Tarina välittyy sielusta sieluun

Tamperelaistaiteilija Petra Karjalainen on elänyt elämänsä kiireisintä vaihetta kolme viime vuotta. Näyttelijäntyön ja perhe-elämän lisäksi aikaa vievät opinnot, sillä Karjalainen opiskelee laulunopettajaksi Complete Vocal Institute -koulussa Kööpenhaminassa.

Petra Karjalainen on suosittu näyttelijä, joka on tuttu suomalaisille monista rooleistaan teatterissa, televisiossa ja elokuvissa. Kuva: Hannu Jukola

– Aika on ollut haastavaa, mutta olen onnellinen, että ryhdyin opiskelemaan. Nyt on vain löydettävä tasapaino molempien ammattien yhdistämiseen, miettii taiteilija, joka on tottunut tekemään asiat perinpohjaisesti.  

Tampereen Työväen Teatterin näyttelijää työllistävät kevään aikana musiikkinäytelmä Niin kuin taivaassa sekä musikaali Desirée. Samaan aikaan harjoitellaan jo kahta uutta näytelmää. Kilpakosijat-musiikkinäytelmän ensi-ilta on syyskuussa ja Viita 1949 -näytelmä saa kantaesityksensä lokakuussa.  

– Teatterissa käyminen painottuu nykyisin syksyyn, joten suurin osa ensi-illoista on syksyllä. Silloin esitettävät näytelmät tehdään viimeistelyä vaille valmiiksi jo keväällä, selittää Karjalainen.

Roolihahmoa tulee ymmärtää

Petra Karjalainen on lapsesta saakka halunnut näyttelijäksi.

– Jo kahdeksanvuotiaana olin kirjoittanut päiväkirjaani, että minusta tulee näyttelijä. Harrastin näytelmien ja tarinoiden kirjoittamista. Myös musiikki ja tanssi ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta.

Teatteriin Karjalaisen toi halu kertoa tarinoita sekä välittää tunteita ja ajatuksia.

– Olen näyttämöllä katsojaa varten, kertomassa hänelle tarinaa. Annan tarinan vaikuttaa itseeni, jotta roolihenkilö voi koskettaa katsojaa.

Karjalainen on aina roolihenkilönsä puolella.

– Yritän ymmärtää hänen toimintaansa, motiivejaan ja käyttäytymistään. Jos en tekisi niin, rooli ei olisi uskottava, miettii Karjalainen, joka pohtii harjoitusvaiheessa työtovereidensa ja ohjaajan kanssa roolihahmojen elämää joskus hyvinkin perusteellisesti.  

Musikaalin Desiréenä Karjalainen tavoittaa paitsi hurmaavan teatteritähden myös vanhenemista pelkäävän keski-ikäisen naisen, jolla on ristiriitoja läheistensä kanssa.

Niin kuin taivaassa -näytelmässä Karjalainen tulkitsee taitavasti kirkkoherran vaimoa Ingeriä, joka lopulta uskaltaa tuoda esiin surunsa ja pettymyksensä vuosien vaikenemisen jälkeen.

Niin kuin taivaassa -näytelmän joukkokohtauksessa on mukana tamperelainen Naiskuoro Miskantti. Näytelmä perustuu Kay Pollakin samannimiseen elokuvaan ja sen on ohjannut Maarit Pyökäri. Laulujen sovituksista vastaavat Joonas Mikkilä ja Mikko Renfors. Kuvaaja: Tampereen Työväen Teatteri/ Kari Sunnari

Niin kuin taivaassa on ladattu täyteen mielenkiintoisia rooleja ja isoja teemoja. Viiltäviäkin aiheita käsitellään usein huumorin keinoin.  

– Näytelmä on haastava, sillä roolihenkilöt on tehtävä lyhyessä ajassa. Mielenkiintoisinta on roolihenkilöiden kokeman muutoksen kuvaaminen, pohtii Karjalainen. 

Palaute koskettaa

Paras palaute yleisöltä on, kun joku katsoja tulee kiittämään energiasta, jota Karjalainen on välittänyt roolihenkilön välityksellä katsomoon.

Yhden koskettavimmista palautteista hän sai Irlantilaisen lauluillan jälkeen.

 – Eräs nainen tuli sanomaan, että lauluilta oli hänen elämänsä käännekohta. Lauluja kuunnellessaan nainen oli ymmärtänyt, että hän tarvitsee elämäänsä ison muutoksen.

Karjalaisen mukaan koskettava teatteriesitys tai voimakas musiikkielämys toimii juuri näin.

– En ole enää tekemässä esitystä ihmisille lavalla, rooli ja esitys unohtuvat. Vain tarina välittyy ja sen tunnelmat ihmiseltä toiselle, sielusta sieluun.  

Esitys on ainutkertainen

Ihmiset tulevat teatteriin nauramaan, rentoutumaan, puhdistumaan tai hakemaan hoivaa ja parantavaa voimaa.

– Kaikki ovat yhtä arvokkaita syitä tulla teatteriin. Onneksi isossa teatterissa on tarjolla paljon näytelmiä eli jokaiselle löytyy varmasti jotakin, vakuuttaa Karjalainen.

Taiteilijan mielestä teatterielämys on vertaansa vailla oleva kokemus. Tarina, musiikki ja visuaalinen esitys muodostavat kokonaisuuden. 

– Voit avata itsesi esitykselle ja vaikuttua, kun joku elävä ihminen kertoo sinulle tarinaa juuri tässä. Hetki on ainutkertainen ja arvokas.

Taloudellinen taantuma vaikuttaa myös teatteritaloihin. Karjalaisella on huoli varsinkin pienistä teattereista.

Säästötalkoisiin on joutunut jo iso Tampereen Työväen Teatterikin, joka joutui tänä vuonna irtisanomaan joukon työntekijöitä sekä lomauttamaan kaikki työntekijät toukokuun ajaksi.

– Toivottavasti teatteri kuitenkin säilyy koko kansan taidemuotona. Lippujen hinnat ovat pian niin korkeat, että kaikilla ei ole varaa tulla katsomaan esityksiä, huokaa Karjalainen.

Kaikilla on oma ääni

Petra Karjalaista sykähdyttää erityisesti irlantilainen kansanmusiikki. Helmikuussa influenssan kourissa sohvalla maatessaan hän ehti pitkästä aikaa kuunnella runsaasti musiikkia, levyn toisensa perään.

Näyttelijä-laulaja Petra Karjalainen valmistuu pian laulunopettajaksi. Kuva: Hannu Jukola

– Se on parasta, mitä on! Hyvän musiikin kuuntelemisesta tulee ylivertainen olo, se koskettaa ja tuntuu kehossa. Musiikki on suora tie sielusta sieluun, uskoo Karjalainen.

Myös monien, vuosien varrella esitettyjen näytelmien musiikki on koskettanut häntä syvästi.

Vaikuttavaa musiikkia on luvassa myös Kilpakosijat-näytelmässä, jonka musiikin on tehnyt muusikko Sari Kaasinen.

Niin kuin taivaassa -näytelmän tärkein teema on musiikin vaikutus ihmiseen. Oman äänen löytäminen voi olla ihmiselle niin suuri kokemus, että se muuttaa koko hänen elämänsä. Näin kävi näytelmän kirkkokuorollekin, kun se sai johtajakseen taitavan kapellimestarin.

Saman ilmiön on huomannut myös Petra Karjalainen, joka pian valmistuu laulunopettajaksi.  

– Kun ihmisen oma ääni löytyy, tapahtuu jotakin hyvin mielenkiintoista. Keho herää ja alkaa toimia luonnollisesti. Kun ääni avautuu, myös ihminen avautuu.

Karjalainen ei usko väitteisiin, että joku ihminen voisi olla tyystin laulutaidoton tai sävelkorvaton.

– Moni on nujerrettu koulun laulukokeen perusteella uskomaan, että hänestä ei ikinä tule laulajaa. Kyse on enemmänkin henkisistä ja ruumiillisista lukoista.

Opintojensa ansiosta Karjalainen on oivaltanut, että ihmiset ovat erilaisia ja siksi he myös oppivat eri tavalla. 

– Henkilökohtainen ja persoonallinen opetus tuottavat parhaiten tulosta. Nyt minulla on eväitä auttaa ihmistä ja hänen kehoaan laulamisessa, iloitsee Karjalainen.  

Kirsi Airikka

Niin kuin taivaassa ja Desirée Tampereen Työväen Teatterissa huhtikuussa

Kilpakosijat, ensi-ilta 23.9.

Viita 1949, kantaesitys 25.10.

PETRA KARJALAINEN:

• Syntynyt 1969 Oulussa

• Opinnot: teatteritaiteen maisteri, Teatterikorkeakoulu 1991–95: musiikki, laulu, hahmometodi,

laulunopettajaopintoja Complete Vocal Institutessa Kööpenhaminassa

• Toimet ja kiinnitykset: Tampereen Työväen Teatteri 1997–, lukuisia rooleja ja vierailuja muissa teattereissa, rooleja elokuvissa ja tv-sarjoissa sekä dubbauksia piirroselokuvissa, omia musiikkiteatteriesityksiä 

• Perhesuhteet: 10-vuotias poika

• Harrastukset: Askartelu, nikkarointi, lukeminen, reissaaminen

• Motto: Mieluummin täysillä päin seinää kuin että jäisi vajaaksi...

Petra Karjalainen jatkaa virkettä:

Työni merkitsee minulle… välillä liian paljon. Tasapainoa etsiskelen edelleen...

Haluaisin tehdä tulevaisuudessa roolin… jossain klassikkonäytelmässä. 

Tärkeimpiä asioita elämässäni ovat... poikani, rakkaimmat lähelläni, ystävät, ilo, intohimo ja seikkailunhalu.

Suhtaudun arjen haasteisiin... vaihtelevasti. Haluaisin kääntää arjen juhlaksi mahdollisimman usein.

Saan voimaa... musiikista, matkoista ja visuaalisista elämyksistä.  

Minut tekee surulliseksi... se, ettei aina ole mahdollisuutta tai aikaa pysähtyä silloin kun pitäisi.

Mielipaikkani... tuulinen meren ranta. Tai oma keittiö täynnä ystäviä.

Tulevaisuus on... täynnä mahdollisuuksia, haasteita, suunnitelmia ja yllätyksiä.