Hyvä tyyppi: Uusi polku löytyi kirkosta
Kalevan kirkolla pulppuaa lumituiskuisena keskiviikkoiltapäivänä puheensorina, jossa monet kielet sulavat yhteen. Marhaban-keskuksen yhteisöruokailussa on tungos, mutta filippiiniläissyntyinen Geni Raitisoja, 51, sukkuloi sen keskellä aurinkoisena.
Raitisoja on tiennyt nuoresta asti, että haluaa työskennellä kirkossa.
— Minulle tämä työ on kutsumus, hän sanoo.
Ensimmäinen työpaikkakin oli katolinen aikakauslehti Filippiineillä. Sen jälkeen oli viestintä- ja opetusalan töitä kansainvälisissä yrityksissä ja yhdistyksissä.
— Katolisessa kirkossa ei ole naispappeja, ja perhe ei olisi suostunut, että minusta olisi tullut nunna, hän kertoo.
Suomeen Raitisoja tuli noin 20 vuotta sitten, ja toisin kuin moni pakon sanelemana, vapaaehtoisesti.
— Genillä on valtavan arvokasta omakohtaista kokemusta kotoutumisesta. Hän on idearikas, ja aiempi kokemus opettamisesta ja hanketyöstä luovat hyvät lähtökohdat edistää tänne tulleiden naisten työllisyyttä, pohtii Marhabanin toiminnanohjaaja Maria Haapavaara.
— Geni osaa kohdata ihmisen ihmisenä. Se on taito, jota ihailen suuresti, hän lisää.
— Kohtaaminen on tärkeää. Pitää olla läsnä, toteaa Raitisoja, ja lisää sen olevan joskus todella vaikeaa.
— Ja ennen kuin voi auttaa muita, pitää olla itse kunnossa, hän miettii.
Ensitapaaminen Manilassa
Kun Raitisoja oli 27-vuotias, hän tapasi verkossa suomalaisen miehen, Markku Raitisojan.
− Muista kirjoittaa sinne, että Make on ihana. Hän on aina tukenut minua kaikessa.
Kaikella Raitisoja tarkoittaa muun muassa sopeutumista uuteen kotimaahan. Oli myös järkytys, kun itseä koskevia asioita ei voinut hoitaa alusta loppuun.
— Kun olin raskaana, puhuin lääkärille englanniksi. Hän vastasi miehelleni suomeksi.
Raitisoja opiskeli nopeasti suomen kielen.
− Nyt olen omaksunut suomalaisen kulttuurin. Olen kuin suomalainen mummo. Vapaa-ajalla sienestän ja marjastan. Ja olen hyvä laittamaan ruokaa! Mieheni on lihonut kilo per vuosi, Raitisoja levittää kädet ilmaan.
Jumalan työssä
Raitisoja on ollut kristitty koko elämänsä ajan. Parhaillaan hän käy suomalaista rippikoulua, koska haluaa liittyä luterilaiseen kirkkoon.
— Kukaan ei lähestynyt minua kirkkoon liittymisessä. Se on niitä asioita, jotka tekevät Marhabanista hienon: Kaikki ovat tervetulleita juuri sellaisina kuin ovat, hän kuvailee.
− Ihmiset täällä eivät puhu Jumalasta, mutta tekevät Jumalan työtä joka päivä. Se sai minut ymmärtämään, että haluan liittyä kirkkoon. Jumala auttaa, ei koettele. Se on ero katoliseen ajatteluun, hän sanoo varovasti.
Katolisena Raitisoja ei ole saanut osallistua ehtoolliseen, koska on mennyt naimisiin eronneen miehen kanssa.
— En tiennyt, kuinka paljon olin kaivannut hengellistä osaa elämästä, hän huokaa, ja kertoo saaneensa apua hengellisen polun kulkemiseen.
− Se on todella muuttanut elämääni.
Entisen ja nykyisen kotimaan välille Raitisoja toivoo siltaa.
— Haluaisin perustaa säätiöitä, jotka auttavat maahanmuuttajanaisia Suomessa ja edistävät tyttöjen koulutusta Filippiineillä, haaveilee hän.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Hannu Jukola