5.10.2022 9.30

Installaatioita ja improvisaatiota Tuomiokirkon uruilla

Tampereen tuomiokirkossa kuullaan lokakuun lopulla urkumusiikkia, joka virkistävin keinoin poikkeaa perinteistä. Silloin tarjolla on konserttisarja Valon ääniä – Epätavallisen urkumusiikin festivaali.

Tapahtuma esittelee kolme ulkomaista taiteilijaa. He tuovat kirkkoon rauhaa jäljittelevän improvisaation, vähän tunnettua ukrainalaista urkumusiikkia sekä kokemuksen, jossa urkujen lisäksi kuullaan eteeristä laulua.

Katta, tshekkiläinen urkuartisti
Katta eli Kateřina Chroboková on urkuartisti, jonka konserteissa ihmisäänellä on merkitystä. Kuva: Tomáš Nosil

Valon ääniä -festivaali on tätä ennen järjestetty kolmesti vuodesta 2017 alkaen. Tällä kertaa taiteilijat ovat Gunnar Idenstam Ruotsista, Katta Tšekistä ja Nadiya Velychko Ukrainasta.

Tuomiokirkkoseurakunnan johtava kanttori Osmo Honkanen iloitsee, kun on voinut pitkästä aikaa kutsua ulkomaisia vieraita Tampereen tuomiokirkon urkujen ääreen. Viime vuosien rajoitukset ovat hänen nähdäkseen vieraannuttaneet yleisöä tapahtumista.

− On terveellistä palauttaa mieleen ajan, paikan ja hetken merkitys musiikin kokemisessa, Honkanen pohtii.

”Luotan impulssiin”

Kolmipäiväisen tapahtuman keskiössä ovat taannoin peruskorjatut, lähes satavuotiaat Tuomiokirkon pääurut ja niiden monipuoliset mahdollisuudet.

Avajaiskonsertissa Gunnar Idenstam improvisoi niillä aiheesta Rauhan urut. Hän aikoo soittaa ”yksinkertaisesti meditatiivista ja kaunista musiikkia”. Ennen sitä hän tutustuu soittimeen.

− Kokeilen, mitkä äänikerrat kuulostavat hyvältä yhdessä. Sitten luotan hetken impulssiin. En käytä mitään teemoja, vaan musiikillisia ideoita ja rakenteita, jotka tulevat mieleeni siinä hetkessä, ja jotka sopivat konsertin teemaan, Idenstam kertoo.

Hänen aiemmassa repertuaarissaan kuuluu niin heavy metal kuin ruotsalainen kansanmusiikkikin.

− Kun improvisoin, voin mukauttaa musiikin urkujen teknisiin mahdollisuuksiin, Idenstam avaa.

Hän pyrkii saamaan urut kuulostamaan barokkiorkesterilta tai modernilta sinfoniaorkesterilta.

− Ajattelen, miten orkesteri soittaisi ja jäljittelen sitä soitossani. Urut voivat myös kuulostaa joltain aivan ainutlaatuiselta, varsinkin improvisaatiossa.
Uruissa Idenstamia kiehtovat soundit ja niiden vaikutus. Hän vertaa urkujensoittoa kuvataiteeseen.

− Olen aina ollut kiinnostunut urkujen äänipaletista: vähän kuin taiteilija, jolla on väripaletti. Etsin puhallinsoittimien tai syntikoiden soundeja. Inspiroidun lyömäsoittimien polyrytmiikasta. Nautin myös todella paljon urkujen pehmeästä syvästä bassosta, joka laskee noin 20 hertsiin ja tuntuu kehossa.

Syksyllä Idenstam konsertoi muun muassa Saksassa ja Sloveniassa. Keväällä hän julkaisi musiikkia saamelaistaiteilija Ola Stinnerbomin kanssa.

Gunnar Idenstam.
Urkuguru Gunnar Idenstamin taide syntyy sanattomassa vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Kuva: Anna-Reet Gillblad

Eurooppalaisia kaikuja

Katta tunnetaan kokeellisen ja orkesterimusiikin säveltäjänä sekä laulajana. Hän on viime aikoina konsertoinut ahkerasti kotimaansa lisäksi ainakin Sveitsissä ja Italiassa.

Urkujen ääniä -konsertissa Tampereella kuullaan myös Kattan ääntä. Luvassa on Kattan omaa musiikkia ja urkuklassikoita. Hän käyttää usein lyömäsoittimia ja hänelle on tyypillistä soittaa jalkiota paljain jaloin.

− Katta on herättänyt laajalti huomiota omaperäisellä urkumusiikillaan ja kerännyt uudenlaista kuulijakuntaa. Kattan urku- ja ihmisääni-installaatio on kokonaistaideteos, jonka intensiteetti ja vangitsevuus syntyvät tilassa, kirkkoakustiikassa ja yhteisöllisessä kokemisessa, lupaa festivaalista vastaava Honkanen.

− Villeimmillään Kattan ääntely urkujen mukana on murinaa, kirkumista. Varmaan hän ”laulaakin” perinteisessä mielessä, Honkanen jatkaa.

Sunnuntai-iltana esiintyvä Nadiya Velychko työskentelee soolourkurina Lvivin kaupungin suurimmassa konserttitalossa, urkumusiikkiin ja vanhaan musiikkiin keskittyneessä Lviv Organ Hallissa Ukrainassa. Tampereella Velychko soittaa musiikkia kotimaastaan sekä tulkintoja klassikoista.

Idenstamin lailla Velychkon konsertin musiikki on etukäteen osittain mysteeri: 1900-luvun ukrainalaista urkumusiikkia ei ole kuultavissa laadukkaina tallenteina, eikä juuri kuule meillä päin urkukonserteissa.

− En osaa kuvailla sitä! Se on minulle urkuammattilaisenakin melko tuntematonta. Todennäköisesti konsertin ukrainalaisteokset soivat Tampereen tuomiokirkossa nyt ensimmäistä kertaa, Honkanen hymyilee.

Nadiya Velychko tuo odotetun tuulahduksen kotimaastaan Ukrainasta.

Mahdollisesti Ukrainan urkukirjallisuudessa on keskieurooppalaisia musiikkivirtauksia.

− Odotan mielenkiinnolla, osaanko erottaa, tunnistaa ja erotella leimallisia piirteitä, jotka mielessäni voisin liittää nimenomaan ukrainalaiseen urkumusiikkiin, Honkanen miettii.

Teksti: Elisa af Hällström

Valon ääniä – Epätavanomaisen urkumusiikin festivaali 2022:


Palaa otsikoihin