Silta arkisto 2017

1.3.2017 15.24

Sairaalapastori puhuu hyvän saattohoidon puolesta

Mika Kallungin mukaan laadukas palliatiivinen hoito ja saattohoito tarjoavat eutanasialle aidon vaihtoehdon.

Kallunki on toiminut sairaalapastorina noin kymmenen vuoden ajan. Kuolema ja kuolevien kohtaaminen on hänen työnsä keskiössä.

– Kuolema on ihmisen osa. Usein kuolema pelottaa meitä, ja siitä on helpompi puhua ilmiönä. Tämä on ihan ymmärrettävää. Kun kuolema tulee lähelle ja koskettaa, ihmisen sanat käyvät vähiin, pohtii Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien sairaalasielunhoidon johtajana toimiva Kallunki.

Mika Kallunki_netti
Ehkä moni ihminen kokee eutanasian viimeiseksi vaihtoehdoksi kärsimyksestä ja parantumattomasta sairaudesta vapautumiseksi, Mika Kallunki pohtii. Kuva: Hannu Jukola

Sairaalapapin kanssa voi puhua elämästä ja kuolemasta sekä kaikesta siltä väliltä. Kallungin kokemus on, etteivät ihmiset pelkää niinkään kuolemaa vaan kuolemista, mahdollisia ennen kuolemaa ja kuoleman hetkellä olevia kipuja.

– Usein näiden kipujen ajatellaan olevan fyysisiä. Kipua ja kärsimystä voivat kuitenkin tuottaa myös elämän päättymiseen liittyvä ahdistus, merkityksettömyyden ja tyhjiin raukeamisen tunne, ero läheisistä ihmisistä sekä yksin jäämisen pelko.

– Kipua ja kärsimystä on aina lievitettävä. Monesti on niin, että kuoleman lähestyessä yksi parhaista kipulääkkeistä on toinen ihminen.

Eutanasiaa Suomen lainsäädäntöön ajava kansalaisaloite keräsi runsaat 63 000 nimeä. Toissavuotisen Lääkäriliiton, Apteekkariliiton ja Lääketietokeskuksen tilaaman kyselyn mukaan eutanasian hyväksyy 75 prosenttia suomalaisista ja vain 11 prosenttia vastustaa sitä. Vaalikoneen vastauksissa kansanedustajista kannattajia oli 60 prosenttia.

– On esitetty arveluja, että kyselyissä kaikki vastaajat eivät ole täysin ymmärtäneet, mitä eutanasialla tarkoitetaan. Elämään ja kuolemaan liittyy usein kärsimystä. Kärsivän ja sairaan ihmisen kohtaaminen herättää useissa ihmisissä myötätuntoa, ja he pohtivat, miten voisivat helpottaa kärsivän oloa.

Kokonaisvaltaista hoitamista

Kallungin mukaan laadukas palliatiivinen hoito ja saattohoito tarjoavat eutanasialle aidon vaihtoehdon. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaiden ja kuolevien ihmisten aktiivista, moniammatillista ja kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun sairaus ei ole enää parannettavissa.

Sana palliatiivinen tarkoittaa oireenmukaista, tuskaa lievittävää ja vähentävää sekä helpottavaa hoitoa. Siinä hyödynnetään psykologisia, sosiaalisia, hengellisiä ja elämänkatsomuksellisia näkökulmia. Palliatiivisessa hoidossa tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämän loppuvaihetta.

Palliatiivisessa sedaatiossa kuolemaa lähestyvän ihmisen tajunnan tasoa voidaan laskea lääkkeellisesti, jolloin hänen ei tarvitse kärsiä kivuista. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa kuoleman lähestyessä.

Suomessa on muutamia saattohoitokoteja. Kallungin mukaan laadukasta saattohoitoa toteutetaan muutenkin monissa sairaaloissa ja vanhusten hoivakodeissa.

– Saattohoidossa on kuitenkin vielä kehittämisen tarvetta, ja siihen pitäisi jatkossa satsata. Saattohoidon kehittäminen oli myös Yhteisvastuukeräyksen kotimaan kohteena muutama vuosi sitten.

– Aina kaikkea kärsimystä ei saada täysin poistettua. Mutta onko silloinkaan viimeinen vastaus eutanasia, vaan voisiko hyvä saattohoito sittenkin riittää?

