Marhaban tarkoittaa tervetuloa
Marhaban on Tampereen seurakuntien ja Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan ylläpitämä, kaikille avoin kulttuurien kohtauspaikka Kalevan kirkolla. Suomen Punaisen Ristin Hämeen piiri on palkinnut keskuksen Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksella maalisuussa 2024.
Yhteisökeskuksessa on puheen sorinaa, kahvin tuoksua ja kansainvälinen tunnelma. Ilmapiiri on lämminhenkinen ja kodikas.
Toiminnanohjaaja Maria Haapavaara iloitsee kävijöiden määrästä ja Marhabanin mahdollisuudesta auttaa maahanmuuttajia.
– Toimintamme on merkityksellistä kotoutumisessa. On hienoa, kun entinen harjoittelija saanut työpaikan ja tulee kertomaan kuulumisia. Parasta on ilo siitä, kun joku on päässyt tekemään sellaista, missä on ylittänyt itsensä. Ja tietenkin innostus siitä, että ihmiset pääsevät jakamaan elämäänsä.
Marhaban on avoin kaikille. Paikalle voi tulla kahvittelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Jos opiskelee esimerkiksi espanjaa, voi tulla harjoittelemaan puhumista. Repertuaaria löytyy, kävijöitä on 101 maasta. Heistä osa käy säännöllisesti, osa satunnaisesti.
– Vierailijoiden määrä on lisääntynyt jatkuvasti, maalis- ja huhtikuussa kävi 1400 ihmistä kuukaudessa. Yleensä ensimmäisenä kysytään suomen kielen tunteja, mutta myös englantia halutaan opiskella työllistymismahdollisuuksien parantumiseksi, Haapavaara avaa toimintaa.
Vapaaehtoisia ja harjoittelijoita
Marhabanissa voi siis oppia suomea tai englantia. Monenlaisissa arjen ongelmissakin saa neuvoja. Monelle tärkeintä on kuitenkin tavata eri maailmankolkista tulleita ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella.
Keskuksessa yhteisöneuvojina toimivat sekä vapaaehtoiset että harjoittelijat. Tarjolla on muun muassa kahvittelua ja taidetoimintaa kotoutumisen tueksi. Moni on saanut uusia ystäviä. Keskiviikkoisin maahanmuuttajat valmistavat lämmintä ruokaa.
– Vapaaehtoisten määrän myötä toiminta on monipuolistunut, kertoo Haapavaara. Myös toimintaa verkostoissa on enemmän.
Maahanmuuttajia ohjataan keskukseen muun muassa oppilaitoksista, sosiaalitoimesta ja järjestöistä. Kävijät itse suosittelevat muille Marhabania.
”Aina voi kysyä neuvoja”
Valens Byabarumwanzi saapui Suomeen 4,5 vuotta sitten Ruandasta.
– Tulin politiikan vuoksi Ruandasta ensin yksin, sitten perhe muutti perässä. Asettuminen Tampereelle alkoi kielen opettelulla Marhabanissa. Äidinkieleni on ruandan kieli, mutta puhun myös englantia ja ranskaa. Nyt osaan myös suomea.
Tällä hetkellä Byabarumwanzi opiskelee Tredussa nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi. Samalla luokalla on kolme maahanmuuttajaa, muut ovat suomalaisia. Heiltä saa apua.
– Aluksi koulussa opitaan työelämää ja vuorovaikutusta nuorten kanssa. Suomea pitää jo osata, kun opiskelu alkaa. Harjoittelupaikka löytyi Marhabanista.
– Marhaban auttaa kotoutumisessa, voi aina kysyä neuvoja, jos ei itse tiedä tai osaa. Keskiviikkoisin saa ilmaista ruokaa. Torstaisin tuon lapset tänne leikkimään muiden lasten kanssa.
Byabarumwanzi auttaa muita neuvomalla esimerkiksi asunnon tai työpaikan löytämisessä. Lukemisessa ja kirjoittamisessakin joku tarvitsee apua. Hän kehottaa opettelemaan suomen kielen, muuten opiskelu- tai työpaikan saaminen on vaikeaa. Kielen oppimisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa.
– Parasta Marhabanissa on ympäri maailmaa tulleiden ihmisten kanssa jutteleminen. Ystävät ovat tärkeitä, ja täältä heitä saa.
Tulevaisuudessa Byabarumwanzi haaveilee työstä maahanmuuttajanuorten parissa. 18–29-vuotiaat nuoret tarvitsevat apua. Työ nuorisotaloissa kiinnostaa myös.
– Haluan auttaa nuoria pääsemään mukaan yhteiskuntaan, hän toteaa.
– En ole kohdannut Suomessa ongelmia, suomalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita, vaikkakin alkuun ujoja. Bussissa kukaan ei juttele, se oli ensin outoa. Ruandassa kaikki puhuvat bussissa keskenään.
Suomalaisten ystävien myötä kielitaito on parantunut, vaikka kieli on vaikea oppia.
