Silta arkisto 2017

1.2.2017 14.34

Naposteluun voi saada tukea

Ylipaino, syömishäiriöt ja ruokariippuvuus ovat lisääntyneet viime vuosina.

– Voidaan jo puhua ilmiöstä. Maailma on tällä hetkellä kummallisen kahtiajakoinen. Samaan aikaan kun ylipainoisten määrä lisääntyy, hoikkuutta ihannoidaan, miettii projektipäällikkö Sanna Runsala Myllyhoitoyhdistyksestä.

herkku
Yleensä napostellaan tai ahmitaan triggereitä eli runsaasti sokeria, suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita, kuten karkkeja, suklaata, jäätelöä, keksejä, sipsejä ja pikaruokaa. Kuva: Hannu Jukola
Yhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -hankkeen tavoitteena on lisätä tietoa hallitsemattomasta, pakonomaisesta syömisestä ja auttaa siitä kärsiviä ihmisiä. Syömishäiriöitä on monenlaisia, ja osa niistä voi johtaa myös riippuvuussairauden puhkeamiseen. Valtakunnallisen projektin rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA).

Hanke on keskittynyt erityisesti ruokariippuvuuteen, joka voi liittyä esimerkiksi naposteluun ja pakonomaiseen syömiseen. Yleensä napostellaan tai ahmitaan triggereitä eli runsaasti sokeria, suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita, kuten karkkeja, suklaata, jäätelöä, keksejä, sipsejä ja pikaruokaa.

Riippuvuudesta voivat kertoa tietyt ruokailutavat, esimerkiksi syöminen television tai tietokoneen ääressä. Ruoka liittyy usein myös tunnetiloihin.

– Ruuan avulla rakastetaan tai haetaan lohtua pahaan mieleen. Moni reagoi stressiin, väsymykseen, arjen vaatimuksiin ja huonoihin päiviin napostelemalla.

– Riippuvuutta on mikä tahansa toiminta tai käyttäytyminen, joka antaa hetkellisen mielihyvän tai lohdutuksen tunteen, mutta josta seuraa kielteisiä asioita ihmisen elämään. Ihminen ei kuitenkaan pysty lopettamaan käyttäytymistä negatiivisista seurauksista huolimatta, määrittelee Runsala.  

Kielteisiä seurauksia voivat olla esimerkiksi ylipaino, salailu, syyllisyys ja häpeä. Ruoka saattaa hallita ajatuksia lähes jatkuvasti.

Runsala korostaa, että ruokariippuvuutta ei ole diagnosoitu sairaudeksi. Kyse on ihmisen omasta näkökulmasta syömiseen.

– Missään nimessä ei ole tarkoitus syyllistää ketään. Jos ihminen itse ei koe naposteluaan ongelmaksi ja on tyytyväinen elämäänsä, kaikki on hyvin.

Suomalaiset lihovat

Runsala on kuitenkin miettinyt, miksi ylipainoisten määrä on lisääntynyt länsimaissa. Suomi on yksi ylipaino- ja lihavuustilastojen kärkimaista maailmassa. Samalla hoikkuus on ihanne, johon pyritään monin tavoin. Laihduttaminen ja ihmedieetit voivat laukaista syömishäiriön.

– Tuntuu, että normaali suhtautuminen ruokaan on hukassa. Toisaalta syödään äärimmäisen terveellisesti ja jopa hifistellään ruuanlaitossa. Toisaalta herkutellaan, syödään liikaa ja epäterveellisesti.

Hyvinvoinnin lisääntyessä ruuan tarjonta ja valikoima ovat lisääntyneet. Ruokaa mainostetaan kaikkialla, ja napostelutuotteiden määrä on lisääntynyt. Myös pakkauskoot ovat kasvaneet.

– Ihmisen aivot ovat kuitenkin vielä kivikautisella tasolla. On luontevaa syödä silloin, kun ruokaa on tarjolla. Ei ihme, että on hankalaa pysyä normaalipainoisena.

Ruoka ja riippuvuus -hankkeen tavoitteena on herättää keskustelua ylipainosta ja lisätä tietoa. Tarjolla on luentoja, keskusteluryhmiä ja neuvontaa.

– Syömiseen liittyvien tunteiden käsitteleminen voi kuitenkin olla kivuliasta, ja silloin tuki on tarpeen. Myllyhoitoyhdistys tarjoaa tukea tasapainoisen, riippuvuuksista vapaan elämän etsimisessä, kertoo Runsala.

Kirsi Airikka

Lisätietoa ruokariippuvuudesta

Sanna Runsala luennoi ruokariippuvuudesta 23.2. kello 16.30–18 Seurakuntien talossa

Toipuminen alkaa itsensä hyväksymisestä

– Peruslähtökohta toipumisessa on suhde omaan itseen, se, että oppii rakastamaan itseään. On myös annettava aikaa itselleen, sillä mikään muutos ei tapahdu hetkessä, miettii Marjaterttu, 43, joka on toipunut epätyypillisestä syömishäiriöstä muutama vuosi sitten.

Marjaterttu alkoi syödä herkkuja useita kertoja viikossa murrosikäisenä.

– Lähinnä söin karkkeja, ja huomaamattani niitä karkkipäiviä alkoikin olla useita kertoja viikossa.

Hän ei kuitenkaan itse kokenut naposteluaan varsinaiseksi ongelmaksi.

– Vasta kun lähipiiri alkoi aikuisiällä huomautella ylipainostani, ja rupesi antamaan laihdutusvinkkejä, havahduin. 

Marjaterttu hakeutui vertaistukiryhmään, jossa käsiteltiin ruokariippuvuutta. Hän kävi myös syömishäiriöihin erikoistuneen psykoterapeutin vastaanotolla.

– Diagnoosini oli epätyypillinen syömishäiriö. Tosin totesimme yhdessä psykoterapeutin kanssa, että ihmisille ja varsinkin nuorille naisille annetaan myös virhediagnooseja.

Karkkia pahan mielen möykkyyn

Vasta terapiassa Marjaterttu kuitenkin ymmärsi, että karkkien syöminen oli hänen tapansa reagoida kielteisiin tunteisiin ja pahaan oloon.

– Meillä kaikilla on omat herkkyytemme ja alttiutemme reagoida ikäviin asioihin omalla tavallamme.

Marjatertun elämässä sattui monia ikäviä asioita teini-iässä. Epämääräinen pahan mielen möykky vaani tavan takaa nuorta herkkää naista.

– Elämäni umpisolmut ja ongelmat tuntuivat jo melkein ylivoimaiselta yhden ihmisen kantaa. Tilannetta pahensi se, että lähipiirissäni ei ollut ketään luotettavaa aikuista, johon olisin voinut turvautua, miettii Marjaterttu jälkeenpäin.

Hän kuvaa nykyistä olotilaansa hyväksi ja vakaaksi.

– Minulla on ruokarauha, hyvä ja syvä sellainen. Syöminen on välttämätön toimenpide, ja suhteeni siihen on neutraali. Enää en reagoi erilaisiin tunnetiloihin syömällä. 

Marjaterttu on tyytyväinen, että tuli lähteneeksi terapiaan ja vertaistukiryhmään.

– Jos kokee, että kärsii ruokariippuvuudesta, ja hallitsemattomasta syömisestä on haittaa itselle, kannattaa hakea apua, rohkaisee hän.

Kaikkein tärkeintä on itsensä rakastaminen.

– Kun hyväksyy itsensä, saa paljon sisäistä voimaa. Olen tutustunut itseeni syvällisesti, ja se on avannut paljon uusia polkuja elämässäni, miettii Marjaterttu.

Kirsi Airikka


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi