Vapaaehtoistyö tuo ihmiset yhteen
Vapaaehtoinen toiminta pitää Ukrainan lähellä, kiteyttävät Mariia Zhyhurt ja Anna-Mariia Stadnyk.
– On hyvä tuntea, että voi auttaa jollakin tavalla. Se myös auttaa tuomaan ihmisiä yhteen, he arvioivat.
– Tulosten näkeminen on tärkeää. Esimerkiksi siitä, että Suomesta lähti Ukrainaan kuusi ambulanssia helmikuussa, tuli tosi hieno olo, Zhyhurt sanoo.
Anna-Mariia Stadnyk on ollut Suomessa yli neljä vuotta. Hän tuli maahan miehensä kanssa jo ennen täysimittaista sotaa, opiskeli kotoutumiskurssin jälkeen ohjelmointia ja löysi työpaikan talotekniikan tietojärjestelmien parissa toimivasta yrityksestä.
– 24.2.2022 oli päivä, joka muutti paljon elämässäni. Aloin tehdä vapaaehtoistyötä. Se muutti myös elämänpiirini, koska aloin tehdä paljon asioita ukrainalaisten ja suomalaisten kesken. Ennen emme olleet juurikaan tavanneet täällä ukrainalaisia. Sitten kuitenkin huomasimme, että Tampereella on heitä paljon.
Aluksi haavoittuvassa asemassa oleviin tulijoihin oli vaikea ottaa kontaktia.
– Olo voi tuntua eristyneeltä ja yksinäiseltä, ja siksi koetamme tuoda paljon Ukrainaa Suomeen.
– Minäkin olin maahanmuuttaja, mutta tilanteeni oli erilainen, koska muuttomme oli suunniteltu ja rauhallinen.
Mariia Zhyhurt saapui maahan kaksi vuotta sitten.
– Kun sota alkoi, keskustelimme mieheni kanssa siitä, mitä tehdään. Päätimme, että minä ja kaksi lastamme menemme pois Ukrainasta, koska aika oli vaarallinen. Meillä kesti kolme päivää päästä Puolaan.
Nyt hänen kultaseppänä työskennellyt miehensä on sodassa, perheen 14-vuotias poika ja 12-vuotias tytär Suomessa.
Hyvyys moninkertaistuu
Mariia Zhyhurt oli aiemmin ollut kesätöissä Suomessa, ja silloin tutuksi tullut Otso Laurila kysyi kuulumisia Facebookissa.
– Vastasin, etten tiedä, mitä tehdä. Hän ehdotti, että tulisimme Suomeen.
Zhyhurtit päätyivät Pälkäneen kautta vastaanottokeskukseen Tampereelle.
– Kun tulet uuteen maahan, ensimmäinen juttu on löytää ystäviä, joiden kanssa voi puhua. Mielenosoituksissa tapasin paljon ukrainalaisia ja suomalaisia.
– Olen vuosien varrella uskonut ja nähnyt, kuinka hyvyys toimii. Kutsun sitä nimellä "WiFI of Light". Matkallani kotoa Puolan läpi ja Suomessa tapasin paljon ystävällisiä ihmisiä, jotka auttoivat pyytämättä mitään vastineeksi. He opettivat minut tekemään samoin. Uskon, että vain tätä hyvyyttä moninkertaistamalla olemme etupuolustajillemme luotettava taustatuki.
Kotimaassaan Mariia Zhyhurt oli työskennellyt opettajana ja koulun johtajana, joten hän päätti opettaa ukrainalaispakolaisille englantia. Hän perusti Telegram-sovellukseen ryhmän, jossa englantia opiskeli pian lähes 130 ukrainalaista.
– Se oli hyvä asia myös minulle, koska auttaessani muita minusta tuntuu, että elämä on menossa eteenpäin.
Zhyhurt on opettanut Ukrainan kulttuuria Sampolan työväenopistossa ja ukrainaa kesäyliopistossa. Nyt hän toimii palkkatyössä. Hän liittyi myös Tampereen ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry:n jäseneksi ja on nykyään sen hallituksen jäsen.
Suomen kielen perusteet hän oppi maahanmuuttajien kotoutumiskouluttajayrityksessä.
– Yritän puhua kieltä joka päivä. Tiedän, että tarvitaan melkein kymmenen vuotta, jotta voi puhua hyvin. Siksi harjoittelen jatkuvasti.
– Kun lapset menivät kouluun, oli tosi mukavaa, että luokalla oli ukrainalainen opettaja ja ukrainalaisia lapsia. He alkoivat oppia suomea, löysivät kavereita, ja aloitus oli rauhallinen.
Harrastukset löytyivät
Kotimaassaan Zhyhurt oli harrastanut näyttelemistä. Niinpä hän alkoi harjoitella draamaa Sampolan opistoteatterissa ja houkutteli myös Anna-Mariia Stadnykin mukaan. Shakespeare´s Children -näytelmää esitetään 12.–14. huhtikuuta Sampolassa.
Hän harrastaa myös miekkailua ja avantouintia, jotka aloitti Suomessa. Avantouinnin hän on huomannut parantavan terveyttä. Miekkailuun hän tutustui etsiessään harrastuksia lapsilleen vastaanottokeskuksen kautta.
– Vapaaehtoistyö ottaa aikaa ja voimavaroja. Se kuitenkin auttoi löytämään harrastuksen, jota rakastan.
Anna-Mariia Stadnykin hän oli tavannut vastaanottokeskuksessa, jossa tämä työskenteli yrityksen lahjoittamana, ja naiset ovat ystävystyneet.
– Vastaanottokeskuksessa asui melkein kolmesataa ukrainalaista, joista juuri kukaan ei osannut englantia. Ymmärrän kyllä venäjää, mutta en puhu sitä. Venäjän kielestä tulee paha olo, koska Venäjä oli hyökännyt maahamme. Anna-Mariia kuitenkin puhui meille ukrainaa, Zhyhurt selventää.
Ukraina on kulttuurimaa
Stadnyk huomauttaa monen tuntevan Ukrainan nyt vain maana, jossa on sota. Hän haluaisi kuitenkin ihmisten oppivan tuntemaan sen suurenmoisena kulttuurimaana.
– Pidän laulamisesta, ja ennen sotaa lauloin gospel-kuorossa, mutta enää en ole pystynyt siihen. Ahjolassa tekemiäni koruja on myyty yhdistyksen tapahtumissa: se yhdistää vapaaehtoistyön ja harrastuksen.
Yhdistys tekee yhteistyötä Kalevan kirkossa toimivan kulttuurikeskus Marhabanin kanssa, jossa on muun muassa valmistettu borssikeittoa ja riisipiirakoita sekä maalattu pääsiäismunia mehiläisvahalla. Marhabanissa on myös Zhyhurtin alkuun panemia englannin kursseja.
Kielivaihtokerhossa suomalaiset ja ukrainalaiset pelaavat lautapelejä ja oppivat samalla toistensa kieliä.
Kulttuurivaihtoa tehdään laulun, satujen ja kirjallisuuden muodossa. Yhdistys valmisteli esimerkiksi Metso-kirjastossa pidettyä tapahtumaa yhteistyössä kaupungin kanssa.
– Yhdistys on tehnyt paljon työtä ukrainalaisten kirjojen lisäämiseksi. Aluksi ei ollut melkein mitään, nyt tilanne on jo parempi. Osan kirjoista Metso on hankkinut itse, osan ihmiset ovat ostaneet ja lahjoittaneet, kertoo Stadnyk.
Lisäksi Kiovasta Suomeen tulleet ovat tuoneet kirjallisuutta mukanaan.
Apua yhteistyössä
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Tampereen ja Kiovan ystävyyskaupunkisopimuksen solmimisesta. Tapahtumat, kuten vastikään Kiovanpuistossa pidetty rukoushetki Ukrainan sodan alkamispäivänä, ovat tärkeitä.
– Haluamme muistuttaa kaikille tamperelaisille, että valitettavasti sota jatkuu, emmekä voi tietää, milloin se loppuu, Zhyhurt perustelee.
– Ukrainan tukeminen on tärkeää Suomelle, Euroopalle ja koko maailmalle, koska Venäjä on niin lähellä ja voi alkaa tehdä samoin muitakin maita kohtaan.
Stadnyk lisää, että ukrainalaiset ovat suomalaisille kiitollisia avusta.
– Varasto osoitteessa Nuolialantie 29 on avoinna maanantaisin ja torstaisin kello 14–18. Facebookissa, Instagramissa ja verkkosivuilla uatampere.fi kerrotaan, mitä teemme, miten voi auttaa ja mitä tarvitaan.
– Teemme myös hyvää yhteistyötä suomalaisten yhdistysten kanssa. Keräämme tarvikkeita, mutta meillä ei ole resursseja viedä niitä eteenpäin, Stadnyk kertoo.
Rahaa yhdistys on kerännyt tiettyihin projekteihin, esimerkiksi itselämmittävien peittojen hankintaan.
– Nyt kaikki peitot ovat jo rintamalla. Meille on tärkeää olla yhteydessä järjestöihin, jotka toimivat lähellä rintamaa ja tietävät, mitä siellä tarvitaan. Yksi tapa auttaa on tehdä käsitöitä, ja olemme osallistuneet myös joulumarkkinoille.
Mariia Zhyhurtille tulevaisuus on epävarma.
– Minulla oli suunnitelmia, kun olimme Ukrainassa, mutta ne loppuivat yhteen päivään. Kun sota joskus päättyy, voimme miettiä, mitä tehdä.
Anna-Mariia Stadnyk haluaisi palata synnyinmaahansa, mutta hänen isänsä kannustaa jäämään Tampereelle.
– Kaikki, mitä tehdään täällä, auttaa Ukrainaa selviytymään, ja tukee sitä, että on paikka, johon palata.
Teksti: Asta Kettunen
Kuva: Hannu Jukola
The Association of Ukrainians in Tampere (Tampereen ukrainalaisten yhdistys Suomessa)
Yle Areena: 20 päivää Mariupolissa