– Suomalaiset kunnioittavat kaikkia ihmisiä, en ole kokenut rasismia. Palvelut ovat lähellä, ja täällä voi opiskella mitä haluaa. Kulttuurin ymmärtäminen on tärkeää sopeutumisessa. Pitää tietää, mistä suomalaiset pitävät ja mistä eivät, mitä Suomessa saa tehdä ja mikä on kiellettyä. Koulussakin tätä pitäisi opettaa lapsille ja nuorille, Byabarumwanzi toteaa.
– Pitkä talvi on kovin erilaista kuin Ruandassa. Suomessa parasta ovat luonto, ihmiset, sauna ja se, että Suomi on turvallinen ja rauhallinen maa. Kesä on hienoa aikaa, silloin voi käydä järvessä uimassa, hän nauraa iloisesti.
Vainoa paossa
Sara Salek on asunut Suomessa vuoden. Keskustelemme keittiössä, jossa hän ahertaa ystävänsä Shukriyeh Sayedin kanssa. Kattiloissa ja uunissa valmistuu iranilainen ruoka.
Salek saapui Suomeen Iranista vainon vuoksi. Hän puhkeaa kyyneliin kertoessaan, että Suomessa hän sai tyttärensä kanssa uuden elämän, turvallisen paikan asua ja vapauden.
– Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tänne ja nyt minulla on tulevaisuus. Minulla on Master of Art -tutkinto, olin Iranissa myös toimittaja. Rakastan kotimaatani, mutta en voi enää milloinkaan palata sinne.
– Minulle Marhaban on kuin toinen koti, täältä olen saanut ystäviä. On hienoa, kun voi keskustella ihmisten kanssa. Suomalaiset ovat hyviä ja avuliaita. En ole muuttanut tänne etuisuuksien perässä, joten toivon, ettei minua tuomittaisi.
Marhabanista järjestyi tila, jossa Salek ohjaa lasten teatteria.
– Tulevaisuudessa haluaisin opiskella suomen kieltä yliopistossa ja päästä töihin taiteen pariin. Taide on minulle sydämen asia. Toivoisin voivani kirjoittaa lehtiin juttuja islamilaisesta taiteesta ja naisista.
Shukriyeh Sayed muutti Afganistanista Suomeen kahdeksan vuotta sitten.
Sayed tekee keikkatyötä ravintolassa. Hän pitää catering-alasta ja suomalaisesta ruokakulttuurista. Mämmi kermalla, kalakukko ja karjalanpiirakat maistuvat. Suomen kieltä hän on opiskellut pitkään, ja keskustelu sujuu.
– Sopeutuminen ei alkuun ollut helppoa, kun en osannut kieltä. Suomessa asuminen on hyvää, täällä on kaikilla samat oikeudet, ja naisellakin voi olla ajokortti. Parasta Marhabanissa on Maria, joka aina auttaa. Olen saanut täällä ystävänkin, jonka kanssa nyt laitetaan ruokaa.
Sayed kertoo Afganistanin tilanteesta:
– Siellä on todella vaikeaa. Täällä minun on vieläkin hankalaa ymmärtää, että Suomessa on tasa-arvo.
Oksana Liuta matkusti Suomeen Ukrainasta vuonna 2021.
– Ensin asuin Jyväskylässä, jossa opiskelin seitsemän kuukautta suomen kieltä. Tällä hetkellä opiskelen suomea kotoutumiskoulutuksen puitteissa ja harjoittelen Marhabanissa.
Työllistymisvaihtoehtoja on muutamia; esimerkiksi myyjä tai hoitoavustaja.
– Molempiin ammatteihin tarvitaan lisäopintoja. Työtä lasten parissakin voisin kokeilla. Haluan auttaa ihmisiä. Ukrainassa on yleensä vain mies töissä, naiset hoitavat lapsia ja kodin. Naisia on töissä esimerkiksi nostureissa.
– Koulussa myös pojat voivat valita kaikenlaisia aineita. Ukrainassa näin ei ole. Talvi on täällä todella pitkä, ja kesä on lyhyt. Suomi on kaunis ja hyvä maa asua.
Pois sodan keskeltä
Viktoriia Sydorenko on paennut Ukrainan sotaa. Hän opiskelee suomen kieltä ja kulttuuria Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa ja harjoittelee nyt Marhabanissa.
– Marhabanissa olen tutustunut uusiin ihmisiin. Ukrainassa työskentelin parturi-kampaajana, ja täälläkin voisin tehdä samaa työtä. Kieli pitää kuitenkin opetella.
– Suomi on turvallinen maa, ja täällä on mahdollista saada hyvä koulutus. Suomen luonto on kaunis, ja täällä on hyvä olla.
Dmytrii Mishchenko ja Zakharii Malskyi ovat myös sotaa paossa. Kieltä he opettelevat Tredussa. Tesoman koulusta on löytynyt kavereita, ja kieltäkin he oppivat lisää. Jalkapallo on rakas harrastus.
Molemmat pitävät Suomessa asumisesta ja kokevat suomalaiset avuliaiksi.
Teksti ja kuvat: Satu Kankaanpää
Marhabanin osoite on Liisanpuisto 1, 33540 Tampere. Se on avoinna tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin kello 13–16.