Kaltevalla pinnalla

Kallunki ottaa esiin niin sanotun kaltevan pinnan näkökulman. Vaikka eutanasiaa ajettaisiin lainsäädäntöön vain rajatuin ehdoin, siitä saattaa seurata uusia kysymyksiä ja laajentumista. Eutanasian laillistaneissa Belgiassa ja Hollannissa eutanasia on myönnetty jo muillekin kuin kuolemansairaille, vaikka tämä ei ollut lain alkuperäinen ajatus.

Kallunki toteaa, että kriittisesti asiaan suhtautuvat vetoavat usein elämän pyhyyteen. Hän kysyy, onko kuolema itsemääräämisoikeuteen liittyvä ihmisen yksityisasia.

– Ihmisen oma tahto rajautuu myös toisten ihmisten tahtoihin. Eutanasian laillistamisen jälkeen meilläkin voitaisiin vähitellen liukua kohti sen laajempaa käyttöä. Voitaisiinko vaikka vanhuksen toteamus, ”minusta ei ole mitään hyötyä, joutaisin jo pois”, tulkita joskus eutanasiapyynnöksi? Eikö toteamus sisällä pikemmin pyynnön ”ole minun kanssani, älä jätä minua yksin.”

– Ihmisen oma näkemys voi poiketa merkittävästi läheisten ja hoitohenkilökunnan näkemyksestä. Vakavasti sairas ihminen voi tuntea elämänsä mielekkääksi, vaikka joku toinen voisi ajatella, että onko tuollainen elämä ihmisarvoista elämää.

– Tilanne voi olla myös vastakkainen. Ihminen voi kokea kärsimyksensä suureksi, vaikka ympärillä olevat ihmiset näkisivät toisin. Mitä on ihmisarvoinen elämä? Kuka sen määrittelee?

Uskontojen kanta kielteinen

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole tällä hetkellä virallista ja tarkasti muotoiltua kannanottoa asiaan. Piispainkokouksen teologinen sihteeri, pastori Anna-Kaisa Inkala uskoo, että Kirkkohallitukselta tai piispainkokoukselta pyydetään kannanottoa, kun kansalaisaloite etenee eduskunnassa.

– Kirkko on perinteisesti painottanut elämän pyhyyttä ja sitä, että elämää pitää suojella. Tältä pohjalta kirkko ei ole voinut kannattaa eutanasiaa. Monet kirkon edustajat ovat suhtautuneet viimeaikaisessa keskustelussa eutanasiaan kielteisesti. Kirkon sisällä on kuitenkin myös toisenlaista näkemystä.

Inkalan mukaan kirkko on halunnut edistää saattohoitoa.

– Saattohoito lievittää kipua, auttaa ja myötäelää potilaan rinnalla hänen viimeisissä hetkissään. Kaikkea ei ole vielä tehty saattohoidon kehittämisen suhteen.

Inkala toteaa, että eutanasiassa on kysymys ihmisen elämästä ja kuolemasta.

– Kysymys on siitä, kuka voi päättää näistä asioista. Kristinuskon näkökulmasta niin elämä kuin kuolema ovat lahjaa. Ne ovat Jumalan käsissä.

Hän muistuttaa, että kristikunnassa esimerkiksi ortodoksinen kirkko ja katolinen kirkko sekä protestanttikirkkojen ehdoton enemmistö ovat suhtautuneet kielteisesti, poikkeuksena lähinnä eräät amerikkalaiset protestanttiset kirkot.

– Näkökulmaa voi laajentaa myös muihin uskontoihin. Esimerkiksi juutalaisuus, islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus ovat nähneet elämän suojelun pyhänä asiana ja suhtautuneet eutanasiaan kielteisesti.

Saattohoitolaki tarpeen

Suomen Lääkäriliiton tammikuussa tekemän kyselyn mukaan kuolevia potilaita hoitavista lääkäreistä eutanasialakia kannattaa vain 17 prosenttia. Muutama vuosi sitten tehdyn kyselyn mukaan koko lääkärikunnasta noin puolet antaa laille kannatuksensa. Lääkäriliitto on ollut vastustavalla kannalla monissa yhteyksissä.

