Yhteisöpajat rakentavat uutta ja kokeilevat tuoreita työtapoja

Yhteisöpajat ovat seurakuntien omistamia ja niitä toteutetaan yhteistyössä Tampereen hiippakunnan, Diakonia-ammattikorkeakoulu Diakin sekä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa. 

– Pajoihin rekrytoidaan mukaan erilaisia toimijoita ja keskeinen lähtökohta on vertaisoppiminen. Toiminta myös räätälöidään aina paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi, kiteyttää yhteisöpajoja ideoinut johtaja Matti Helin Diakista.

Uutta vanhan pohjalle

Tuomiokirkkoseurakunnan Aleksanterin kirkko on jatkossa yksi Tampereen yhteisöpajoista. Seurakunnan muut yhteisöpajat rakentuvat Finlaysonin kirkon sekä Kaupin vastaanottokeskuksen ympärille.

Aleksanterin kirkosta halutaan yhteisöpajalla saada aikaan diakoninen kansalaistoiminnan keskus.

Pastori Minnamaria Tammisalo sekä diakoniatyöntekijä Kaisu-Leena Taulu ovat innostuneita yhteisöpajan avaamista mahdollisuuksista.

– Tyhjästähän ei Aleksanterin kirkossa tarvitse lähteä liikkeelle yhteisöjä luomaan. Esimerkiksi Tuomasmessun ja Avoimen kirkon puitteissa on kirkollamme jo tehty arvokasta ja laajaa pohjatyötä, Tammisalo sanoo.

Paljon yhteistyömahdollisuuksia

Tammisaloa kiinnostaa yhteisöpajoissa erityisesti se, miten uudenlaisia ihmisiä ja organisaatioita saataisiin tekemään asioita seurakunnan ja seurakuntalaisten kanssa. Mahdollisuuksia on paljon.

– Lähikirkkomme alueella sijaitsee lukuisia kolmannen sektorin toimijoita ja yrityksiä. Myös pääkirjasto Metson kanssa olisi mielenkiintoista toteuttaa uudenlaista yhteistyötä.

Aleksanterin kirkossa tehdään Taulun mukaan jo nyt runsaasti vapaaehtoistyötä. Yhteisöpajan myötä siinäkin voitaisiin kokeilla tuoreita näkökulmia.

– Jatkossa emme kutsuisi vapaaehtoisia ainoastaan tekemään tarkkaan määriteltyjä tehtäviä, vaan he voisivat pikemminkin tulla havainnoimaan kirkolle. Mikähän täällä voisi olla se asia, johon haluaisin tarttua?

Rohkeitakin kokeiluja tarvitaan

Tammisalo ja Taulu ovat aloittaneet parinkymmenen muun henkilön kanssa Diakin Yhteisönrakentajakoulutuksen. Siellä opetellaan käytännön työkaluja yhteisöpajoihin jalkautettavaksi.

– Käymme läpi muun muassa erilaisia voimauttavia menetelmiä. Esimerkiksi Minun tarinani -identiteettityöskentelyä tultaneen jossakin vaiheessa kokeilemaan myös Aleksanterin kirkossa, Taulu sanoo.

Minnamaria Tammisalolla on paljon odotuksia yhteisöpajojen suhteen. Hän uskoo niiden voivan parhaimmillaan olla jopa muuttamassa käsityksiä koko kirkosta.

– Elämme nyt etsikkoaikaa. Seurakuntien tulee näkyä yhteiskunnassa, meidän pitää kertoa olevamme olemassa.

– Kokeiluja ei saa pelätä. Kirkossa me tarvitsemme jopa uhkarohkeita uusia tapoja tehdä asioita, Kaisu-Leena Taulu täydentää.

Hengellisyys ytimessä

Yhteisöpajat eivät suinkaan merkitse hengellisyyden piilottamista. Jatkossakin kaiken seurakuntatoiminnan lähtökohtana on alttari ja risti.

– Toimintatavat muuttuvat ajan myötä, mutta ihmisten hengellinen kaipuu ei ainakaan vähene. Toivottavasti esimerkiksi näillä yhteisöpajoilla pystymme vastaamaan nykyajan tarpeisiin, Tammisalo sanoo.

Minnamaria Tammisalo ja Kaisu-Leena Taulu kannustavat kaikkia yhteisöpajojen ajatuksesta innostuneita ottamaan rohkeasti yhteyttä niiden vetäjiin.

– Eikä tarvitse todellakaan olla mikään seurakunta-aktiivi. Kaikki ovat omista lähtökohdistaan tervetulleita rakentamaan uudenlaisia yhteisöjä.

Teksti: Vesa Keinonen
Kuva: Hannu Jukola

Minnamaria Tammisalo ja Kaisu-Leena Taulu ovat innostuneita hankkeen mahdollisuuksista.