Arkisto 2016

6.4.2016 12.10

Runomies kulkee nyt valoa kohti

Sami Nygren uskaltautui astumaan sisään Aleksanterin kirkkoon yhdeksän vuotta sitten. Hän pyysi apua Avoimen kirkon päivystäjiltä.

– Tulin risukasa rinnassa, ja halusin helpotusta olooni. Avoimessa kirkossa minua kuunneltiin ystävällisesti ja ymmärtävästi. Sain keskustella uskon asioista.

sami_nygren2
Toukokuussa syntynyt Sami Nygren pitää kevättä parhaimpana vuodenaikana. ”Nautin erityisesti niistä päivistä, kun hiirenkorvat puhkeavat.” Kuva: Hannu Jukola

Nygren rukoili, tutki Raamattua sekä kävi messuissa ja Avoimessa kirkossa vuosien ajan.

Pikkuhiljaa runoja kirjoittava sekä kuvataiteita ja kitaransoittoa harrastava mies alkoi löytää sisäisen rauhan.

– En kuitenkaan halunnut tulla kastetuksi ennen kuin olen perehtynyt kristinuskoon perusteellisesti. Halusin löytää sydämen uskon. 

Viimein mies uskaltautui aikuisrippikouluun pastori Harri Luoman ohjauksessa.

– Sain pohtia Jumala-suhdettani ja armoa kirjoittamalla, muistelee Nygren rippikouluaan.

Sen käytyään hän pyysi konfirmaation ja kasteen.

– Tilaisuus oli persoonallinen ja minun näköiseni. Mukana oli lähes 50 läheistäni ja ystävääni. Moni heistä ei ole ennen ollut niin lämminhenkisessä kirkollisessa tilaisuudessa, hymyilee Nygren ja kiittää rippipappiaan.

Mies kokee kasteen käännekohdaksi elämässään. Nyt hän kulkee valoa kohti.

– Pahalla ei enää ole valtaa minuun. Aiemmin tuntui, että oli.

Usko on antanut Sami Nygrenille voimaa myös elintapojen muutokseen. Hän on lopettanut päihteiden käytön ja tupakoinnin. Myös makeat herkut ovat jääneet.

Nygren pitää kirkkoon kuulumista etuoikeutena.

– Saan käyttää kirkon palveluita, juoda teetä ja keskustella asioistani Avoimessa kirkossa. Joskus otan ruokakorista jonkin elintarvikkeen, perustelee kansaneläkkeellä elävä mies.

Nygren kirjoittaa joka päivä monta sivullista runoja päiväkirjaansa. Hän antaa tekstejä lahjaksi myös ystävilleen. Taitojaan hän on kehittänyt Oriveden opiston sanataideakatemiassa ja Ahjolan kirjoittajakoulutuksessa.

– Koen, että tehtäväni on kirjoittaa. Jos seurakunnissa tarvitaan runollisia kykyjä, olen mielelläni käytettävissä, tarjoutuu Nygren, joka ei kuitenkaan lupaa esittää runojaan itse.

– Esiintymisjännityksen kanssa on vielä tekemistä, hymyilee mies.


Kirsi Airikka


Sami Nygrenin runo:

kyyneleet tarjoavat seuraansa

kosketusta

lämpöä

välittämistä

halausta

ystävyyttä

rakkautta

uskollisuuttaan

lopun elämänsä

 

kyynel ei suutu vähästä

sille riittää että pidät siitä kiinni

itket kyyneleesi

se tulee kun sinua sattuu

hoitaa sinua

pitää hyvänä

kyyneleistä luopuminen

on rankimpia eroja maailmassa

 

seuraa kyyneleitäsi

ole tarkkana koska tulee seuraava

lähetys

mainoskatkoilla voit käydä

miettimässä maailmanmenoa

pahoittaa mielesi kaikella

mikä on arvokasta

elämisen arvoista

kyyneleet

 

suruntyynyllä

kyyneleet nukkuu

laskettuaan lampaansa

kaikki kikkansa käytettyään

jos kyyneleet ei tule tyynylle ollenkaan

tai ei saa unta ilman lääkitystä

valvoo yönsä

kyyneleet jäävät

 

kyyneleet näkevät unia

kyyneltytöistä

joskus painajaisia

kyynelhautausmaista

siunaamattomista kyynelmaista

joista kyynelhaamut palaavat

elävien kyynelten keskuuteen

valvottamaan

pelokkaita

kyynellapsia

 

kyyneleet rakastavat minua

ja minä kyyneleitä

täydennämme toisiamme

teemme toisemme ehjiksi

täysiksi

kyyneleet

puhdistuvat minussa

kyyneleet puhdistavat minut

parannamme toisemme

emme ole toistemme terapeutteja

emmekä kuuntelijoita

vaan erottamattomat kumppanit

loistamme pitkän liittomme salaisuutta

 

Sami Nygren


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi

1.5.2016 7.49
4Tiira4
Kiitos Sami,
harvinaisen herkkää ja syvällistä teksti. Sinulla on upea elämäntehtävä: monet tulevat lohdutetuiksi kauttasi. Lausu yhdelle ystävällesi rakkain runosi; lausu se sitten kahdelle ääneen. Sinun äänesi avaa ihmisten sydämet, kun oot sydänverelläsi runot kirjoittanut. Tuula Sarubin-Kyllönen, Kuhmo