Rukouspalvelussa kannetaan asioita Jumalalle toisen rinnalla

– Jutellaan Jumalalle toisen ihmisen asioista yhdessä, ei yleisesti kaiken maailman asioista, sanoo Riitta Paajanen, joka oli aloittamassa toimintaa Aitolahden kirkossa messun jälkeen tarjottavassa rukouspalvelussa.

– Ei anneta neuvoja eikä sielunhoitoa, täsmentää Tesomalla toiminnasta vastaava pastori Riitta Laankoski.

Usein ihmiset tulevat pyytämään rukousta, kun mielessä on huoli, epätietoisuus tai hätä läheisistä. Pyydettävä voi olla jotain konkreettista. On myös heitä, jotka eivät tarkenna pyyntöään.

– Elämän ei tarvitse kaatua päälle, vaan pienemmänkin asian kanssa voi tulla, pastori Soile Rantavuori-Kähärä Hervannasta vakuuttaa.

– Joku tulee myös kiitoksen kanssa, Paajanen lisää.

Rukousavustajat toimivat yleensä pareittain, toisiaan tukien ja kokemuksiaan peilaten:

– Kuulostelen, kuuleeko toinen samoin. Jos asia on iso, sitä ei tarvitse kantaa yksin kotiin, perustelee Pipsa Pikkutupa, joka toimii rukoustiimin vetäjänä Messukylän Kohtaamispaikassa.

– Rukousta on enemmän, kun on kaksi ihmistä, Yrjölä lisää.

Matalampi kynnys

Rukouspalvelua on ollut tarjolla Messukylässä jo parikymmentä vuotta. Kesäisin sitä on Kivikirkon messuissa ja muulloin perusmessuissa sekä Iltamessussa.

Tesomalla rukousavustaja rukoilee mielessään messun aikana salissa olevienkin puolesta.

Niin Tesomalla ja Hervannassa kuin Aitolahdessa ja Messukylässäkin rukouspalvelua toteuttavat vapaaehtoiset.

– Säännöllisyys on tärkeää. Kun rukousavustajan ei tarvitse olla työntekijä, vaan hän voi olla kuka tahansa kristitty, kynnys on matalampi, Rantavuori-Kähärä tietää.

– Ihmisiä tulee kaukaakin, kun he saavat tietää tästä, Laankoski kertoo.

Myös Uuden Verson messuissa, Messukylän Majatalo-illoissa ja Tuomasmessussa on rukouspalvelijoita.

Kansan Raamattuseuran Rukouksen talo on ollut tuomassa rukouspalvelua seurakuntaan Hoitava rukous -kurssin kautta. Talo toimii Rautatienkadun nuorisotilassa ja yhteistyössä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa:

– Rukouksen talo on keskittynyt aamurukouksissa yhteiseen rukoukseen kaupunkimme, seurakuntiemme ja maamme puolesta. Palvelemme rukouksella tarvittaessa yksittäisiä ihmisiä yhteisessä esirukouksessa, mutta erikseen järjestettyä varsinaista rukouspalvelua meillä ei ole, kertoo Kristiina Tanhua-Laiho.

Tampereella palvelua tarjoaa lisäksi yhteiskristillinen Healing Room Vapaakirkon tiloissa. Siellä mukana on myös Aitolahden rukouspalvelijoita.

Kouluttaminen tärkeää

 Paajanen näkee rukouspalvelun tarjoamisen eri paikoissa osoituksena siitä, että toimintaa pidetään tärkeänä.

– Kokemukseni mukaan sille on myös suuri tarve.

Tehtävään kouluttaminen on hänen mielestään tärkeä asia.

– Rukouspalvelija ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä kukin rukousta toivova tuo mukanaan. Siinä ollaan monesti aika herkkien asioiden äärellä; monilla on sairautta, huolta läheisistä, taloudellisia tai muita ongelmia elämässään. Koulutus tuo turvaa ja antaa peruseväät tehtävään.

Tunteet kuuluvat asiaan, Pikkutupa kertoo tilanteista:

– Koulutus harjaannuttaa siinäkin, ettei ryhdytä keksimään, mitä Jumala sanoo.

Kaisa Yrjölä kertoo, että koulutuksessa harjoitellaan myös kuuntelevaa rukousta, Jumalan kuuntelemista hiljaa.

– Kuuntelen, mitä Jumala puhuu, ja olen hetken hiljaa. Silloin kannan toisen ihmisen asioita Jumalalle hänen rinnallaan, muotoilee Pikkutupa.

