.

Karjalaisen väestön asetuttua toisen maailmansodan jälkeen asumaan pitkin Suomea alkoivat itäinen virpomaperinne ja läntinen trulliperinne sekoittua toisiinsa ja lapset alkoivat virpoa noidiksi pukeutuneina. Sen seurauksena on syntynyt nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa noidiksi pukeutuneena.

Alun perin virpojat tulivat hakemaan virpomispalkkansa erikseen pääsiäisenä, mutta nykyään palkka annetaan yleensä heti virpomisen jälkeen.

Oksat uskon merkkinä

Virpominen tulee venäjän kielen sanasta verba, mikä tarkoittaa pajua (pajusunnuntai). Pajunoksat ovat uskon merkkinä; me tervehdimme Kuningasta Jeesusta Kristusta. 

Ortodoksiperinteen mukaan vitsat siunattiin lauantai-iltana kirkossa, palmusunnuntaina mentiin virpomaan.

Myös luterilaisessa perinteessä virpominen on ollut perinne usean sukupolven ajan, vaikka ortodokseilla vitsojen siunaamisessa kirkossa onkin pitemmät ja juhlavammat tavat.

Palmusunnuntaina virvotaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi ja halutaan toivottaa virvottaville kaikkea mahdollista hyvää tulevalle vuodelle, terveyttä ja ennen kaikkea Jumalan siunausta. 

Jerusalemissa ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan heiluttamalla palmunoksia. He halusivat näin osoittaa kunnioitusta uutta tulevaa kuningasta kohtaa. Suomessa ei kasva palmuja. Me heilutamme, virvomme ja annamme hyvän toivotuksen pajunoksilla.

Tahmelan ja Epilän kerholaiset ovat koristelleet pajunoksia ja tuovat ne siunattaviksi palmusunnuntaina 20.3. Pispalan kirkon perhemessuun, joka alkaa kello 11. Toivo ja Enna osallistuivat koristeiden tekemiseen.

Virpomisloru:

Virvon, varvon tuoreeksi,

terveeksi tulevaksi vuodeksi,

Jeesuksen Jerusalemiin

ratsastamisen muistoksi.

Jumala sinua siunatkoon.

Teksti: Anne Ryyppö-Prami
Kuvat: Elina Hirvirinne