Tie vie kirkkoja katsomaan, vaikka kirja kainalossa

Mistä hakisin tietoa, jos tulisin Tampereelle matkailijana? Ensin luultavasti netistä. Kuinka ollakaan, Tampereen seurakuntien Internet-sivut ovat juuri päivittymässä myös kännykällä helposti luettaviksi.

Jos aikaa jää, saattaisin marssia kirjastoon ja tutustua aiheeseen kirjojen kautta. Matkailutoimistosta saisin perustietoja nopeasti.

Tai vain etsisin tieni johonkin kirkoista. Paikalla voisi olla seurakuntien palkkaama opas, joka ehkä kertoisi jotain sellaista, jota en ollut huomannut kysyäkään.

Oppaan voi bongata kesän aikana Aitolahden, Aleksanterin, Härmälän ja Viinikan kirkoista, Messukylän vanhasta kirkosta sekä tietenkin Tuomiokirkosta.

Kauneimmat kirkot?

Suomen kauneimmat kirkot -kirjaan ovat Tampereen kirkoista päässeet Tuomiokirkko ja Kalevan kirkko.

Rakennukset on valinnut 16-päinen raati. Kalevan kirkon valitsi mukaan arkkipiispa Kari Mäkinen, Tuomiokirkko oli monenkin suosikki.

Tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävä Kalevan kirkko on joidenkin mielestä betonibunkkeri tai viljasiilo, toisten mielestä kaupunkikuvaan kuuluva merkkirakennus. Kotimaa-lehden äänestyksessä 2009 se valittiin Suomen rumimpien kirkkojen joukkoon.

Minusta kirkko näyttää ulkoapäin pelottavalta kummitukselta, mutta on sisältä samalla kertaa juhlallisen kaunis että valoisan lumoava.

Sen suunnittelija, arkkitehti Reima Pietilä on antanut viisaan lausunnon siitä, mitä kirkon tulee näyttää: siltä että ovet käyvät ja arki-iltoinakin sisällä palavat valot. Jatkuvasti pimeä rakennus kun ei tee uskottavaksi sitä asiaa, jota varten kirkko on rakennettu.

Pietilä olisi halunnut suunnitella myös kryptan Aleksanterin kirkkoon, jonka ovien ohi hän kulki Metso-kirjaston työmaalle.

Vaikeiden valintojen äärellä

– Suomen kauneimmat kirkot -teoksen toimittajana olin kuukausien ajan vaikeiden valintojen äärellä. Oli toisaalta otettava huomioon asiantuntijaraadin perustellut näkemykset, toisaalta oli punnittava rakennushistoriallisten, esteettisten, alueellisen edustavuuden ja kirkollisten seikkojen painoarvoa, miettii kirjoittajakuntaan kuulunut tietokirjailija Kai Linnilä.

Kaksi muuta kirjoittajaa olivat Sari Savikko ja tohtori Leeni Tiirakari.

Valintojen jälkeen Linnilä huomasi, että olisi mieluummin ollut mukana projektissa, jonka nimi olisi ollut ”300 kauneinta kirkkoamme”.

– Ihmismielen voi tahtomattaan pahoittaa monella tapaa. Varmimmin tulokseen pääse valitsemalla jotakin parasta tai huonointa. Luettelo kauneimmista kirkoista on yhtä vaarallinen yritys kuin ehdotus rumimmista kirkoista.

– Suomen vuosisatainen monipuolinen kirkkoaarre on ankarissa oloissa eläneen kansan hämmästyttävä perintö, jota olemme kartuttaneet uusilla pyhäköillä viime vuosiin saakka.

Kirkko on rakennuksena merkittävä kenelle tahansa – uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta.

– Kotikirkkoon liittyy muistoja varhaisesta lapsuudesta alkaen. Se on henkilökohtaisesti merkittävien asioiden näyttämö, psykofyysinen ympäristö, jossa yhdistyvät näkemiseen, kuulemiseen ja jopa hajuaistiin liittyvät kokemukset.

– Teoksen toimittajana olin kuukausien ajan vaikeiden valintojen äärellä. Oli toisaalta otettava huomioon asiantuntijaraadin perustellut näkemykset, toisaalta oli punnittava rakennushistoriallisten, esteettisten, alueellisen edustavuuden ja kirkollisten seikkojen painoarvoa.

Tietoa kansallisesti merkittävistä aiheista

Miten kirjan tekemiseen päädyttiin ja miten hanke eteni?

– Suurteosmarkkinoilla asiakkaat toivovat koko ajan uusia nimikkeitä, jotka lisäisivät tietoa kansallisesti merkittävistä aiheista ja ilmiöistä. Sotahistorialliset uudet tutkimukset ovat nykyisin sellaista varmaa peruskauraa, jota jopa nuoret miehet haluavat lukea painettuina kirjoina.

- Suurteosten lukijakunnan enemmistö on kuitenkin keski-ikäisiä ja vanhempia sivistystahtoisia humanisteja, jotka janoavat visuaalisesti ja tiedollisesti upeita teoksia merkittävistä aiheista.

