Silta arkisto 2017
Naposteluun voi saada tukea
Ylipaino, syömishäiriöt ja ruokariippuvuus ovat lisääntyneet viime vuosina.
– Voidaan jo puhua ilmiöstä. Maailma on tällä hetkellä kummallisen kahtiajakoinen. Samaan aikaan kun ylipainoisten määrä lisääntyy, hoikkuutta ihannoidaan, miettii projektipäällikkö Sanna Runsala Myllyhoitoyhdistyksestä.
Hanke on keskittynyt erityisesti ruokariippuvuuteen, joka voi liittyä esimerkiksi naposteluun ja pakonomaiseen syömiseen. Yleensä napostellaan tai ahmitaan triggereitä eli runsaasti sokeria, suolaa ja rasvaa sisältäviä tuotteita, kuten karkkeja, suklaata, jäätelöä, keksejä, sipsejä ja pikaruokaa.
Riippuvuudesta voivat kertoa tietyt ruokailutavat, esimerkiksi syöminen television tai tietokoneen ääressä. Ruoka liittyy usein myös tunnetiloihin.
– Ruuan avulla rakastetaan tai haetaan lohtua pahaan mieleen. Moni reagoi stressiin, väsymykseen, arjen vaatimuksiin ja huonoihin päiviin napostelemalla.
– Riippuvuutta on mikä tahansa toiminta tai käyttäytyminen, joka antaa hetkellisen mielihyvän tai lohdutuksen tunteen, mutta josta seuraa kielteisiä asioita ihmisen elämään. Ihminen ei kuitenkaan pysty lopettamaan käyttäytymistä negatiivisista seurauksista huolimatta, määrittelee Runsala.
Kielteisiä seurauksia voivat olla esimerkiksi ylipaino, salailu, syyllisyys ja häpeä. Ruoka saattaa hallita ajatuksia lähes jatkuvasti.
Runsala korostaa, että ruokariippuvuutta ei ole diagnosoitu sairaudeksi. Kyse on ihmisen omasta näkökulmasta syömiseen.
– Missään nimessä ei ole tarkoitus syyllistää ketään. Jos ihminen itse ei koe naposteluaan ongelmaksi ja on tyytyväinen elämäänsä, kaikki on hyvin.
Suomalaiset lihovat
Runsala on kuitenkin miettinyt,
miksi ylipainoisten määrä on lisääntynyt länsimaissa. Suomi on yksi ylipaino-
ja lihavuustilastojen kärkimaista maailmassa. Samalla hoikkuus on ihanne, johon
pyritään monin tavoin. Laihduttaminen ja ihmedieetit voivat laukaista
syömishäiriön.
– Tuntuu, että normaali
suhtautuminen ruokaan on hukassa. Toisaalta syödään äärimmäisen terveellisesti ja
jopa hifistellään ruuanlaitossa. Toisaalta herkutellaan, syödään liikaa ja epäterveellisesti.
Hyvinvoinnin lisääntyessä
ruuan tarjonta ja valikoima ovat lisääntyneet. Ruokaa mainostetaan kaikkialla,
ja napostelutuotteiden määrä on lisääntynyt. Myös pakkauskoot ovat kasvaneet.
– Ihmisen aivot ovat
kuitenkin vielä kivikautisella tasolla. On luontevaa syödä silloin, kun ruokaa
on tarjolla. Ei ihme, että on hankalaa pysyä normaalipainoisena.
Ruoka ja riippuvuus -hankkeen
tavoitteena on herättää keskustelua ylipainosta ja lisätä tietoa. Tarjolla on
luentoja, keskusteluryhmiä ja neuvontaa.
– Syömiseen liittyvien
tunteiden käsitteleminen voi kuitenkin olla kivuliasta, ja silloin tuki on
tarpeen. Myllyhoitoyhdistys tarjoaa tukea tasapainoisen, riippuvuuksista vapaan
elämän etsimisessä, kertoo Runsala.
Kirsi Airikka
Lisätietoa ruokariippuvuudesta
Sanna Runsala luennoi ruokariippuvuudesta 23.2. kello 16.30–18 Seurakuntien talossa
Toipuminen alkaa itsensä hyväksymisestä
– Peruslähtökohta
toipumisessa on suhde omaan itseen, se, että oppii rakastamaan itseään. On myös
annettava aikaa itselleen, sillä mikään muutos ei tapahdu hetkessä, miettii Marjaterttu, 43, joka on toipunut epätyypillisestä
syömishäiriöstä muutama vuosi sitten.
Marjaterttu alkoi
syödä herkkuja useita kertoja viikossa murrosikäisenä.
– Lähinnä
söin karkkeja, ja huomaamattani niitä karkkipäiviä alkoikin olla useita kertoja
viikossa.
Hän ei
kuitenkaan itse kokenut naposteluaan varsinaiseksi ongelmaksi.
– Vasta kun
lähipiiri alkoi aikuisiällä huomautella ylipainostani, ja rupesi antamaan
laihdutusvinkkejä, havahduin.
Marjaterttu
hakeutui vertaistukiryhmään, jossa käsiteltiin ruokariippuvuutta. Hän kävi myös
syömishäiriöihin erikoistuneen psykoterapeutin vastaanotolla.
–
Diagnoosini oli epätyypillinen syömishäiriö. Tosin totesimme yhdessä
psykoterapeutin kanssa, että ihmisille
ja varsinkin nuorille naisille annetaan myös virhediagnooseja.
Karkkia pahan mielen möykkyyn
Vasta
terapiassa Marjaterttu kuitenkin ymmärsi, että karkkien syöminen oli hänen
tapansa reagoida kielteisiin tunteisiin ja pahaan oloon.
– Meillä
kaikilla on omat herkkyytemme ja alttiutemme reagoida ikäviin asioihin omalla
tavallamme.
Marjatertun
elämässä sattui monia ikäviä asioita teini-iässä. Epämääräinen pahan mielen
möykky vaani tavan takaa nuorta herkkää naista.
– Elämäni umpisolmut
ja ongelmat tuntuivat jo melkein ylivoimaiselta yhden ihmisen kantaa. Tilannetta
pahensi se, että lähipiirissäni ei ollut ketään luotettavaa aikuista, johon
olisin voinut turvautua, miettii Marjaterttu jälkeenpäin.
Hän kuvaa
nykyistä olotilaansa hyväksi ja vakaaksi.
– Minulla on
ruokarauha, hyvä ja syvä sellainen. Syöminen on välttämätön toimenpide, ja
suhteeni siihen on neutraali. Enää en reagoi erilaisiin tunnetiloihin
syömällä.
Marjaterttu
on tyytyväinen, että tuli lähteneeksi terapiaan ja vertaistukiryhmään.
– Jos kokee,
että kärsii ruokariippuvuudesta, ja hallitsemattomasta syömisestä on haittaa
itselle, kannattaa hakea apua, rohkaisee hän.
Kaikkein tärkeintä on itsensä rakastaminen.
– Kun
hyväksyy itsensä, saa paljon sisäistä voimaa. Olen tutustunut itseeni
syvällisesti, ja se on avannut paljon uusia polkuja elämässäni, miettii Marjaterttu.
Kirsi
Airikka