Janne Salmenkangas: säveltäjä ja mainoskasvo
Yllättävän monet eivät tunnista häntä, vaikka hänen kasvonsa tulevat television kautta olohuoneisiin harva se päivä. Hänet nähdään toisinaan myös bussipysäkin mainoksessa tai marketin pahvitaulussa.
Iloiset kasvot kuuluvat reilun vuosikymmenen kanttorin töitä tehneelle Janne Salmenkankaalle. Keväällä hän päätti irtisanoutua Harjun seurakunnan kanttorin virasta voidakseen jatkossa omistautua säveltämiselle.
Aikaa on riitettävä myös perheelle, etenkin sen uusimmalle tulokkaalle, Vilppu Timoteille. Isän ja vauvan yhteinen mielihetki on, kun isä keikuttaa vauvan sitteriä laulaessaan ja pianosta säveliä loihtiessaan.
– Vilppu on pari kertaa suuttunut, kun olen lopettanut soittamisen, pienokaisen isä vinkkaa.
Myös Janne Salmenkankaan isä lauloi pojalleen paljon. Hauska muisto on, kun kolmi-nelivuotias Janne oli kotikaupungissaan Seinäjoella vaeltanut pimputtamassa naapuritalojen ovikelloa, esittänyt pienen laulun, todennut lopuksi ykskantaan ”kiitos”, ja poistunut.
– Halusin vain laulaa ihmisille, hän hymyilee muistolle.
Laulaminen on yhä intohimo:
– Unelmani on toimia laulajana ja säveltäjänä.
Vilpun isoveljistä Toivo soittaa trumpettia ja Olavi saksofonia.
– Kannustin kokeilemaan puoli vuotta, ja molemmat ovat halunneet jatkaa, isä kertoo.
Hän itse aloitti soittelun neljän vanhana, jolloin instrumenttina oli valkea savinen riekko ja repertuaarina lastenlaulut. ”Tämähän on tosi kivaa ja helppoa, tämä musiikki”, hän muistaa ajatelleensa.
Musiikkiopinnot alkoivat Etelä-Pohjanmaan Musiikkiopistossa ensin muskarissa, jonka aikana syntyi ensimmäinen sävellys. Kymmenvuotiaana soittimeksi valikoitui viulu. Vähitellen soittimia alkoi tulla mukaan valikoimaan yksi kerrallaan, esimerkiksi piano ja kitara.
Lukion jälkeen suunta musiikkiin ei ollut itsestään selvä. Harkinnassa olivat opinnot Diakissa.
– Hain Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan myös matematiikkaa, mutta musiikkikasvatuksen pääsykokeissa oli sen verran kiva meininki ja hyviä tyyppejä, etten edes mennyt sen (matematiikan) pääsykokeisiin.
Neljän vuoden opintojen jälkeen Salmenkangas hakeutui Sibelius-Akatemian Kuopion yksikköön, koska Jyväskylän opinnoista hän ei tuntunut saaneen tarpeeksi instrumenttiopetusta.
– Tunsin, että jotain jäi puuttumaan.
Tiellä seurakuntiin
Lapsuudessa isovanhemmat asuivat samassa talossa.
– Aino-mummi oli vahva körtti, joka opetti iltarukoukset. Niitä en osaa olla ilman.
Myös käynnit jouluyön vespereissä Seinäjoen Törnävän kirkossa ovat jääneet vahvasti mieleen.
Työskentelyyn seurakunnilla antoivat pohjaa monen vuoden toiminta Seinäjoen rippikouluissa isosena ja ”vanhana” sekä leirimuusikkona.
– Rippikoulun jälkeen muutuin aktiivi-seurakuntanuoreksi. Se on jättänyt jälkensä ja kantanut tänne asti.
Jo varhain paikallinen kanttori Maria Väinölä vinkkasi Salmenkangasta samoihin töihin, mutta tuolloin into ei vielä syttynyt.
– Siinä vaiheessa olin päättänyt alkaa opiskella musiikkikasvatusta.
Myös silloinen kappalainen Jukka Salo ja kesäkanttorina Seinäjoella toiminut, nykyisin Tampereella musiikkityön asiantuntijana työskentelevä Petra Perttula houkuttelivat kanttorin pestiin. Ratkaisevat sysäykset kirkon virkaan antoivat muutto Tampereelle vuonna 2009 sekä ensimmäinen kanttorin työpaikka Harjun kesäkanttorina ja sijaisena.
Kaksitoista vuotta sitten Salmenkangas aloitti Harjun seurakunnan vakituisena kanttorina. Näinä vuosina on syntynyt monia omia sävellyksiä, kuten Suomen Kanttorikuoron tilausteos Kristus, Jumalan Karitsa (2017), Toccata Agbadja (2019) ja Fractum (2021).
Janne Salmenkankaan säveltämä ja Elisa af Hällströmin sanoittama Maria-oratorio kantaesitettiin Pispalan kirkossa kaksi vuotta sitten, ja se oli myös osa tämänkeväisiä Kirkon juhlia. Salmenkangas lauloi Jeesuksen roolin.
Vielä joskus hän tarttunee oopperaankin. Haaveena on myös oma kuoro.
Salmenkangas ei ole välttynyt huomaamasta, miten monenlaisia näkemyksiä kanttoreilla on kirkosta, uskosta ja tehtävästään. Jotkut ottavat kirkkoon sopivassa musiikissa tiukan linjan, toiset taas ovat hyvinkin avarakatseisia.
– Tämä näkyy toimitusten musiikissa. Joillekin kanttoreille eivät kaikki toiveet mene läpi, mutta ristiriidat pystyy aina selvittämään, Salmenkangas lohduttaa.
– Itsekin ehkä valmistuttuani edustin aika tiukkaa linjaa, mutta myöhemmin olen miettinyt, kenelle minä tätä työtä teen. Minusta on kai tullut asiakaslähtöisempi: ollaan palvelemassa ihmisiä eikä toteuttamassa omia visioita.
Raja menee siinä, ettei säveltäjä-kanttori suostu soittamaan toimitusmusiikkeja levyltä.
Vapaaksi taiteilijaksi
Juuri päättyneen kahden vuoden virkavapaan aikana kypsyi päätös heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Kollegatkin olivat jo kannustaneet säveltäjän uralle.
– Irtisanoutuminen marraskuun alusta alkaen oli tosi vaikea päätös. Jos olisin kanttorin virassa, aikaa ei jäisi isompien töiden säveltämiseen ja laulamiseen. On ollut kiva olla töissä, mutta mietin, mitä 80-vuotiaana ajattelisin, olisiko valinta jäänyt harmittamaan.
– Opiskelen myös laulunopettajaksi; nyt käynnistyy viimeinen opiskeluvuoteni.
Hän on ymmärrettävästi huolissaan kulttuurimäärärahojen leikkauksista.
– Taiteilijoita on sama määrä kuin ennenkin, mutta rahoitusta vähemmän. Koronakin kummittelee vielä taustalla.
Vastikään Salmenkankaalla oli rooli Esko Alasen säveltämässä Elokuu-oopperassa. Ensi keväänä on tulossa Mozartin Requiemin esitys.
Hämeenlinnan seurakunta on tilannut nuorille suunnatun oratorion, johon librettoa tekee Kaija Pispa.
– Se kertoo Martan ja Marian kautta nuorten ongelmista ja ympäristöongelmista.
Toiveena on saada se myös Tampereelle – apuraha on haussa.
Rakenteilla on myös laulusarja Wille Enckellin runoihin. Työhön on saatu apuraha Suomen Kulttuurirahastolta, ja Enckellin ja pianisti Petja Ylärakkolan on tarkoitus esittää sarja ensi keväänä.
– Se on ollut tekeillä yli vuoden. Tekstit ovat vaativat, ja vauva-arki on myös väsyttänyt, Salmenkangas myöntää.
Hänelle säveltämisen aloittaminen vaatii hiljaisuutta, mutta kun vauhtiin on päästy, mikään ei enää häiritse.
Koronavuonna 90 vuotta täyttänyt Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat päätti järjestää karjalankielisen teoksen sanoituskilpailun. Kilpailulla haetaan sanoitusta Wiolin 95-vuotisjuhlakonsertissa esitettävään kuorosävellysteokseen, jonka kuoro on tilannut Salmenkankaalta. Merkkivuosi on 2025.
Rajoja matalammiksi
Salmenkankaan musiikillisia esikuvia ovat ranskalaiset impressionistit, esimerkiksi Claude Debussy ja Maurice Ravel, mutta myös saksalaiset barokkimuusikot.
– Bach on tehnyt tosi ison vaikutuksen. Kuten myös Musica-kuoroa johtanut Pekka Kostiainen, jolta olen saanut sävellyksiini intoa.
Suomen Säveltäjät -yhdistyksen kotisivuilla Salmenkangas nimesi inspiraationsa lähteiksi hiljaisuuden lisäksi lapset ja maailman kauneuden.
Runsaasti kirkkomusiikkia tehnyt taiteilija toteaa, että jos esimerkiksi Harjun Kamarikuoro tilaa teoksen kirkkokonserttiin, se jo määrittää osaltaan lähtökohtia. Sanoituksia hän ei ole tehnyt.
– Ehkä on parasta antaa muiden tehdä sanat ja tehdä yhteistyötä eri taidemuotojen kesken.
Yksi poikkeus teoksen syntyprosessissa on Suomen kanttorikuoron tilausteos Rauhan rukous (2023), johon Salmenkangas kirjoitti lyhyen, mutta ytimekkään tekstin: Herra, anna meille sinun rauhasi. Teoksessa sama teksti laulettiin myös pohjoissaameksi ja inarinsaameksi. Rauha onkin tärkeä viesti.
– Varsinkin nyt – ja laajemminkin oikeudenmukaisuus. Yksittäinen ihminen ei voi saada rauhaa Ukrainaan, mutta voin tehdä omassa taiteessani sen minkä pystyn.
Marraskuussa Tampereen tuomiokirkossa sai kantaesityksensä Overcoming violence, jonka tarkoitus on säveltäjänsä mukaan niin ikään rukoilla rauhaa maailmaan.
Salmenkangas tunnustautuu kyllä optimistiksi:
– Ulospäin suuntautuneisuus ja optimismi ovat aina kulkeneet minulla samaa matkaa.
Runot ovat sanoituksina tärkeitä. Alakerran naapureilta jäi perinnöksi kaksi hyllymetriä runokirjoja, joista voi löytyä helmiä sävellyksien rungoiksi.
– Jos kyseessä on laulettu musiikki, ensin ovat sanat, Salmenkangas kuvaa prosessia.
Myös ekumenia merkitsee. Salmenkangas oli säveltänyt yhden laulun, Nouskaa siiville (2018), ortodoksisen juhlavigilian teksteistä avauskappaleeksi Valamon luostarin Kulttuurikeskuksessa pidettyyn konserttiin, jossa esiintyivät tenori Heikki Hattunen ja pianisti Ville Hautakangas.
Teos sai jatkoa, kun Ennen aurinkoa ollut valkeus valmistui Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan remontoitujen pääurkujen juhlakonserttiin 2021. Teos täydentyi trilogiaksi, kun Salmenkangas sävelsi 2023 kolmannen teoksen saman vigilian teksteihin, Sinä kirkastit luotusi.
– Kirkkojen raja-aitoja, ja muitakin rajoja, voisin mieluusti madaltaa jatkossakin, Salmenkangas lupaa.
Musiikin hiljentymiseen ja henkisyyteen kutsuvat elementit ylittävät uskontojen rajat laajemminkin.
Bonusmies Eeroksi
Opintovapaan koittaessa perhe mietti taloudellista tilannetta. Puoliso, freelance-näyttelijä ja laulaja Veera Tapanainen keksi ehdottaa mainoskeikkoja. Salmenkangas laati hakuprofiilin, haki useisiin paikkoihin ja kävi pari kertaa koekuvauksissa, kunnes kutsu kävi S-ryhmän mainosrooliin.
– Arvelin, että se on varmaan jokin pikku juttu.
Vähitellen selvisi, että kyse olikin laajasta ja näkyvästä sarjasta.
– Oli tosi kivaa, mutta aika rankkaa. Jos mitään ei sanottu, kaikki oli ookoo, ja jos ei onnistunut, otettiin uusiksi. Vasta kuvaussession päätteeksi sain kuulla, että meni tosi hyvin, Salmenkangas hymyilee.
Luontoon liittyvät puuhat ovat perheelle tärkeitä. Pariskunta sekä Olavi ja Toivo tekivät jokainen linnunpöntön taloyhtiön puutyöpajassa. Kerrostalon pihamaalle on perustettu niitty, jossa kasvaa muun muassa – arvasitte oikein – timoteitä.
Janne Salmenkangas täytti elokuussa pyöreät 40. Hän toivoi, ettei lahjaksi tulisi tavaraa, vaan lahjoituksia Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Se jakaa apurahoja tutkimukseen, koulutukseen, taiteeseen, kirjallisuuteen ja käytännön suojelutyöhön, ja tukee vuosittain noin kolmeakymmentä ajankohtaista luontohanketta.
Teksti: Asta Kettunen
Sillan juttu Maria-oratoriosta
Sillan juttu "Ennen aurinkoa ollut valkeus" -teoksesta
* Bonus-Eeron esikuva on kauppaneuvos Eero Saukkonen Pohjois-Savosta.