– Ihminen on voinut kokea olleensa tosi siunattu, vaikka rukouspalvelija on ollut hiljaa. Voi olla, että joku muu näkee hiljaisen rukouksen eri tavalla.

Monenlaista palautetta

– Joku kertoo, että tämä muutti elämäni tai paranin. Mutta yhtään vähempiarvoista ei ole, että joku kokee tulleensa vaikeassa tilanteessa lohdutetuksi, Yrjölä painottaa.

– Paras palaute on ollut, että ihminen on kokenut tulleensa kohdatuksi. Joku sai avun rukouksesta, jossa sanottiin Jumalan iloitsevan sinusta, Pikkutupa kertoo.

– Tiedän, että ihmisiä on parantunut. Joku taas on tullut kertomaan jälkeenpäin, että tästä oli apua pitkäksi aikaa, Paajanen sanoo.

– On riemastuttavaa ja samalla hämmentävää nähdä, että Jumala todellakin välittää tavallisen ihmisen asioista ja käyttää sen kertomiseen toista tavallista ihmistä, ja kertoo rakkaudestaan ja huolenpidostaan jollain yliluonnollisella tavalla. Nämä kokemukset rohkaisevat niin rukouspalvelijoita kuin rukousta pyytänyttäkin.

– Joskus rukoilija voi kokea Pyhän Hengen antavan rohkaisun tai lohdutuksen sanoja, mieleensä kuvan, jonka merkitys aukeaa vain rukoiltavalle, tai jonkun sopivan raamatunkohdan.

Joku on puolestaan voinut pettyä, jos on toivonut karismaattista tilannetta, jota ei tulekaan. Tai odottanut rukouspalvelijan ratkaisevan jonkin ongelman.

– Jos joku on kysynyt, ”onko sinulla minulle sana Jumalalta”, on tehnyt mieli vastata, että sinun täytyy etsiä sitä itse. Parhaassa tapauksessa rukoustilanne rohkaisee ihmistä menemään Jumalan eteen, ja vahvistaa Jumalan ja ihmisen väistä suhdetta, Yrjölä sanoo.

Hänestä on hyvä, että myös rukouspalvelijat ja työntekijät pyytävät rukousta. Osa rukouspalvelijoista haluaa myös jakaa kokemuksiaan.

Miten Jumala vastaa?

 Paajasen mukaan rukousvastauksen määrittelee ihminen itse.

– Joskus ihminen saa saman tien rauhan, joskus se vie aikaa, Yrjölä mainitsee.

– Eikä rauha ole aina se vastaus. Vastausta voi joutua odottamaan pitkään, ja vaikutus voi olla jokin muukin, kuin mitä hoksaa pyytää, Pikkutupa lisää.

Hänellä on omakohtaista kokemusta: pitkän rukoilemisen jälkeen lääkkeet ja terapia alkoivat auttaa masennukseen, mutta prosessi vei kauan.

– Itseäni on auttanut ajatus, että Jumala tietää, missä minä olen. Voi luottaa siihen, että Jumala on läsnä. Kun saa jakaa taakkaa toisen kanssa, jo niin on hyvä, Rantavuori-Kähärä huomauttaa.

– Yksinkertainenkin rukous voi olla hyvä. Joskus Jumala puhuu karuuden kautta, eikä sanaa saa helposti, vaan sitä täytyy etsiä.

Hän on huomannut tärkeäksi pitää huolta siitä, ettei rukoilla muuta kuin mitä toinen ihminen on pyytänyt:

– Sitten kun ihminen ei paranekaan, täytyy miettiä, mitä muuta kuitenkin on tapahtunut.

– Kun omassa elämässä on ollut vaikeita tilanteita, on täytynyt nöyrtyä pyytämään esirukousta toisilta. Ihminen tarvitsee toisia tukemaan kamppailuaan, jotta ei jää yksin taakkansa kanssa.

– Kuunteleminenkin on merkittävää, Laankoski tiivistää.

Kynnys tuoda asioita yhdessä kannettavaksi myös laskee, kun rukoustilanteesta on kokemusta, ja on kokenut saaneensa apua.

Teksti: Asta Kettunen
Kuva: Hannu Jukola

Rukouspalveluun voi tulla vaikka vain pyytämään siunausta, kertovat Riitta Laankoski, Kaisa Yrjölä, Pipsa Pikkutupa ja Riitta Paajanen. Perusmessuissa palvelun suosioon vaikuttaa kokemusten mukaan se, miten liturgi kertoo tästä mahdollisuudesta.

"Rukoustyö ei lopu koskaan."