– Pieni kirjatalo Amanita on tuottanut suurteoksia jo 27 vuotta. Meillä on varastossa koko ajan mielenkiintoisia teosaiheita. Kirkkokirja on kiehtonut mieliä jo kauan; tiesimme, että edellisestä kirkkokirjasta on vierähtänyt luvattoman paljon aikaa. Viime vuosina on rakennettu upeita sakraalitiloja, jotka kauniilla tavalla liittyvät pitkään perinteeseemme.

– Toimituskunnalla oli valmiina oma mielikirkkojen luettelo, mutta päätimme pian, että tarvitaan meitä laajempaa näkemystä. Päätimme myös, että mukaan on saatava myös ortodoksisia pyhäkköjä. Valitsijaraati tuntui oivalliselta ratkaisulta.

– Kirkon piiristä halusimme mukaan sekä oppineita ruhtinaita että yleisön tuntemia pastoreita. Heitä ovat emeritusarkkipiispa Jukka Paarma, arkkipiispa Erkki Mäkinen, arkkipiispa Leo, metropoliitta Ambrosius sekä pastorit Hilkka Olkinuora ja Marianne Heikkilä.

Rakennushistoriallista ja -taiteellista asiantuntemusta edustavat Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet, tutkija Marja Terttu Knapas, professorit Riitta Konttinen, Riitta Nikula ja Juhani Pallasmaa sekä dosentti Osmo Pekonen.

– Kirkoissa esiintyvistä taiteilijoista saimme mukaan Vesa-Matti Loirin, jolla oli perustellut näkemykset viehättävimmistä saleista. Toimittaja Markku Haapio toimitti aikanaan Suomen kirkkoja esittelevän perusteosten sarjan. Hänellä on laaja ja perusteellinen näkemys.

– Kuvat ovat tärkeitä. Olemme ylpeitä siitä, että saimme teoksen kuvittajaksi teol. tri Arto Kuorikosken, joka on sekä rakennustaidehistorian tuntija että mestarillinen arkkitehtuurin kuvaaja. Kuorikoski kiersi vaivojaan säästämättä Suomea ja otti juuri sellaisia valokuvia, joita halusimme.

Millaista palautetta on tullut?

– Arto Kuorikosken kuvat ovat yleisen ihastelun kohteina. Oman kirkkonsa kirjaan saaneet ovat kiittäneet toimituskuntaa. Rannalle jääneet ovat pahoitelleet, ettei oma kotikirkko päässyt mukaan.

Käsitykset muuttuivat

Linnilä joutui projektin myötä tarkistamaan käsityksiään 1940- ja 1950-luvun rakennuksista:

– En arvostanut niitä aikaisemmin, mutta nyt pidän esimerkiksi Bertel Liljequistin suunnittelemaa Rovaniemen kirkkoa ja Lennart Segerstråhlen maalaamaa alttaritaulua hienoina taideluomina.

– Messukylän kirkko on seissyt paikallaan pian 600 vuotta. Kun ajattelen Alvar Aallon Vuoksenniskan Kolmen Ristin (1958) ja Aarno Ruusuvuoren Hyvinkään (1961) kirkkojen korjaushistorioita, mietin, millaisen ikäennusteen näille pyhäköille uskaltaisi antaa.

Linnilän omia ”kauneimpia kirkkoja” on valtavasti:

– Ahvenanmaan Kumlinge oli lempikohteeni, vaikkei se päässyt mukaan. Tampereen tuomiokirkko ja Turun Mikaelinkirkko ovat upeita jugendtyylin helmiä. Erkki Huttusen Nakkila on absoluuttisen kaunis teollisen aikakauden rakennusluomus. Helsingin Kampin kappelin tilaratkaisu salpaa ihastuksesta hengityksen.

Järkälemäisen 432 sivun teoksen painosmäärä on vain 1517 kappaletta. Arto Kuorikosken kuvat miellyttävät silmää.

Muita kirjoja

Viisi kirkkoa vuodelta 2001 esittelee Aitolahden uuden kirkon. ”Jumala ei kirkkoja ymmärtääkseni tarvitse, mutta me pienet ihmiset tarvitsemme.” Näin kirjoitti kirkkoherra Juha Vuorio esittelytekstissään.

Kirjassa on esitelty mukaan valittujen kirkkojen rakennushistoriaa ja Suomen kirkkorakentamisen historiaa. Tarkoitus on tuoda esiin pyhyyden symboliikkaa.

Kirkollista asiaa löytyy esimerkiksi Tampereen historiallisen seuran julkaisemasta Tampere Tutkimuksia ja kuvauksia -sarjan osasta X vuodelta 1995

Tuomiokirkko on päässyt mukaan myös lastenkirjoihin: siipirikko ei voi lentää Annastiina Syväjärven kirjoittamassa ja kuvittamassa teoksessa.

Tietoa saa myös opaslehtisistä, joita on laadittu Aleksanterin, Finlaysonin, Kalevan kirkoista, Messukylän vanhasta kirkosta, Tuomiokirkosta, Vanhasta kirkosta ja Vatialan kappelista.

Kesäistä hupia tarjoavat kirkot palapeleissä. Tampereen kirkoista tiensä palapeliin on löytänyt ainakin Vanha kirkko, jonka torni näkyy Kirjastonpuiston portaista -palapelissä.

Teksti: Asta Kettunen

Kirkkojen aukiolosta ja oppaista