Feissaamaan oppii vain kadulla

Hän on kotoisin Tampereelta, mutta opiskeli kolme vuotta politiikan tutkimusta Skotlannnin Aberdeenissä. Vuodenvaihteessa hän palasi Suomeen ja Tampereelle suorittamaan opintonsa loppuun. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto olisi tarkoitus saada valmiiksi ensi syksynä.

– Viime kesänä etsin kesätöitä melko huonolla menestyksellä. Sitten silmiini sattui KUA:n ilmoitus, ja muutama päivä myöhemmin minut kutsuttiin haastatteluun. Tänä keväänä soitettiin uudelleen, että haluaisinko töihin taas, ja olin vain, että mikäs siinä.

Lyhyessä koulutusjaksossa harjoiteltiin muun muassa yleisimpiin kysymyksiin vastaamista.

– Voisi kuitenkin sanoa, että suurin osa koulutuksesta tulee kadulla; feissaus on työtä, jota voi oppia vaan kadulla.

Jännittäviä kohtaamisia

 Kuukauden palkan lisäksi työ tarjoaa jännittäviä kohtaamisia.

– Tässä tapaa tosi paljon erilaisia, mielenkiintoisia ihmisiä. Juuri tapasin miehen, joka oli aikaisemmin ollut töissä Etiopiassa kommunistihallinnon aikana kunnostamassa tehtaita, jotka olivat olleet rempallaan omistajien jouduttua pakenemaan maasta.

– Juuri tämä interaktio erilaisten ihmisten kanssa on parasta. En jaksaisi yksinäistä toimistotyötä tai siivousta.

Feissauksen avulla kerrotaan Kirkon Ulkomaanavun työstä ja yritetään saada kuukausilahjoittajia.

– Onneksi jokainen pysäytys on erilainen, joten tylsää ei ainakaan ole. Lisäksi olen tiiminvetäjä, joten vastuullani on esimerkiksi työvuorolistojen suunnittelu ja tulosten raportointi.

Työ sopii ulospäin suuntautuneille:

– Sosiaalisuutta tarvitaan paljon, että uskaltaa lähestyä ihmistä.

Myös myönteisyys ja hyvä huumorintaju kuuluvat tarvittaviin taitoihin. Suurin osa ihmisistä on kohteliaan neutraaleja. Ystävällisiä ihmisiä näkee päivittäin paljon, ilkeitä tai vihaisia erittäin harvoin.

– Jos ei kiinnosta, kohtelias "ei kiitos" riittää. Ymmärrän, että feissaus ärsyttää monia, ja siksi vahvalla ja yksinkertaisella kieltäytymisellä pääsee meistä nopeasti eroon. Tiuskiminen tai täydellinen vastaamatta jättäminen tuntuu feissaristakin ilkeältä, joten sitä toivon ihmisten välttävän.

Vihreissä työvaatteissa kulkevia nuoria luullaan välillä Greenpeacen väeksi, ja reaktiona voi olla nimittely vaikka "saatanan ekoterroristeiksi".

– Vanhemmat ihmiset ovat myös joskus vihaisia siitä, että autamme ulkomaalaisia emmekä suomalaisia. Pääasiassa suhtautuminen on kuitenkin hyvää, ja ihmiset tietävät, miten tärkeää työtä teemme.

Arttu Rintasen mielestä yksittäisen ihmisen ilkeistä sanoista ei kannata ottaa itseensä.

– Vesisadetta on vaikeampi sietää, koska olen kamala vilukissa. Pitää vaan pukeutua hyvin, turvautua sateenvarjoon ja toivoa, että sade loppuu pian. Sitä paitsi ainakin kesäaikana pieni kesäsade on vain mukavaa, pysyypähän siitepöly poissa.

KUA:sta tiedetään

Kadulla kulkijat tietävät KUA:sta ja kuukausilahjoittamisesta yllättävän paljon.

– Meistä on yleensä kuultu joskus aikaisemmin, joskin yksityiskohdat ovat usein puutteelliset. Esimerkiksi se, että emme ole mikään kirkon osa, tulee liki kaikille ihmisille yllätyksenä. Mutta yleisesti meitä pidetään luotettavana järjestönä, jonka apu menee perille.

Rintanen pitää järjestön työtä tärkeänä, onhan KUA:lla paljon pitkäjänteistä kokemusta auttamisesta eri puolilla maapalloa.

– Maailmalla on valtavasti nälänhätää, sotaa ja pulaa, ja etenkin viime aikoina kolmannen sektorin rooli kansainvälisen avun toimittamisessa on korostunut valtioiden sijaan. Apua ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Hän on itsekin kuukausilahjoittaja, ja lisäksi toimii poliittisessa nuorisojärjestössä.

– Mikään elämäntapa tämä ei kuitenkaan ole.

Mitä kaikkien pitäisi tehdä maailman hyväksi?

– Tekisi mieli sanoa, että "ryhtyä KUA:n kuukausilahjoittajaksi". Mutta jokaisella on eri tapa auttaa, tärkeintä on, että kokee tekevänsä jotain maailman hyväksi. Oli se sitten juuri tämä kuukausilahjoittaminen, kasvissyönti tai eettiset kulutustottumukset.

KUA:n feissarien työsopimukset tehdään kuukaudeksi kerrallaan.

– Teen töitä myös järjestyksenvalvojana, joten saatan kiertää loppukesän keikoilla ja festareilla ja tehdä niitä hommia. Lisäksi lomaakin olisi kiva pitää, ja ehkä vähän matkustella.

Ammatinvalinta on vielä kesken.

– Vaikka olenkin politologi, poliitikoksi tuskin ryhdyn. Johonkin ministeriöön olisi kiva päästä töihin, tai sitten vaikkapa diplomaatiksi ulkomaille. Lisäksi joskus leikittelen ajatuksella, että hakisin vielä oikeustieteelliseen ja ryhtyisin lakimieheksi, mutta katsoo nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

– Kiva työpaikka, kattohuoneisto Helsingin keskustasta, kyllähän haaveita riittää. Pelkona taas on, että humanistina päädyn kuuluisalle Siwan kassalle. Mutta onneksi on vähän liian aikaista stressata!

Tärkeä keino varainhankinnassa

Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnan päällikkö Johanna Karjalainen kertoo, että kesän aikana feissareita on suunnitelmien mukaan kaikkiaan 80–100, mutta he eivät työskentele kaikki samanaikaisesti.

– Feissarit työskentelevät huhti–elokuun aikana, ja osa heistä työskentelee vain kuukauden. Moni pääsee aloittamaan vasta kesäkuun alusta, ja silloin määrä kasvaa ollen jo lähes 40. He työskentelevät yhdeksässä kaupungissa.

Feissareilla on erittäin suuri merkitys Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnassa, sillä heidän työnsä on tärkein keino saada uusia kuukausilahjoittajia.

– Mitään negatiivista palautetta ei ollut tänä vuonna tullut, jotain positiivista kylläkin.

21-vuotias Arttu Rintanen harrastaa salilla käyntiä ja on aikaisemmin pelannut salibandya Skotlannin maaliigassa. Hän on aktiivinen ainejärjestötoiminnassa toimimalla esimerkiksi tutorina, viettää paljon aikaa kavereiden kanssa ja matkailee silloin, kun siihen on varaa. Ikuisuusprojektina on kitaransoiton opettelu.

Teksti ja kuva: Asta Kettunen

(Vinkkikuva: Jussi Laitinen)