Birgitan tarinasta syntyi mystinen ooppera
Nykymusiikkifestivaali Tampere Biennale tuo kuun puolivälissä kuultavaksi tilaisuuksia, joiden teemana on muuttuvat maailmat. Säveltäjä Minna Leinosen johdolla koottu ohjelma sisältää uutta ja vanhaa musiikkia, fantasiaa ja todellisuutta.
Pohjolan ainoasta naispyhimyksestä kertova Birgitta-ooppera huokuu mystiikkaa. Tekstin teokseen on kirjoittanut Johanna Venho ja musiikin säveltänyt Hannu Pohjannoro.
− Pohjannoron musiikissa on modernismin henki. Siinä on erilaisia pintoja ja värejä. Tekstissä ollaan tietoisuuden molemmin puolin. Siitä syntyy tietty mystisyys, pohtii oopperan konserttiversion johtava Markus Yli-Jokipii.
− Birgitta oli poikkeuksellinen ja ristiriitainen nainen. Hänessä yhdistyy kiinnostavasti nunna, pyhimys, näkijä, suuren perheen äiti ja vallan palvelija. Hän esimerkiksi auttoi kuningasta ihmenäyillään, sanoo libretisti Johanna Venho.
Kantaesityksen orkesterina Aleksanterin kirkossa on TampereRaw ja kuorona Tampere Cappella. Birgitan roolin laulaa sopraano Tuuli Lindeberg.
− Kuoro on melkein joka osassa mukana. Se liikkuu maailmojen välillä. Se on Birgitan keskustelukumppani ja myös Jumalan ääni, kertoo Yli-Jokipii.
Merkittävät tapahtumat
13-vuotiaana naitetulle Birgitalle äitiys oli keskeinen osa elämää. Hänen jäätyään nelikymppisenä leskeksi elämässä alkoi uusi vaihe. Ooppera vie tämän toden ja Birgitan näkyjen äärelle.
Ruotsissa vuonna 1303 syntyneestä ja Roomassa 1377 kuolleesta Birgitasta syntyi tulkinta, jossa on surua, muistoja ja valoa.
− Birgitta toipuu miehensä kuolemasta ja kulkee surun läpi valon näkyihin. Birgitta tulee avoimelle ovelle, josta kulkea. Hän tulee siksi Birgitaksi, jonka tunnemme, Venho tiivistää.
Birgitassa jätetään hyvästejä ja aloitetaan uusi taival.
− Taideteos pyrkii aina kuvaamaan yksityisen ihmisen kautta jotain yhteistä ja tunnistettavaa. Kaikki joudumme käymään läpi siirtymiä, Venho toteaa.
Pohjannoro toivoi sävellettäväksi runomuotoista tekstiä.
− Runossa on aina kätketty puoli, näkymättömyyden maailma, jossa jää paljon rivien väliin. Kirjoitin runoa, ja nyt musiikki tuo siihen oman tasonsa, Venho sanoo.
− Olen kiinnostunut pyhimyksistä ja naispuolisista pyhimyksistä tiedetään vähemmän. Lisäksi Birgitasta kulkee meillä suvussa tarina, että hän olisi kaukaista sukua, hän kertoo.
Paljon uutta
Biennale levittäytyy kaupunkikuvaan monin tavoin. Frenckellin kellotornissa soi Mioko Yokoyaman sävellys 15 minuutin välein ja Hämeensillan Pirkkalaisveistoksilla Jussi Suonikon ääniteos.
Tammerkosken äärellä voi osallistua äänikävelyyn, jossa kertojana on Seela Sella. Kävely on Salla Simukan käsikirjoittama ja Tytti Arolan ja Þorkell Nordalin säveltämä.
Tampereen tuomiokirkossa kantaesitetään samana iltana 13. huhtikuuta kolme teosta, esittäjänä Key Ensemble -kuoro.
Sara Hildénin taidemuseossa kuullaan uuden musiikin keralla Eeva-Liisa Mannerin novelli. Tampere-talossa irlantilainen Crash Ensemble tulkitsee Kaija Saariahoa ja Antti Auvisen uuden teoksen, ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri ja Tampere Filharmonia nekin konserteissaan uutta ja vanhaa musiikkia.
Festivaali päättyy pyhänä perheille suunnattuihin tapahtumiin Kulttuuritalo Laikussa.
Teksti: Elisa af Hällström
Birgitta Aleksanterin kirkossa 13.4.2024 kello 17
Hengitetään rauhalle Tampereen tuomiokirkossa 13.4.2024 kello 21
Tampere Biennale 10.−14.4.2024
Osoita minulle tie. Olen riisunut sormuksen ja haudannut sen maahan.
Sitä maata pitkin lähden matkaan, rantaan, meren yli, uuteen aikaan.
Osoita minulle tuskasta tie, tuskan takana on voima vaeltaa.
– Birgitta