Silta arkisto 2017

5.4.2017 14.17

Päiväkerhon kylli-täti saa lapset keskittymään

Sarita Paavola ottaa käteensä vesiväripensselin. Ensin taululle muodostuu talon hahmotelma, sitten alkaa näkyä Maria, jonka mekko saa sinistä väriä. Tarina etenee...


Sarita Paavola netti2
Joukko Tahmelan aamupäiväkerholaisia ympäröi Sarita Paavolaa, joka työskentelee myös Lielahden kerhoissa. Hän on lasten roolileikkien ja vanhojen laululeikkien puolestapuhuja.

Maria huiskauttaa luudalla. Pirpanat katselevat ja kuuntelevat keskittyneinä. Lopulta viereen saapuu toinenkin hahmo.


– Kukas tämä on?


– Jeesus, joku lapsista arvaa.


Lastenohjaaja jatkaa suihkimista pensselillä:


– Tälläpä onkin selässään tämmöiset, hän vinkkaa ja piirtää siipiä.


– Enkeli, ihastuu toinen nassikka.


Vielä syntyy ympärille ruohoa ja maisemaa. Tällä kertaa tarinassa on kyse Marian ilmestyspäivästä.


Lapset tekevät vesiväreillä vihreyttä ja kerääntyvät sitten välipalalle.


Sarita Paavolan kuvataideharrastus alkoi ikonimaalauksesta liki parikymmentä vuotta sitten. Sitten tuli tauko ja halu kokeilla jotain muuta. Akryylimaalausta hän on harrastanut seitsemän vuotta, ja viimeksi mukaan ovat tulleet vesivärityöt.


– Viikoittainen maalaustunneilla käyminen on hyvinvointia, joka auttaa minua jaksamaan, kertoo Paavola, joka myös järjestää työkavereille pienimuotoisia näyttelyitä.


Paavola on työskennellyt Tampereen seurakunnilla uransa alusta lähtien, 35 vuotta. Jonkin aikaa sitten hän havahtui käyttämään harrastuksen kehittämää lahjaansa myös työelämässä – ja suosittelee samaa muillekin.


– Työn saatossa olen huomannut, että tää on se mun juttu. Samalla saan itse harjoitusta.

Lasten lisäksi työtoveritkin ovat ottaneet idean ilolla vastaan.


– Kun esittää idean työparille, toinenkin innostuu, ja innostuneisuus tarttuu lapsiin. Koko ajan joutuu itsekin oppimaan lisää.


Innostusta tyyliinsä Paavola on saanut lapsena nähdyistä televisio-ohjelmista, joissa ”Kylli-täti” eli Kylli Koski kertoi satuja maalaten samalla.


– Vaikka televisiot olivat mustavalkoisia, värit pystyi näkemään.


Hyvää palautetta on se, kun lapset hiljentyvät seuraamaan kertomusta.


– Pienimmätkin keskittyvät katsomaan, mitä tulee paperille seuraavaksi.


Vanhemmilta palautetta on tullut eniten avoimissa päiväkerhoissa.


– Joku sanoi, että tuli oma lapsuus mieleen. Kiitos antoi vahvuutta.


Avoimessa kerhossa on syntynyt joulu- ja pääsiäiskuvia. Aiheina ovat olleet esimerkiksi Jeesus myrskyssä, mirhantuojanaiset haudalla ja luominen. Äitienpäivän tienoilla Paavola maalasi kerhossa akryyliväreillä.


– Ei kuitenkaan makeaa mahantäydeltä, etteivät lapset kyllästy.


Lapset nauttivat tietenkin myös omasta tekemisestä. Lasten töillä on muun muassa koristeltu Lielahden kirkon seiniä. Kerhoissa on askarreltu lampaita ja piirretty Joosefin tikapuut tussitöinä.


Hiilitöitä, lyijykynäpiirroksia, askartelun ja maalaamisen yhdistämistä ja jopa impressionismia on kokeiltu. Tutuiksi ovat tulleet samalla kertaa sekä asia että materiaalit.

 

Uransa aikana Paavola on huomannut muutoksen lapsissa: he ovat entistä rohkeampia ja myös tietävät entisaikojen lapsia enemmän.


Tukena kulkee Lasten Raamattu.


– Hartautta miettiessäni joudun aina sisäistämään asian, jotta pysytään Sanassa, vaikka asian osaankin.

 

Teksti: Asta Kettunen 

Kuva: Hannu Jukola


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi