Via Dolorosa vie sisäiselle matkalle pääsiäiseen

Tänä vuonna vaellus järjestetään jo 30. kerran. Tesoman Via Dolorosasta on muodostunut ilmiö, joka tunnetaan ympäri kaupunkia.

Väkeä vaeltaa Tesomalle hiljaisella viikolla myös muualta maasta. Se on monille ihmisille pääsiäisperinne, joka täytyy kokea joka vuosi.

Myös monet kerho-, päiväkoti- ja koululaisryhmät ovat löytäneet Via Dolorosan. Vaelluksen yksi tavoite onkin opettaa lapsille ja nuorille pyhän kokemusta.
 
– Aika on tehnyt tehtävänsä ja samoin se, että tapahtuma on järjestetty joka vuosi. Oli suuri siunaus saada pääsiäisvaellus lähiöön, sillä se tekee tunnetuksi sekä kirkkoa että koko kaupunginosaa, myhäilee Tesoman kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio.

Työryhmä on aloittanut juhlavuoden valmistelun hyvissä ajoin syksyllä. Helmikuisena keskiviikkoiltana paikalla ovat Ruusukallion lisäksi muun muassa seurakuntalaiset Leena Salminen, Arja Teivaala, Aino Ojala ja Toivo Ojala.
 
Työryhmän mukaan Via Dolorosan vahvuus on siinä, että se on pysynyt vuodesta toiseen lähes samanlaisena. Vuosien varrella on tehty vain pientä säätöä. Tekniikka on parantunut ja asioita on voitu tehdä käytännöllisemmin.

– Vaelluksen muodossa on tavoitettu jotakin hyvin ajatonta. Vahvuuksia ovat pelkistetty muoto, havainnollisuus, aistillisuus ja huolellinen toteutus, pohtii Leena Salminen, joka on ollut mukana reilut parikymmentä vuotta.

Vapaaehtoisvoimin

Vaelluksen rakentaminen tuntuu talkoolaisista etukäteen rankalta urakalta. Joka vuosi jännitetään, saadaanko talkooporukkaa tarpeeksi.

Myös Jukka-Pekka Ruusukallio myöntää jännittävänsä etukäteen.  

– Samalla kuitenkin on vahva luottamus, että kaikki onnistuu. Se on suuremmissa käsissä, miettii pastori, joka on ollut mukana kuvaelman tekemisessä alusta saakka. Hän aloitti työnsä nuorena pastorina Tesomalla vuonna 1987.

Suuri ihmettely ja kiitollisuus täyttävät Ruusukallion mielen joka vuosi pääsiäisen aikaan.

– Via Dolorosa ei synny ilman isoa vapaaehtoisten joukkoa. Kaikkien apu on tarpeen, kutsuu Ruusukallio ja toivottaa kiinnostuneet ihmiset tervetulleiksi mukaan.

Joka vuorossa on oltava noin 12 työntekijää, jotta jokaiseen rooliin on miehitys ja vaelluksen toteutus onnistuu. Kaikkiaan talkoolaisia on runsaat 50.

Ruusukallion mukaan jokainen, pieninkin tehtävä, on kokonaisuuden kannalta tärkeä. Hän kiittää vapaaehtoisten joukkoa, joka vuosi vuodelta jaksaa tulla mukaan rakentamaan, toteuttamaan ja purkamaan kärsimystietä. Joukossa on kaikenikäistä väkeä lapsista eläkeläisiin.

– Meillä on hyvä yhteistyö esimerkiksi Tesomajärven koulun kanssa. Saamme sieltä avuliaita enkeleitä.

Aino ja Toivo ”Topi” Ojala ovat hyviä esimerkkejä joustavasta talkooavusta. He asuvat sadan metrin päässä kirkolta. Vuosikymmenien varrella pariskunta on hälytetty apuun mitä moninaisimpiin tehtäviin eli rakentamiseen, keittiöön, rooleihin ja oppaaksi.

Elämyksiä kaikin aistein 

Via Dolorosa on sisäinen matka kohti pääsiäistä, palmusunnuntain tapahtumista Jeesuksen ylösnousemukseen. Opas ja hänen lyhtynsä kuljettavat vaeltajaryhmän turvallisesti kärsimystien läpi. Reitti on hiljainen, puhetta ei ole paljon.

Kulkijalle tarjotaan kokonaisvaltainen pääsiäiselämys kaikkien aistien välityksellä. Silmät lepäävät taideteoksissa ja kynttilöissä, musiikki ja linnunlaulu hivelevät korvia. Makuaisti herää viinirypäleillä ja leivällä. Ilmassa tuoksuvat lehmuksenoksat ja oraalle noussut ohra.

Matka vie pääsiäisen tapahtumapaikasta toiseen. Lopuksi päädytään hiljentymishuoneeseen, jossa kävijä voi viipyä niin kauan kuin haluaa. Itkumuurilla on esirukouslaatikko, jonne jokainen voi pudottaa oman pyyntönsä.

Kuvaelma on syvä kokemus myös vapaaehtoistyöntekijöille. Vierailijoiden ilmeet ja kyyneleet koskettavat. 

– Vaelluksen ilmapiiri on ihmeellinen ja voimakas. Joka kerta matkalle lähtee itsekin yhä uudelleen, liikuttuu Aino Ojala.

Arja Teivaala on huomannut, että vaellus on joka vuosi hiukan erilainen.

– Oma elämäntilanne ja senhetkiset tunnelmat vaikuttavat siihen, mikä reitin pysäkki milloinkin puhuttelee itseä eniten.

Päästä pääsiäinen iholle

Anna Hukari osallistui pienten lastensa Saaronin ja Joelin kanssa Tesoman pääsiäisvaellukselle ensimmäistä kertaa viime vuonna.

– Halusin auttaa lapsia ymmärtämään pääsiäisen päätapahtumaa, ja ajattelin visuaalisuuden, toiminnallisuuden ja osallistumisen olevan hyvä keino.

Äidin mukaan lapset olivat kiinnostuneita. He halusivat kosketella ja kyselivät.  

– Eivätkä pelänneet, vaikka mahdollisuudet sellaiseen olisivat olleet. Via oli toteutettu niin, ettei lasten tarvinnut pelätä.

Vaelluskokemus oli viehättävä ja turvallinen, tunteita herättävä.

– Vaikuttavinta oli ryhmässä huutaa ”ristiinnaulitse” Pilatukselle. Se oli vaikuttavaa, koska sen jälkeen Jeesus ristiinnaulitaan, minunkin syntieni vuoksi.

Anna Hukari rohkaisee ihmisiä lähtemään pääsiäisvaellukselle.

– Kärsimystiellä on mahdollisuus päästää pääsiäisen tapahtumat iholle, jos uskaltaa antaa niin tapahtua. Mukanaolo rekvisiitalla peitetyissä huoneissa, tapahtumien ympäröimänä ja imaisemana voi olla astetta syvempi kokemus kuin lukea ja puhua siitä.

Hukarin perhe käy pääsiäisen aikaan kirkossa useana päivänä. He koristelevat kotia ja puhuvat pääsiäisen tapahtumasta.

– Saaron käy seurakunnan kerhoa, joten hänellä on kysymyksiä ja omia ajatuksia aiheesta.

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla.

– Tai sen pitäisi olla. Joulu on ihanaa aikaa, ja Jeesuksen syntymä on oleellinen tapahtuma. Toivoisin kuitenkin meidän kristittyjen panostavan pääsiäiseenkin jotenkin näkyvämmin. Ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kristillisyys on tyhjää, miettii Hukari.

– Kaipaan vahvempaa tukea ja rakennetta avukseni oppiakseni itsekin antamaan pääsiäiselle sen aseman, minkä se tarvitsee.

Aitiopaikalla tapahtumissa

Myös ylöjärveläiset Tuula-Mari Klemettilä ja Eerika Klemettilä, äiti ja tytär, osallistuivat Via Dolorosaan ensi kertaa viime vuonna. Eerika Klemettilä oli tuolloin rippikoululainen, jonka piti tehdä muutama tehtävä ennen kesän riparia.

Tuula-Mari Klemettilä oli kuullut Via Dolorosasta ja halusi itse osallistua vaellukseen. Hän pyysi tytärtään mukaan.  

– Vaellus oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Pilatuksen käsien pesu oli vaikuttava, samoin koko kärsimystie. Ikään kuin olisi itse ollut aitiopaikalla seuraamassa sivusta tapahtumia.

Myös tytär piti vaellusta vaikuttavana.

– Kärsimystien kokeminen itse oli ihan eri juttu kuin jokin tavallinen papin saarna, miettii Eerika Klemettilä, joka on menossa isoseksi rippileirille ensi kesänä.

Äiti ja tytär kannustavat ihmisiä lähtemään kärsimystielle.  

– Kaikki mukaan tänä vuonna. Via dolorosan jälkeen on mahtavaa viettää riemullista pääsiäisjuhlaa!

Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Annamaria Palsi-Ikonen

Via Dolorosa Tesoman kirkossa

Kaikille avoimet valmisteluillat:
ke 2.3., to 10.3. ja ke 16.3. klo 18

Rakentaminen alkaa to 17.3. klo 17
Rakentamispäivä pe 18.3. klo 10
Hiljaisuuden iltapäivä la 19.3. klo 15–17

Via Dolorosa palmusunnuntaista pitkäperjantaihin 20.–25.3.

Avoinna kaikille:
su klo 12–18
ma–ke klo 17–20
to klo 17–19.30 (ehtoolliskirkko 20)
pe klo 11–18
Koululaisryhmät päivisin varausten mukaan

Purkaminen la 26.3. klo 9 lähtien

Tesoman kirkko, Tesomankuja 11 (Tesomankatu 6)
 
Tiedustelut: Jukka-Pekka Ruusukallio, p. 050 345 1643, Jouni Heiskanen, p. 040 804 8507