Kirjoittaminen virkistää
Tampereella syntyneen Joel Niinisen lapsuudenkoti sijaitsi kaupungin keskustakortteleissa. Kun yksinhuoltajaäiti sairastui tuberkuloosiin, poika sijoitettiin Lepolan huvilassa Härmälässä toimineeseen lastenkotiin. Ensimmäinen muisto sieltä on, kun poikaa kehotettiin käymään portilla äitiään tervehtimässä.
Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 lapset evakuoitiin Kuruun Palhoniemen koulukotiin, josta osa siirrettiin kesäksi Viinikan lastentarhaan. Jatkosota kului Tiiliruukinkadulla Rouvasväenyhdistyksen lastenkodin tyhjäksi jääneissä tiloissa ja seuraavat viisi vuotta Rantaperkiön Metsolassa.
Talvisodan melskeissä kotitalo oli palanut, ja kun äiti tervehtyi, kotia ei enää ollut. Asunnot täyttyivät Venäjälle luovutettujen alueiden väestöstä, ja äidin majapaikkana toimi keittiössä sijainnut sänky.
Niininen ei muistele lastenkotiaikaa pahalla:
– Kerran vain sain piiskaa, hän hymyilee.
Välirauhan ajalta Joel Niininen muistaa salin, jossa oli joulukuusi. Nykyisin jouluina kattolampun ympärillä lankojen päissä roikkuvat pumpulitupot vievät ajatukset taas lapsuuteen.
Äiti työskenteli ompelijattarena, ja oli lastenkotiajan, kymmenen vuotta, taistellut sen puolesta, ettei poikaa sijoitettu ottolapsena toiseen perheeseen.
– Hän piti yhteyttä, ja kesällä pääsin mukaan Ruovedelle, josta äiti oli kotoisin.
Ajatukset ylhäältä
Äiti liittyi Pelastusarmeijaan ja sitten Adventtikirkkoon, ja Joel kävi neljä vuotta Adventtikirkon sisäoppilaitosta Piikkiössä. Ensimmäinen kesätyöpaikka löytyi Ruuskasen pukutehtaan juoksupoikana.
Armeijan jälkeen alkoi työnteko kirjapainoalalla, mikä jatkui kustannusliike Kirjatoimen johtajana. Joel Niininen jäi eläkkeelle Adventtikirkon pääsihteerin tehtävästä 2000-luvun alussa, ja 89-vuotias käy edelleen seurakunnassa lähes viikoittain.
Eräs ystävä totesi, että Niinisellä on sielun sivistystä ja valistunut käsitys uskosta. Hän hymyilee määritelmälle, mutta on laatinut kirjoituksia useisiin lehtiin, esimerkiksi Tammerkoskeen.
– Jotain täytyy keksiä ajan kuluksi, ja on virkistävää kirjoittaa. Ymmärrän, että ajatukset tulevat ylhäältä, mutta itse ne täytyy panna paperille.
Uteliaisuudesta ja sattuman johdattamana hän alkoi selvittää Jussinkylän historiaa, ja on tutkinut myös Minna Canthin talon kohtaloa.
– Se oli Tampereen ensimmäinen julkisen rakennuksen säilymisestä käyty kiista. Toinen taistelu käytiin Minna Canthin kadusta.
Kaupungissa häntä kiinnostaa jonkin tietyn teeman historia, ja Juhannuskylästä hän on laatinut blogia. Historia-innostus näkyy myös ulkomaanmatkoilla nähdyistä paikoista kirjoitetuissa blogiteksteissä, joissa on runsaasti yksityiskohtia.
Niininen asuu lähellä Tampereen tuomiokirkkoa, jossa hän käy melko usein. Sen katossa olevasta käärmeestä hän sai oivalluksen blogitekstiinsä, joka lähtee liikkeelle muusikko-runoilija Nick Caven keramiikkaveistoksista. Ne nähtiin taiteilija Thomas Houseagon näyttelyssä Sara Sara Hildénin taidemuseossa viime vuonna.
– Nick Cave puhuu syyllisyydestä, ja sitä pohtii nimenomaan Hugo Simberg. Tampereen Tuomiokirkon katossa oleva punainen ympyrä käärmeineen kuvaa ihmissydäntä. Se kertoi hänelle kaikkien ihmisten syyllisyydestä.
Blogissa kerrotaan armosta merimies ja anglikaanipappi John Newtonin omista kokemuksista syntyneen virren Amazing Grace (Ihmeellinen armo) kautta.
– Joulun ilosanoman ydin on enkelien laulussa: "Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."
Virrestä on julkaistu useita suomennoksia. Niininen on suomentanut neljä säkeistöä Suomen Adventtikirkon Seurakunta laulaa -laulukirjaan, mutta blogiinsa kaikki seitsemän, joista viimeinen on tuntemattoman tekijän kirjoittama.
Laulua harrastanut Niininen oli aktiivinen Seurakunta laulaa -kirjan uudistuksessa vuonna 2001. Evankelis-luterilaisen kirkon uusimmassa virsikirjassa Oi ihmeellistä armoa -virren 932 säkeistöt 1–4 on suomentanut Anna-Maija Raittila ja 5–6 Anna-Mari Kaskinen.
Jeesus itse kohteena
Nyt Niininen oli laatimassa Yläsali-lehteen tekstiä Saulin eli Paavalin kääntymyksestä.
– Uskon, että Stefanoksen viimeiset sanat muuttuvat rukoukseksi hänen kivittäjiensä puolesta. Jos meillä on herkkä omatunto, me kuulemme kysymyksen: miksi sinä teet tai jätät tekemättä tämän.
Niinisen sanonnan mukaan teksti tihentyy pelastushistorialliseksi momentiksi. Ajatuksen kärkinä ovat anteeksianto ja tieto pelastuksesta.
– Jeesus ilmoittaa olevansa itse kohteena, kun kohtelemme väärin lähimmäistämme.
”Vastauksestani ja käytöksestäni riippuu, toteutanko minä tässä kohden jouluevankeliumissa kuuluvaa enkelten ylistystä: Maassa rauha ihmisten kesken."
Tekstit: Asta Kettunen
Kuvat: Hannu Jukola