Kuolevia potilaita hoitavien lääkärien mielestä saattohoitoa on kehitetty viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Tammikuun kyselyssä yli puolet 290 vastaajasta antoi oman alueensa saattohoidolle arvosanaksi vähintään 8.

Vastausten perusteella ongelmina olivat kuitenkin oireenmukaiseen hoitoon siirtymisen viivästyminen, saattohoitopaikkojen vähäinen määrä ja koulutuksen puute. Vastaajista 71 prosenttia toivoi Suomeen saattohoitolakia, joka takaisi tasavertaisen hoidon kaikille sitä tarvitseville.

Tamperelainen lääkäri Kalle Mäki kuuluu Suomen Lääkäriliiton eettiseen neuvottelukuntaan. Hän toteaa, että elämän ja ihmisyyden kunnioittaminen, terveyden edistäminen sekä potilaan vahingoittamisen välttäminen ovat lääkärin etiikan perusta.

Mäen mukaan nämä muodostavat samalla perustan lääkärien ammattikuntaa ja koko terveydenhuoltoa kohtaan tunnetulle luottamukselle.

– Lääkärin velvollisuutena on suojella potilasta ja lievittää kärsimystä. Kärsimyksen lievittämisestä ei voi johtaa velvollisuutta eikä edes lupaa potilaan tarkoitukselliseen surmaamiseen, josta eutanasiassa on kysymys.

– Ehdotettu laki horjuttaa terveydenhuollon eettisiä perusteita, ja siksi sekä Maailman Lääkäriliitto että Suomen Lääkäriliitto vastustavat sitä.

Mäki kuuluu Pirkanmaan Hoitokodin hallitukseen. Häneen mukaansa tuo hoitokoti antaa esimerkin hyvästä hoidosta, jossa ei tarvitse pelätä kipuja.

– Saattohoito ei ole kaikkialla riittävällä tasolla. Sitä osoittavat esillä olleet potilaskohtalot. Näillä on perusteltu eutanasiaa. Näin kannattajat ovat itse asiassa tulleet ehdottaneeksi eutanasialakia paikkaamaan saattohoidon puutteita.

Teksti: Juhana Unkuri

Eutanasia ja kirkko


Lääkäri Kalle Mäki.
Oikea ratkaisu olisi eutanasian sijaan saattohoitolaki, joka turvaisi laadukkaan saattohoidon, sanoo Kalle Mäki. Kuva: Jussi Laitinen

Eduskunta käsittelee kansalaisaloitetta

Äskettäin eduskunnalle luovutetussa kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että eduskunta ryhtyy lainvalmistelutoimenpiteisiin eutanasialain säätämiseksi ja eutanasian laillistamiseksi Suomessa.

Poimintoja kansalaisaloitteen keskeisistä sisällöistä:

- Eutanasialaki tarvitaan lisäämään elämän loppuajan vaihtoehto niille, jotka ovat parantumattomasti sairaita, eivätkä saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta.

- Lain säätämisen ohella on tärkeää huolehtia siitä, että kunnat ja/tai sairaanhoitopiirit velvoitetaan järjestämään korkeatasoista palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa kattavasti koko Suomessa.

- Eutanasiaa pyytävän potilaan tulee olla oikeustoimikelpoinen, täysi-ikäinen ja kognitiivisesti kompetentti. Lääkärien ja potilaan tulee olla yhtä mieltä siitä, ettei muita mielekkäitä vaihtoehtoja potilaan tilanteeseen enää ole.

- Niiden ihmisten lukumäärä, joiden voidaan olettaa vuosittain tulevan tässä aloitteessa ehdotettujen kriteereiden mukaisesti eutanasialain piiriin, koostuu enintään muutamasta sadasta yksilöstä.

- Kun on käytetty loppuun lääketieteelliset kivunlievittämisen keinot ja kärsivät kanssaihmisemme haluavat omasta vapaasta tahdostaan ja oman vakaan päätöksen mukaan kuolinapua, eutanasia merkitsee heille sanamukaisesti hyvää kuolemaa (kreikkaa, eu thánatos, hyvä kuolema).

Mika Kallunki_netti2
Mika Kallunki Tays:n kappelissa. Kuva: Hannu Jukola


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi