Hengellisesti hyväosainen
Isyys on avannut Niilo Rantalalle ikkunan omaan lapsuuteen ja omaan sisäiseen lapseen.
– Myös tietynlainen huolettomuus nousee esiin, ja leikki tekee paluun, hän iloitsee.
27-vuotias toimittaja, muusikko, pappi ja pian neljä vuotta täyttävän Oivan isä on sitä mieltä, että vanhemmuus on ohjannut häntä myös suunnittelemaan omaa elämää aiempaa paremmin.
– Aiemmin olin ehkä enemmän virran vietävänä, mutta nyt asioita täytyy miettiä vähän tarkemmin.
Elämänmuutos on tuonut vahvemman kokemuksen siitä, että on olemassa jotain tärkeää.
– Tuntuu, että asioilla on enemmän painoa. Mutta vanhemmuudesta on sanottu niin paljon viisaita asioita, ja niistä monet ovat niin yhteisesti jaettuja, että on turha keksiä pyörää uudestaan, Niilo Rantala hymyilee.
Hänen oma lapsuutensa oli vaiherikas. Isä, nykyisin Tampereen seurakuntien yhtymäjohtajana työskentelevä Tapani Rantala, oli saanut töitä Merimieskirkon pastorina, ja perhe muutti Turusta Lontooseen Niilon ollessa nelivuotias. Vähän aiemmin perheeseen oli syntynyt pikkusisko Ilona.
– Se aika teki minusta hyvin pitkälle sellaisen kuin olen. Siellä opin perustaidot: soittamaan, kirjoittamaan ja lukemaan – ja ajamaan polkupyörällä.
– Aina jotain tapahtui. Hyvää oli se, että oli jatkuvasti virikkeitä, mukavaa ohjelmaa, jännittäviä aikuisia ja virikerikas ympäristö.
Paluu kotimaahan 2. luokalle aiheutti huijatuksi tulleen tunteen:
– Yhtäkkiä ei ollutkaan aina jotain kivaa, vaan tavallisempaa kouluarkea.
Äkkinäisen muutoksen jälkeen Niilo kuitenkin sujahti naapuruston poikaporukkaan, johon kuului myös Antti-serkku.
– Ehkä jonkinlainen matkalaukkulapsen identiteetti silloin kuitenkin muodostui, eli sisäänrakennettuna on aina kaipuu jonnekin.
Lujat yhteydet Lontooseen ovat säilyneet, ja tänäkin vuonna Rantala vierailee Merimieskirkon joulumuusikkona.
Uteliasta mieltä
Niilon äidillä, nykyisin Harjun seurakunnassa pastorina työskentelevällä Jaana Rantalalla, on pitkä tausta teatterin tekemisessä. Rantaloiden lapsia kannustettiin innostumaan.
– Olipa se sitten innostumista teatteriin, historiaan, musiikkiin. Aina on ollut lupa harrastaa – vaikka innostuksen aihe kuulostaisi kuinka absurdiltakin. Lapsena olin innostunut vanhoista suomalaisista kupleteista.
– Viiden vanhana innostuin tosi paljon Raamatusta, ja kaikki leikkini olivat yhtäkkiä Jeesuksen elämänvaiheita. Suomessa halusin tanssitunneille, ja siihenkin kannustettiin.
– Se onkin ollut yksi kasvatuksen ohjenuora: on saanut harrastaa ja siihen on kannustettu.
– Yksi vahva perintö, jonka itse olen saanut kotoa – hengellisen perinnön lisäksi – on utelias mieli. Että näkee maailman mahdollisuuksina ja monina erilaisina polkuina, ja katselee sitä uteliain silmin. Samaa toivon Oivalle.
Niilo Rantala kutsuu itseään hengellisesti hyväosaiseksi. Nykyisin arastellaan liikaakin sitä, minkä ikäiselle uskonasioista voi puhua.
– Minua ei ole koskaan painostettu mihinkään, mutta on toisaalta otettu aina mukaan. Kun isä Lontoossa piti kirkkojumalanpalveluksia, siellä oli jännittävää, ja kasvoin kirkkovuoteen sisään. Se on ollut kiva juttu, joka on yhdistänyt perhettä.
Niilo Rantala kokee, ettei ole koskaan kärsinyt kodin hengellisyydestä.
– Vaikka olin muistaakseni ala-asteella luokan ainoa papin lapsi, en koe joutuneeni mitenkään silmätikuksi. Ehkä myös siksi, että koulussa oli paljon maahanmuuttajia ja uskontojen kirjo.
Nyt myös Oiva kulkee mukana niin kirkossa kuin keikoillakin. Pojan vahva esiintymisvietti on helposti huomattavissa, ja hän on osallistunut laulamiseenkin. Hän päätyi sattumalta myös ehtoollisavustajaksi, ja päälle löytyi jopa lapsen alba.
– Oiva oli mukana innokkaasti.
– Esiintymiset ja näytelmät ovat olleet hänelle arkea. Myös tällaisiin asioihin voi kasvaa sisään, mutta mitään painetta ei ole, Niilo Rantala painottaa.
– Lapsena pääsin mukaan kurkistamaan monenlaisiin todellisuuksiin. Samaa yritän saada omalle pojalleni: perhe kulkee mukana, ja yhdessä tehdään.
Hänen mukaansa lapsi kasvaa siihen kulttuuriin, jota vanhemmat edustavat. Nykysuuntaus rakentaa kirkkosaliin leikkipaikka onkin hänen mielestään erittäin hyvä. Lapsen seurana voi olla värityskirja tai vaikka Pokémoneja, mutta samalla lapsi hengittää kirkon ilmapiiriä.
– On tärkeää, että perheelle löytyy muoto olla yhdessä.
Puolisoonsa, nyt lasten- ja nuortenteatterin parissa taidekasvattajana työskentelevään Heidiin, Niilo Rantala tutustui teologiristeilyllä. Viitisen vuotta sitten ilmestyi yhteinen rakkausrunoelma Aina.
– Tuntuu, että samoilla treffeillä olemme yhä. Olemme molemmat hengellisiä ihmisiä, mutta molemmilla on myös riittänyt lapsesta pitäen uteliaisuutta.
Kiva tehdä kaikkea
Niilo Rantala lauloi Korsuorkesterin kanssa noin kymmenvuotiaana ja aloitteli säveltäjän uraa 12-vuotiaana. Se, että koulussa kiinnostivat äidinkieli ja uskonto, antoi osviittaa päätymiseen Kotimaa- ja Askel-lehtien toimittajaksi ja kolumnistiksi. Hän myös toimii kotimaiseen nykyrunouteen keskittyvässä Käsite-kulttuuriyhdistyksessä ja kirjoittaa aktiivisesti esimerkiksi elokuvista.
Lisäksi Rantala on toiminut Teologian Ylioppilaiden Tiedekuntayhdistyksen Kyyhkynen-julkaisun päätoimittajana.
– On kiva tehdä kaikkea, monet asiat kiinnostavat, ja olen iloinen, että saan tehdä niitä työkseni. Leijonan osan päivästä vie Kotimaa, mutta koen, että luova työskentely, kirjoittaminen, muusikkous ja pappeus ovat jokainen niin irrottamaton osa identiteettiäni, että ne kaikki ovat osa elämääni.
Niinpä Rantala esimerkiksi työstää rinta rinnan kolmea–neljää keskeneräistä levykokonaisuutta.
– Nautin siitä, että joka päivä saa sukeltaa uuden asian ääreen.
Rahalla tai yleisömäärällä ei välttämättä ole merkitystä: pitää tehdä niitä asioita, joihin on kiinnostusta ja sitä, mihin on kutsuttu.
– Pitää olla uskollinen kutsumukselleen.
Viime kesänä Rantala pääsi Tangomarkkinoiden laulukisan loppukilpailuun. Menestys tangomarkkinoilla on tuonut runsaasti konsertteja kalenteriin, ja uusia kirjasuunnitelmiakin on. Ensi kesän Kirkon juhlille Tampereelle Rantala valmistelee elokuvafestivaalia.
Kutsumus kirkastui
Lukioon saakka hän oli ollut varma, että haluaa tehdä vain musiikkia ja teatteria. Filosofian opettaja sai hänet kuitenkin kiinnostumaan uskonnonfilosofiasta.
– Tuli sellainen tunne, että wow, tätähän voi lukea päivät pitkät. Koin filosofisen, ja varsinkin uskonnonfilosofisen innostuksen lukiossa, ja se alkoi vaikuttaa myös musiikkiini. Muutenkin tuli sellainen tunne, että voisihan sitä muutakin tehdä kuin soittaa, ja hain lukemaan teologiaa.
– Moni kaverikin ajatteli, että lähdin ”teit isäin astumaan”, mutta ei, tämä on mun oma juttu.
Myös vakaa ajatus, että ”ei minusta tule ainakaan opettajaa tai pappia” muuttui opintojen edetessä: ensin kädessä olivat opettajan ja sitten papin paperit. Opintojen aikana kirkastui myös hengellinen kutsumus.
– Rupesin näkemään sen kiehtovana mahdollisuutena, ja ehkä myös omat ennakkoluuloni karisivat. Koin myös, että minua johdatettiin.
Kohta edessä olikin työ pastorina Ylöjärvellä. Sielunpaimen koki huonoa omatuntoa huomion riittämisestä sekä luovaan työhön että papin virkaan.
– Vaikka viihdyin Ylöjärvellä, koin, ettei näin voi jatkua. Vaikka tiedän, että joskus vielä palaan seurakuntatyöhön, koen toimittajan työssäni pystyväni nyt käyttämään luovia lahjojani ja myös järjestelemään kalenteriani paremmin.
Hyvät puolet jäävät piiloon
Vaikka energiaa tuntuu ainakin toistaiseksi piisaavan sekä kirjoittamiseen että musiikkiin, pitää itselleen suoda aikoja myös vain olemiseen.
– Yritän joka päivä pitää kiinni siitä, että perheen kanssa järjestyy yhteistä aikaa. Oivan lapsuusvuosiin ei voi palata.
Häntä harmittaa, että yhteiskunnassa lapset nähdään rasitteena.
– Lasten saantiin liitetään yhteiskunnallisessa keskustelussa ikävällä tavalla vain vastuu, eikä vanhemmuudesta puhuta kovin myönteisesti.
Myös neuvolassa vanhemmuutta avattiin ongelmalähtöisesti.
– Kukaan ei puhu siitä, miten hienoa tämä on. Tosi moni asia on järjestelykysymys, ja kaikkea iloista ja kivaa tulee lapsen myötä lisää.
Pariskunnalla on Niilon mukaan hyvin vähän erimielisyyksiä kasvatuksessa. Toisen taidoista pitää myös nöyrin mielin ottaa oppia.
Äitinsä puolelta Niilo Rantala on perinyt esteettistä silmää.
– Olen muuten aika boheemi, mutta kotona pitää olla kaunista, ja järjestys.
Oiva viihtyy päiväkodissa kolmena päivänä viikossa, mutta onneksi myös vanhempien työpäivät joustavat. Tampereella perheen on pitänyt sukupolvien yhteys. Isovanhemmista ja myös äidin äidistä puolisoineen on iso apu.
– Saamme olla kiitollisia hyvästä tukiverkosta. Meillä on kanssahuolehtijoita, joiden kanssa iloja ja huolia pääsee jakamaan
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola
Niilo Rantala:
- Teologian maisteri
- Toimittaja Kotimaa- ja Askel-lehtien yhteistoimituksessa
- Ylöjärven seurakunnan pastorina vuosina 2021–2022
- Omia sävellyksiä erityisesti kotimaisiin runoihin yli 400
- Esittänyt omien sävellysten lisäksi iskelmiä, kirkkomusiikkia sekä yksinlauluja
- Tehnyt musiikillisia näyttämöteoksia, esimerkiksi Saima Harmajan ja Eino Leinon runojen pohjalta
- Kesän 2023 Tangomarkkinoilla kahden parhaan laulajan joukossa (Tangoprinssi)
- Kääntänyt William Blaken runoteoksen Viattomuuden ja kokemuksen lauluja sekä julkaissut yhden runoelman
- Ollut toimittamassa antologiakirjaa Oiva Paloheimon runoista ja novelleista sekä kirjoittanut lukuisia artikkeleita elokuvahistoriasta muun muassa Filmihulluun
Niilo Rantalan voi lähiaikoina tavata:
- Alustamassa Ingmar Bergmanin elokuvan Talven valoa 25.11.2023 kello 21 Kulttuuria Pispalan kirkossa -tapahtumassa
- Adventtikonsertissa 2.12.2023 kello 14 Tuomiokirkossa