Arkisto 2016
Runomies kulkee nyt valoa kohti
Sami Nygren uskaltautui astumaan sisään Aleksanterin kirkkoon yhdeksän vuotta sitten. Hän pyysi apua Avoimen kirkon päivystäjiltä.
– Tulin risukasa rinnassa, ja halusin helpotusta olooni. Avoimessa kirkossa minua kuunneltiin ystävällisesti ja ymmärtävästi. Sain keskustella uskon asioista.
Nygren rukoili, tutki Raamattua sekä kävi messuissa ja Avoimessa kirkossa vuosien ajan.
Pikkuhiljaa runoja kirjoittava sekä kuvataiteita ja kitaransoittoa harrastava mies alkoi löytää sisäisen rauhan.
– En kuitenkaan halunnut tulla kastetuksi ennen kuin olen perehtynyt kristinuskoon perusteellisesti. Halusin löytää sydämen uskon.
Viimein mies uskaltautui aikuisrippikouluun pastori Harri Luoman ohjauksessa.
– Sain pohtia Jumala-suhdettani ja armoa kirjoittamalla, muistelee Nygren rippikouluaan.
Sen käytyään hän pyysi konfirmaation ja kasteen.
– Tilaisuus oli persoonallinen ja minun näköiseni. Mukana oli lähes 50 läheistäni ja ystävääni. Moni heistä ei ole ennen ollut niin lämminhenkisessä kirkollisessa tilaisuudessa, hymyilee Nygren ja kiittää rippipappiaan.
Mies kokee kasteen käännekohdaksi elämässään. Nyt hän kulkee valoa kohti.
– Pahalla ei enää ole valtaa minuun. Aiemmin tuntui, että oli.
Usko on antanut Sami Nygrenille voimaa myös elintapojen muutokseen. Hän on lopettanut päihteiden käytön ja tupakoinnin. Myös makeat herkut ovat jääneet.
Nygren pitää kirkkoon kuulumista etuoikeutena.
– Saan käyttää kirkon palveluita, juoda teetä ja keskustella asioistani Avoimessa kirkossa. Joskus otan ruokakorista jonkin elintarvikkeen, perustelee kansaneläkkeellä elävä mies.
Nygren kirjoittaa joka päivä monta sivullista runoja päiväkirjaansa. Hän antaa tekstejä lahjaksi myös ystävilleen. Taitojaan hän on kehittänyt Oriveden opiston sanataideakatemiassa ja Ahjolan kirjoittajakoulutuksessa.
– Koen, että tehtäväni on kirjoittaa. Jos seurakunnissa tarvitaan runollisia kykyjä, olen mielelläni käytettävissä, tarjoutuu Nygren, joka ei kuitenkaan lupaa esittää runojaan itse.
– Esiintymisjännityksen kanssa on vielä tekemistä, hymyilee mies.
Kirsi Airikka
Sami Nygrenin runo:
kyyneleet tarjoavat seuraansa
kosketusta
lämpöä
välittämistä
halausta
ystävyyttä
rakkautta
uskollisuuttaan
lopun elämänsä
kyynel ei suutu vähästä
sille riittää että pidät siitä kiinni
itket kyyneleesi
se tulee kun sinua sattuu
hoitaa sinua
pitää hyvänä
kyyneleistä luopuminen
on rankimpia eroja maailmassa
seuraa kyyneleitäsi
ole tarkkana koska tulee seuraava
lähetys
mainoskatkoilla voit käydä
miettimässä maailmanmenoa
pahoittaa mielesi kaikella
mikä on arvokasta
elämisen arvoista
kyyneleet
suruntyynyllä
kyyneleet nukkuu
laskettuaan lampaansa
kaikki kikkansa käytettyään
jos kyyneleet ei tule tyynylle ollenkaan
tai ei saa unta ilman lääkitystä
valvoo yönsä
kyyneleet jäävät
kyyneleet näkevät unia
kyyneltytöistä
joskus painajaisia
kyynelhautausmaista
siunaamattomista kyynelmaista
joista kyynelhaamut palaavat
elävien kyynelten keskuuteen
valvottamaan
pelokkaita
kyynellapsia
kyyneleet rakastavat minua
ja minä kyyneleitä
täydennämme toisiamme
teemme toisemme ehjiksi
täysiksi
kyyneleet
puhdistuvat minussa
kyyneleet puhdistavat minut
parannamme toisemme
emme ole toistemme terapeutteja
emmekä kuuntelijoita
vaan erottamattomat kumppanit
loistamme pitkän liittomme salaisuutta
Sami Nygren
Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi