Vapaaehtoisystävyys ilahduttaa
Vapaaehtoinen Kati Lindberg on ollut pitkään mukana Mummon Kammarin toiminnassa. Myös Palvelukoti Impivaarassa parisen vuotta asunut Ulla-Maija Karvola toimi aikaisemmin vapaaehtoisena.
Lindberg täyttää pian 74 vuotta, Karvolalla on tiimalasissa jo pyöreät 90. Ikäerot eivät ole esteenä ystävyydelle.
Karvolaa vierailut ilahduttavat kovasti:
– Kati on iloinen, huomaavainen, osaaottava ja auttavainen, hän kehuu.
Hänellä tosin on se onni, että muitakin vieraita käy, sillä joillain asukkailla ei ole ketään tuttavia.
Pispala ja Hyhky kuuluivat Karvolan lapsuudenmaisemiin. Hän ehti työskennellä lastentarhanopettajana 36 vuotta ja jäi eläkkeelle päiväkodin johtajan työstä 63-vuotiaana.
– Se ei ollut helppoa tai vaikeaa: olin asennoitunut, että siinä iässä jäädään.
– Olen aina uinut vuoden ympäri, ja lisäksi kävin kuntosalilla ja Mummon Kammarilla.
Koukkuniemen meiningistä hän toteaa, ettei siinä ole valittamista.
– Täällä on tosi kivaa ja hyvä olla.
Lindberg puolestaan on kotoisin Sorsakoskelta ja päätyi Tampereelle miehen saatua paikkakunnalta opiskelupaikan. Pariskunta sai neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta. 56 vuotta kestänyt liitto päättyi vastikään puolison kuolemaan.
Vapaaehtoistoiminnan Kati Lindberg aloitti 30 vuotta sitten Kaupin sairaalasta, laman iskettyä työhön.
Hän mietti, kuinka piristää vanhuksia, ja pukeutui Peppi Pitkätossuksi. Siitä alkoi rooliasujen käyttö vierailuilla ja tapahtumissa. Vapaaehtoistyö oli vielä tuolloin vielä muutenkin uusi ja yllättävä asia.
Erityisesti mieleen on jäänyt vanhus, joka ei aluksi kommunikoinut muuten kuin sanomalla ”Hei”. Kun Lindberg näytti hänelle Karjalan kunnailla -laulun sanat, tämä alkoi yllättäen laulaa. Vähitellen nämä kaksi hoilottivat niin, että huonekaveri kyllästyi ja halusi toiseen huoneeseen.
– Havulassa järjestettiin kaiken näköisiä kekkereitä, se oli sellaista yhteisöllistä toimintaa. Myös ulkoilu on ollut hirveän tärkeää.
Avainsanana yhteisöllisyys
Lindberg kiersi Koukkuniemessä huoneesta toiseen lukemassa asukkaille kirjoja, ja pidettiin yhteisiä lauluhetkiä.
– Istuin ihmisten vieressä ja juteltiin, se oli sitä parasta antia.
Yhteisöllisyys onkin avainsana, jota Lindberg toistaa moneen kertaan, ja Karvola nyökkäilee olevansa samaa mieltä.
– Se, että ollaan yhdessä, on tärkeää. Sillä ei ole väliä, millä lailla lauletaan.
– Mikään ei ole niin ihanaa kuin kuunnella, mitä ihmisille kuuluu ja mitä heidän elämässään on tapahtunut. Tai vain sanoa hyvää päivää, Kati Lindberg iloitsee.
Hän painottaa, että vierailuista saa paljon puolin ja toisin:
– Minusta on ihanaa tutustua ihmisiin, ja se on hirvittävän tärkeää monella tasolla. Kaikkien kanssa on myös tultava toimeen.
Nyt hän on vähentänyt käynnit enää Impivaaraan.
Vaikka Koukkuniemi onkin hyvä paikka, naisia mietityttää, mitä tapahtuu esimerkiksi juhlasalille. Myös viimeaikaiset uutiset virkistystoiminnan loppumisesta huolestuttavat.
Lindberg on 15 vuoden ajan pukenut Kammarin mummo ja vaari -nukkepariskunnan vuodenajan vaatteisiin ja varusteisiin. Karvola oli alkuvaiheessa mukana ideoimassa niiden tyyliä. Talvella nukkevanhukset ovat hiihtäneet, mutta kevääksi puetaan taas toiset vaatteet.
Teksti: Asta Kettunen
Mukaan vapaaehtoistoimintaan?
- Tutustu Mummon Kammariin -tuokio joka tiistai kello 13–15
- Vapaaehtoisen vanhustyön infotilaisuus keskiviikkona 7.5.2025 kello 17–19 (Hämeenkatu 28)