AnsSilta-sarjakuva aloittaa Sillassa
Tuoreen sarjakuvan piirtäjä on Anssi Rauhala, 59-vuotias kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja satunnaisesti animaattori Helsingistä. Hän on tehnyt lehti- ja mainoskuvia, kirjankansia ja -kuvituksia 1980-luvulta lähtien.
Rauhala kertoo itsestään ja työstään näin:
Vuosien varrella olen tehnyt lyhyitä sarjakuvia, ja usean käsikirjoittajan kanssa on syntynyt kokonaisia sarjakuva-albumeja: Professori Anni Isotalon tutkimuksia (käsikirjoittajana Mikko Ketola) toistaiseksi neljän sarjakuva-albumin verran, lentäjäseikkailut Paluu rajan takaa ja Korpilentäjä (käsikirjoittaja Esa Niskanen), viimeisimpänä Väinö 1, Suomen kuningas (käsikirjoittaja Matti Nieminen, jonka seuraava käsikirjoitus historiallisesta aiheesta on jo työn alla).
Storyboardeja olen piirtänyt elokuviin, televisiosarjoihin ja mainoksiin. Olen myös suomentanut, enimmäkseen ranskalais-belgialaisia sarjakuvia.
Animaatioelokuviin pääsin tutustumaan 1980-luvun lopussa, kun Suomeen suunniteltiin siihen aikaan alan teollisuutta. Sain harjoitella storyboardien piirtämistä 1989 Kaliforniassa Phil Mendezin studiolla, sittemmin suurelokuvaprojekti romahti 1990-luvun laman myllerryksissä. Silti lyhytelokuvia vielä tehtiin, tuosta taiteen lajista opin paljon muun muassa Heikki Paakkasen ja Pietari Koskisen animaatiofilmeissä assistenttina työskennellessäni.
Uusien digitaalisten työvälineitten kanssa olen tehnyt animaatioita 2020-luvulla: Yleisradion Kielikoulu, lähinnä maahanmuuttajille tarjottu tekstien käännösohjelma, sai 30-sekuntisen mainosfilmin, ja puolitutuille sekä -tuntemattomille muusikoille tein nettiin musiikkivideoita.
Ajattelemisen aihetta
Tilanne, joka johdatti minut kantamaan arkkuja siunaustilaisuuksissa, oli isäni sairastelu 2010-luvulla: syövän sädehoidot ja useat sairaalajaksot, myös etenevien muistisairauksien takia, antoivat ajattelemisen aihetta.
Täällä elävien maailmassa ei kuolemaa voi kokonaan sivuuttaa, ja toisinaan vainajan omaisten joukosta ei löydetä riittävästi tai ollenkaan kantajia. Kantajapalvelu tulee siinä tilanteessa todella tarpeeseen. Liki viikoittain ryhmäämme tulee tekstiviestejä, aina kun tarvitaan taas yhdestä kuuteen kantajaa jonnekin päin pääkaupunkiseutua.
Erään kantokeikan aikana kysyi yksi Malmin hautausmaan kappelin vahtimestareista, josko minulle sopisi tulla myös kappelin puolelle lauantaisuntioksi. Siellä kaivattiin lisäapua, ja ympäristökin oli minulle jo tuttu. Siispä aloitin harjoittelijana taas uuden osa-aikaisen työn, muun muassa järjestäen ja siivoten kappeleita tilaisuuksien väleissä, siirtäen arkkuja kappelien sisällä ja joskus hautaan asti kantajien ohjeistajana, ja ripustaen virsien numeroita näkyviin.
Piirroskuvitus, pilakuva ja sarjakuva ovat alusta pitäen olleet mukana painetuissa julkaisuissa. Valokuvan väitettiin 1800-luvulla syrjäyttävän piirrokset, ja nykyään eräät väittävät tekoälykuvien syrjäyttävän valokuvat. Itse näkisin, että ihmismieli on ainakin vielä toistaiseksi verrattomasti luovempi ja oivaltavampi, ja yleisö, toivottavasti, vielä toistaiseksi pitää ihmisvoimin tuotettua sisältöä nautittavampana kuin tekoälyn teelmiä.
Kirkollinen media on mielestäni samanlaista kuin mikä tahansa muukin media: yritetään tavoittaa yleisö ja saada viesti ymmärrettävästi perille. Olen tehnyt juttukuvituksia seurakuntalehtiin 2010-luvulta lähtien.
Vantaan Lauri -lehdessä aloitin, ja sen yhdistyessä muiden pääkaupunkiseudun lehtien kanssa Kirkoksi ja Kaupungiksi jatkoin töitä siellä. Kirkko ja kaupunki julkaisee nykyään joka numerossaan pienen mustavalkoisen piirrokseni, jota varten saan etukäteen tekstin lehden toimituksesta.
Harrastuksistani voisin erikseen mainita taide-, ilmailu- ja muuhunkin historiaan tutustumisen aina tilaisuuden tullen, dekkarien ja tietenkin sarjakuvien lukemisen, sekä kevyen musiikin soittamisen, huonosti, omaksi iloksi ja muiden mieliharmiksi.