Kyseenalaistetaan itse pärjäämisen kulttuuri
Vahvan itse pärjäämisen kulttuurimme voisi kyseenalaistaa sekä yhteiskunnan että arjen tasolla, pohtii toimittaja ja Perjantai-keskusteluohjelman juontaja Sean Ricks.
– Armo koostuu tosi paljon muista ihmisistä.
– Nykyään onneksi puhutaan paljon itsearmosta. Mutta olen miettinyt paljon sitä, että osaisimme myös ottaa vastaan muiden ihmisten armoa ja apua.
Ensi kerralla, kun joku mokaa, tai vaikka olet eri mieltä asiasta, jää miettimään myös ihmistä sen taustalla, Ricks vinkkaa.
– Kasvamme muiden ihmisten kasvattamina, annetaan siis niiden muiden kasvattaa meitä. Ei olla niin lukossa siinä meidän omassa kuplassa.
Hän pyrkii omalla työlläänkin edistämään sitä, ettemme tuomitsisi toisia.
– Ruokitaan uteliaisuutta toisissamme, eikä anneta yksiulotteisia vastauksia. Mielestäni armo syntyy paljon juuri siitä uteliaisuudesta.
– Länsimaissa ajatellaan, että olen itseni varassa: en yhtään ihmettele, että se voi käydä raskaaksi. Jos suhtaudumme yksiulotteisesti myös yhteiskuntaan, ei ihme että ahdistaa.
”Kun on mokannut tarpeeksi monta kertaa, sen alkaa nähdä lahjana.”
Itsevarmuus löytyi
Perjantaita alettiin tehdä Ylellä vuonna 2016. Tuolloin elettiin puoli vuotta kerrallaan, ja katsottiin, miten tässä käy. Nyt sitä tehdään ainakin tämän vuoden loppuun. Ricks on juontanut ohjelmaa alusta alkaen.
– Vaikka sarja loppuisi tähän, mielestäni on saatu aikaan jotain tosi hienoa.
Aluksi televisiotyö jännitti häntä paljon.
– Julkista työtä tekevästä tulee helposti sellainen kuva, että olet valmiiksi syntynyt siihen, ja tiennyt, mitä haluat tehdä. Mutta kun Perjantai syntyi, minulla oli kauheat paineet. En kokenut yhtään olevani itsevarma, tai että minusta on välttämättä tähän.
Hän ei kuitenkaan hevillä luovuta. Ei tässäkään suhteessa.
– Mutta ei se kyllä helppoa ollut. Minullekin itsevarmuuden löytäminen oli prosessi, Ricks myöntää.
Sitkeys on yksi teemoista hänen viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Elämäni juoksu. On päästävä maaliin, vaikka kuinka sattuisi.
– Kun olen miettinyt, että pystynkö tähän, on tullut tehtyä hyviä valintoja, mutta olen ottanut myös riskejä. Eivät ne ole aina toteutuneet, mutta olen ajatellut, että mieluummin elän niin kuin pelaan varman päälle loputtomiin.
Ricks arvioi itsensä vahvatahtoisen lisäksi joustavaksi ja kuuntelevaksi, mikä näkyy Perjantain vuoropuheluissakin.
– Jos haluan jotain omillekin lapsilleni opettaa, niin muun muassa sen, että täytyy kuunnella muita, mutta pitää myös olla vahva usko omaan asiaan.
Kirjassa hän toteaa, kuinka jo pienenä oppi peittämään tunteensa ja esittämään vahvaa. Hän halusikin tuoda esiin sen, ettei toisen sisälle voi nähdä. Hän kertoo tekstissä muassa jännityksestä ja syömishäiriöstään.
Mies on ollut taitava esittämään aurinkoista.
– Ja minähän olen tosi iloinen ihminen. Mutta jos lampsin kadulla ja joku näkee minut suupielet alaspäin, niin se on ihan ookoo – ei aina tarvitse olla hyvällä tuulella.
Nyt, nelikymppisenä, hän sanoo löytäneensä itsevarmuutensa, luottamuksen siihen, että voi olla sellainen kuin on. Tietää, kuka on ja mistä tykkää.
– Tunnen olevani paljon rennompi ja nuorekkaampi nyt kuin olin vaikka kaksikymppisenä. Ikääntyminen on oikein kiva asia, jos terveys pääosin säilyy.
Sosiaalinen media pursuu langanlaihoja naisia ja lihaksikkaita miehiä – jotka julistavat, että ole vain oma itsesi. Samaan aikaan annetaan tarkat ohjeet siitä, miten mennä salille ja mitä syödä. Ricks halusi kirjassaan nostaa esiin kehonkuvaan liittyvät asiat.
– Pitää ottaa omat vahvuudet esiin, sen sijaan, että yrittää olla jotain aivan muuta. Että mun pitää olla tuon näköinen tai syödä just näin, niin sitten olen hyvä.
– Meillä kaikilla on vahvuuksia, joita voi heijastaa moneen asiaan. Kun tykkään puhua ihmisten kanssa ja olen utelias, se heijastuu kaikkialla elämässäni.
”Sanon usein lapsilleni, että heidän ei tarvitse tehdä mitään ollakseen hyviä. Riittää, että he ovat olemassa. Uskon joka sanan. Toivon, että heillä ei mene yli kolmekymmentä vuotta tajuta sitä.”
Puoliso kannusti kirjan kirjoittamiseen.
– Tuli ylipäätään sellainen ajatus, että miksi pitää aina odottaa täydellistä hetkeä. Mitä jos vain suhtautuisin elämään niin, että kokeilen.
Ricks halusi välittää viestin siitä, mitä oli ymmärtänyt juoksemisen avulla.
– Armosta halusin puhua itsellenikin.
Isän kuollessa Sean oli nelivuotias. Se jätti syvän jäljen, joka on kulkenut matkassa näihin päiviin asti. Hän teki kaikkensa ollakseen yhtä hyvä kuin isänsä. Teini-ikä iski vasta 18-vuotiaana.
– Aluksi olin idealisoinut isän, mutta varmaan kapinoin sitten myöhemmin omien kipujeni kautta.
Ihmisten keskellä
Käkkäräisen tukkaansa Sean pyrki nuorena piilottamaan. Persoonallisesta lookista on kuitenkin ollut hyötyä työssä; kaveri jää mieleen.
– Eipä täällä paljon afropäisiä toimittajia ole, Ricks virnistää.
Hän ei ole pahoillaan siitä, että ihmiset tulevat juttusille – päinvastoin. Kun Perjantaita synnytettiin, hän toivoikin ihmisten suhtautuvan siihen ja sen vetäjään mutkattomasti. Lapsuuden rakkaisiin hahmoihin oli kuulunut Hannu Karpo, jonka yhteys yleisöön oli uskomaton.
– Tampere on iso kylä, ja sen takia viihdynkin täällä. On kiva, kun ihmiset tulevat juttelemaan ja antavat palautetta.
Miltei kaikki kohtaamiset ovat myönteisiä.
– En ole kovin innoissani sosiaalisesta mediasta. Kohtaamiset kaduilla ja ratikoissa ovat tämän työn suolaa, samoin ennalta-arvaamattomuus.
Kohtaaminen voi olla hyvin henkilökohtaista:
– Joku voi kertoa omasta elämästään jonkin anekdootin tai purkaa jotakin, ja siinä syntyy semmoinen aito hetki. Luulen sen heijastavan sitä, että monilla on tarve puhua ja tulla kuulluksi.
– Joku saattaa olla eri mieltä jostain haastattelusta, mutta en ota sitä niin, että se liittyy minuun. Joskus satun olemaan hetken aikaa kohde ihmisille, jotka lähettävät kaikkein vihaisimpia juttuja.
Silloinkin palautetta tulee Ricksin mukaan arvostaa. Onhan joku nähnyt vaivaa kirjoittaessaan sähköpostin tai jopa kirjeen.
Vaikeita aiheita
Perjantai-sarjassa on otettu esiin monipuolinen asioiden kirjo vihasta sairauksiin ja yksinäisyydestä huumeisiin, kaikenlaista ihmiselämään kuuluvaa.
– Tarja Halonen sanoi vieraana ollessaan, että voisitte joskus tehdä vähemmän raskaita aiheita, Ricks nauraa.
Toisaalta on esitelty esimerkiksi koiramies ja syväjäädytys.
– Haastavampaa minusta on ollut näyttää sitä niin sanottua tavallisuutta. Miten tehdä se kiinnostavalla tavalla?
Ricks on työssään huomannut, miten samankaltaisia ihmiset lopulta ovat. Jokainen kokee epävarmuutta, jännitystä ja iloa.
– Erilaisista taustoista ja elämäntilanteista riippumatta ihmisillä kasaantuu kyllä ongelmia, ne vain ovat erilaisia. Tuloluokasta riippumatta ihmisellä voi olla vakavia henkisiä alamäkiä.
Ulospäin ei näe, mitä toinen ihminen kokee tai tuntee.
– Minulle on ollut elämässä ja työssä tärkeä muistaa, etten arvioisi ihmisiä ulkoisten tekijöiden perusteella.
Eniten ovat pistäneet miettimään ne hetket, kun toinen ihminen on pystynyt avautumaan, ja on haavoittuvimmillaan. Yhteisen ymmärryksen luominen on avainasemassa.
Vastikään vieraana ollut Tuomas Enbuske kuvasi, miten tunnetusta ateistista tuli uskova. Uskontoon liittyviä aiheita oli lyhyen ajan sisällä kolme.
– Nyt puhutaan paljon uushengellisyyden ja ylipäätään uskon merkityksen noususta. Esimerkiksi nuorissa miehissä näkyy tämä trendi. Ehkä dokumenttimme ovat heijastelleet sitä.
Ricks sanoo, ettei ole ateisti, muttei myöskään usko kaikkea Raamatussa kerrottua kirjaimellisesti.
– En ole tykännyt olla joko tai missään asiassa. Olen ylipäätään tullut parhaiten toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät ole ehdottomia. Viisas on se, joka tietää, ettei tiedä, hän viittaa Sokrateen lausumaan.
Hän kokee kuitenkin olevansa henkinen ja hengellinen ihminen.
– Koen elämän aika suurena mysteerinä.
Lapsena Jeesus oli tosi kiinnostava hahmo. Viisivuotiaalla Seanilla olikin kolme sankaria: isä, Jeesus ja Jumala.
– Välillä minulla on ollut sellainen olo, että edesmennyt isäni on tosi läsnä, ja sellaisilla tavoilla, että sitä on vaikea ellei peräti mahdoton selittää. Eikä siihen voi tulla kukaan sanomaan, että onko se Pyhän Jumalan kosketusta vai loivatko sen aivojeni synapsit. Minua ei se hirveästi kiinnosta, koska en kuitenkaan saa tietää sitä.
Hän pitää hyvänä sitä, että lapsille opetetaan koulussa uskontoa ja sen historiaa. Maailmaa ja toisia ihmisiä ei nimittäin ylipäätään pysty ymmärtämään ilman käsitystä siitä, mihin ihmiset uskovat ja miksi.
Ei valmiiksi pureksittua
Esimerkiksi Enbuske haastoi haastattelijaansa.
– Kun ympäristö ja laitteet ajavat meitä lyhytjännitteisiksi, pitäisi olla ihmisiä, jotka sanovat, että haastan sinua seuraamaan tätä ajatuksenkulkua. Kaikkea ei voi tehdä siitä näkökulmasta, että lyhytjännitteisemmäksi ja vähemmän.
Ricks pitää jännitteisistä aiheista, joita ei ole pureksittu valmiiksi, ja luottaa katsojien osaavan ajatella. Hän houkuttelee seuraamaan vieraidensa ajatuksenkulkua alusta loppuun, keskittyen. Hyökkäävää tyyliä hän ei koe omakseen.
– Ihmisten ajattelua pitää ja voi haastaa tavalla, joka ei ole hyökkäävä. Ehkä ihminen suostuu sanomaan asiat eri tavalla, kun ei koe olevansa puolustusasemassa.
– Haluan näyttää myös nuorille esimerkkiä siitä, että ihmiset voivat kohdata toisia, jotka on tosi erilaisia, ajattelevat eri tavalla, eikä sen tarvitse olla repivää. Ja iästä riippumatta voit pysähtyä puhumaan toisen kanssa, olla utelias, kuunnella, eikä silti tarvitse olla samaa mieltä mistään.
– Pitää olla paikka uteliaisuudelle, eikä julistaminen ole koskaan uteliasta. En opi siitä mitään – päinvastoin laitan tukan korville.
”Kun olin aikanaan pahassa elämänkriisissä, esimieheni ja
ystäväni sanoi, että olin vihdoin muuttunut hyvästä haastattelijasta erinomaiseksi.
Kysyin, miten niin?
– Nyt ymmärrät ihmisiä paremmin. Elämä on jättänyt sieluusi jäljen.”
Haastattelun tekopäivänä tuli neljä vuotta täyteen yhteiseloa kumppanin kanssa, joka oli tullut katsomaan Perjantaita ensimmäistä kertaa, kun aiheena oli rakkaus. Tuolloin vieraana ollut Jani Toivola oli todennut, ettei ihmisenä pysty kasvamaan yksin.
Sekä parisuhde että lapset ovat kasvattaneet ja kannustaneet. Ricks on myös innostanut 8- ja 11-vuotiaita tyttäriään haastamaan jatkuvasti – ja sen nämä ovat tehneetkin.
Arki on tärkeää, ja siitä voi nauttia.
– Isäni eli kulttuurissa, jossa työnteko oli hyvin aikaa vievää ja rankkaa. Nuorempana aloin huomata päätyväni samaan tilanteeseen, ja halusin tehdä siihen korjauksen. Mutta ajattelisinko näin, jos oma isä olisi elossa?
– Vanhemmuudessakin on kyse esimerkistä. Voit sanoa yhtä, mutta jos teet toista, se on lapselle outo viesti. Ja on hyvin inhimillistä, että niin käy.
Sean Ricks päätyi opiskelemaan toimittajaksi ilman erityistä intohimoa alaan, mutta nauttii siitä yhä.
– Ihmiset ovat minusta edelleen kaikkein kiinnostavimpia. Miten tämä ihminen ajattelee tai miten päätyi tuohon ajatukseen. Ihmiset eivät koskaan lakkaa yllättämästä.
Teksti: Asta Kettunen
Sean Ricks:
- Syntynyt Saksassa, viettänyt varhaislapsuutensa New Yorkissa ja muuttanut Suomeen nelivuotiaana
- Isä afroamerikkalainen Vietnamin sodan veteraani, äiti suomalainen
- Juontaa Yle1:llä Perjantai-ohjelmaa
- Työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä sekä Ylen ajankohtaisohjelmissa ulkomaantoimittajana, juontajana ja tutkivana toimittajana
- Oli ehdolla Vuoden esiintyjäksi vuoden 2023 Kultaisessa Venlassa
Lainaukset kirjasta Elämäni juoksu (Minerva Kustannus, 2023)