Infant hymyilee Finlaysonin kirkossa
Tamperelaisen taiteilijan Henrietta Lehtosen videoteos Infant on esillä Finlaysonin kirkossa elokuun loppuun asti. Se on osa Finlaysonin alueen Art Arean 200-vuotisjuhlien tapahtumakokonaisuutta.
Lehtonen kertoo Grafiikanpaja Himmelblaun toimitusjohtajan Pertti Ketosen ehdottaneen teosta osaksi FAA:n ohjelmistoa.
Teos oli ensimmäisen kerran esillä 1995 Venetsiassa San Giovanni in Bragora -kirkossa. Aihe syntyi kirkon sisätilan tunnelmasta.
– Infant (1995) on eräänlainen jatke Konsertto vauvaäänille -teokselle (1994), jonka tein Amos
Andersonin taidemuseoon. Käytin Infantissa samaa videomateriaalia, mutta
editoin siitä uuden teoksen, kun Framen silloinen johtaja Markku Valkonen pyysi
minua osallistumaan Venetsian biennaaleen liittyvään L´enigma del Campo
-projektiin.
Kuin sähköinen fresko
Ideana oli tehdä taideteoksia Venetsian kaupunkitilaan Campo Bandiera e Morolla.
– Aukiolla oli hieno pieni kirkko, ja ajattelin, että voisin tehdä sinne videoteoksen, koska projektin muut taiteilijat – Maaria Wirkkala ja Kari Caven – tekivät omia juttujaan ulos. Infant (Neonato) on videoinstallaatio, eli sitä voi katsoa niin kuin seinämaalausta tai taulua. Se on tavallaan sähköinen fresko.
– Videossa ei ole ääntä, juonta, alkua tai loppua. Vauva vain hymyilee iloisesti ja katsoo välillä jonnekin kuvan ulkopuolelle. Teoksen voi tulkita kukin niin kuin itse tahtoo, vauvan voi nähdä uskonnollisena kuvana tai taidehistoriallisena viitauksena tai kuvana viattomasta olennosta, joka on ilmestynyt seinälle, taiteilija kuvaa.
Viattomuuden tavoittelu näkyi jo vuosina 1996–98 esitetyssä Early Drawings -näyttelyssä, jossa oli esillä Lehtosen 2–14 -vuotiaina piirtämiä piirustuksia.
Infant kuuluu Kiasman kokoelmiin, mutta kaikkia valtion omistamia taideteoksia ei voi pitää koko ajan esillä, hän huomauttaa.
Lehtonen on tehnyt myös graafista suunnittelua, näyttelysuunnittelua ja visuaalista viestintää. Hän on kiinnostunut tuote- ja arkkitehtuurikuvauksesta, ja tehnyt myös verkkosivuja. Hän on laatinut näyttelysuunnitelmia muun muassa Tampereella Museokeskus Vapriikkiin, näyttelytila TR1:een, Emil Aaltosen taidemuseoon, Museo Milavidaan ja Tampereen Palomuseoon.
Yhteysnäyttelyihin kuuluvat vuosien 2010 ja 2011 Liikkuvat, videotaidetta hoitolaitoksiin -näyttelyt. Kuinka hän päätyi videotaiteen pariin?
– Olen tehnyt kaikenlaista, ja poukkoilen edelleen. Videotaide tuntuu jotenkin vapaammalta alueelta kuin vaikka maalaustaide.
Lehtosen teoksia ei ole aiemmin ollut esillä kirkoissa tai seurakuntien tiloissa Suomessa.
Kiasma-lehden jutussa hän totesi Venetsian-näyttelystä: "Ajatus, että nykytaidetta ja videota kirkkoon herätti aluksi vastustusta kirkon henkilökunnassa." Suomessa Lehtonen ei ole vastaavaan törmännyt.
– Varmaan aina löytyy vastustajia. Uskoisin, että teoksen olemus on tärkeämpi kuin tekniikka, jolla se on toteutettu.
Arkkitehtina, kuvataiteilijana ja painotuotantoassistenttina häneltä löytyy lavea visuaalinen pohja.
– Erityisesti vahvuuteni on grafiikan, kuvan ja tilan yhdistäminen, hän toteaa verkkosivuillaan.
Lehtonen on työskennellyt myös museo-oppaana ja taideopettajana.
Uusin teos Über-Ich valmistui juuri ennen Finlayson Art Areaa Cinemaan, joka on Finlaysonin alueella oleva Himmelblaun pieni "elokuvateatteri" videotaiteelle.
–Sen lisäksi teen graafista suunnittelua ja näyttelyarkkitehtuuria.
Finlayson Art Area toteutetaan nyt kuudennen kerran. Ulko- ja sisäkohteissa sijaitseviin näyttelyihin on vapaa pääsy.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Juha-Pekka Aaltonen
Rukoustuokio Helmihetki arkipäivisin klo 14, Kirkkovartti-hartaushetki su kello 15 ja viisivuotiaiden juhlavartti ke, to ja su klo 16 (ei 9.8.).
200-vuotisjuhlavuoden perhepäivä 8.8. klo 11–14 Väinö Linnan aukiolla.
Wanhan ajan Niitty-elojuhla kirkon pihamaalla ja koko Finlaysonin alueella 9. elokuuta klo 11–16.