Arkisto 2016

3.8.2016 11.50

Usko on läsnä olympialaisissa

Nykypäivänä yhä useampi urheilija tunnustaa uskonsa erilaisilla ulkoisilla merkeillä. On nuoria miehiä, joiden käsivarsissa näkyy Jeesus- ja Neitsyt Maria -tatuointeja sekä urheilijoita, joilla on kaulallaan risti tai muu uskonnollinen amuletti. Monet tekevät ristinmerkin sekä ennen että jälkeen kilpailusuorituksensa.

Rio

Mitä tämä kertoo meille?  Onko esimerkiksi entisten itäblokin maiden vapautuminen tuonut myös näiden maiden urheilijoille vapauden näyttää uskoaan?

Onko uskonnollisten tunnusten näyttäminen ja tunnustuksellisuus nyt hyväksyttävämpää kuin esimerkiksi 1990-luvulla, Sari Essayah, entinen kilpakävelyn maailmanmestari ja olympiaurheilija?

– Jo omana urheiluaikanani 1990-luvulla hengellinen toiminta arvokisojen yhteydessä oli melko aktiivista. Esimerkiksi Barcelonan olympialaisissa oli Abraham-center, jossa oli omat rukoustilat muslimeille, juutalaisille ja kristityille.

– Monilla joukkueilla oli kisapappeja, ja tarjolla oli yhteisiä hartauksia.

Usko on voimavara Sari Essayahin koko elämässä.

– Urheilussa se antoi asioille selkeän arvojärjestyksen. Urheilu ei koskaan noussut liian tärkeäksi asiaksi.

Essayah on edelleen mukana erilaisissa urheilun luottamustehtävissä. Hän on yksi kahdeksasta uudesta Kansainvälisen Olympiakomitean (KOK) jäsenehdokkaasta, jotka valitaan Rion olympialaisten yleiskokouksessa.

Joukkueella oma pappi

Suomen olympiajoukkueeseen kuuluu 55 urheilijaa, jotka kilpailevat maailman arvostetuimpien kisojen sijoituksista ja mitaleista.

Suomen olympiajoukkueella on oma kisapappi. Pastori Leena Huovinen on toiminut Suomen joukkueen kisapappina vuodesta 2004. Hän käyttää työhön 60–70 päivää vuodessa.

– Tänä vuonna osallistuin joukkueen mukana yleisurheilun EM-kisoihin Amsterdamissa ja lähden kesäolympialaisiin Rioon. Kisojen lisäksi työhöni kuuluu pari pidempää leiriä, erilaisia työryhmiä ja kirkollisia toimituksia.

– Työssäni on parasta tehdä työtä ihmisten arjessa siellä, missä he työtään tekevät eli urheilun parissa.

Huovisen kisapesti Riossa kestää noin kuukauden.

– Haastavinta on pitää oma työvire ja jaksaminen kohdillaan pitkillä reissuilla. Hyvä yleiskunto ja omasta hengellisestä elämästä huolehtiminen auttavat tässä.

Rion olympiajoukkueessa Huovinen on osa yleisjohtoa ja kisakylätiimiä. Papin tehtävä on tarjota suorituksesta vapaa alue niin urheilijoille kuin muille joukkueen jäsenille.

– Tärkeintä on olla läsnä, ja usein se on 24/7 -meininkiä. Kisojen aikana en pidä hartaushetkiä, mutta kisakylässä on Religious Center, missä on päivittäin useita hartauksia eri uskontojen edustajille.

Leena Huovisella on monia mieleenpainuneita kisakokemuksia, hauskoja, yllättäviä, iloisia, surullisia, koskettavia, hämmentäviäkin.

– Jokaisella joukkueen jäsenellä on oma tarinansa, ja siinä urheilu on vain yksi, tosin tärkeä juonne. Pappina pääsee lähelle ihmisiä. Heidän persoonansa muotoutuu paljon rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi kuin se, mikä usein välittyy mediasta.

Sirpa Volanen

Brasilian Rio de Janeiro isännöi olympialaisia 5.–21. elokuuta. Kesäkisat ovat ensimmäiset olympialaiset Etelä-Amerikassa.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja