Jokaisella on oma tarinansa
– Jokaisen ihmisen identiteetti muodostuu omalla tavallaan. Saamelaisetkin ovat moninainen joukko ihmisiä, ja jokaisella on oma tarinansa ja polkunsa sekä oma suhteensa kieleen, miettii opettaja, kirjailija Inga Magga, joka on kirjoittanut perhetarinan sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista ja nykypäivän kaupunkisaamelaisista.
Puolikas (Like, 2024) kuvaa kahta aikajaksoa: sodanjälkeisiä vuosia Lapissa sekä nykypäivää Tampereella ja Kutturassa.
Kirjan päähenkilö Ibbá palaa sukunsa kotipaikkaan, Inarin Kutturan kylään. Hänen sisintään kalvaa kuitenkin vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi hänen ikääntyvät vanhempansa välttelevät aihetta.
Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin. Tuolloin syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin, joissa he joutuivat eroon perheistään ja vieraantuivat saamen kielestä.
– Kirjani on kuvitteellinen teos, vaikka toki se myös ammentaa todellisista rakenteista. Saamelaisista ei voi puhua ja kirjoittaa ilman sukuja ja paikkoja, muuten tarina jää leijumaan tyhjän päällä, kertoo Magga, jonka isä on saamelainen ja äiti suomalainen. Suvun kieli on pohjoissaame.
Kuttura on paikka, jonne kirjailijan oma suku edelleen kokoontuu mökeilleen. Magga on kotoisin Oulusta, ja asuu nykyisin perheineen Tampereella.
Häpeää omasta kielestä
Myös kirjailijan isä ja osa hänen sisaruksistaan vieraantuivat saamen kielestä kouluasuntolavuosinaan 1950-luvulla. Kieltä ei saanut käyttää koulussa, eikä kirjoitettua saamen kieltä opetettu.
– Yksi sukupolvi on joutunut häpeämään kieltään, ja se on aiheuttanut eriarvoistumista ja huonommuuden kokemuksia. Pitkään se oli vaiettu asia ja salaisuuksien arkku meidänkin suvussa. Kielen menetys on ollut trauma, joka on murtanut monen saamelaisen identiteetin. Moni ei siksi halua puhua vaillinaista saamea, miettii Magga.
Ennen sotia syntyneillä tädeillä ja sedillä kieli taas on säilynyt hyvin, ja suvusta löytyy todellisia saamen osaajia. Kirjailija Siiri Magga-Miettunen on kirjoittanut Saamenkielisen aapisen, ja filosofian tohtori Tuomas Magga on tehnyt elämäntyönsä Pohjoissaamen Raamatun, Biibbalin käännöksen parissa.
Kirjaa kirjoittaessaan Inga Magga kävi vuoropuhelua saamelaisuudesta isänsä sekä setänsä kanssa.
– Omat vanhemmat ja sukulaiset alkavat olla ikääntyneitä. Nyt ovat käsillä ne hetket, jos haluaa kysyä jotakin sukunsa vaiheista.
Kaupunkisaamelaisena Tampereella
Puolikas-kirja kuvaa myös kirjailijan omaa kiinnostusta kaupunkisaamelaisena elämiseen.
– Pohdin, millaista on, kun suhde kieleen on katkennut, ja miltä tuntuu elää kaukana omasta suvusta.
Saamelaisyhdistys Bárbmu, aiemmin Sisä-Suomen Saamelaisyhdistys, on ollut yhteisö, jossa Magga on tutustunut muihin saamelaisiin. Yhdistys toimii sekä Keski-Suomessa että Pirkanmaalla.
Suomen saamelaiskäräjien arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 saamelaista, joista jo yli 60 prosenttia asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Pirkanmaalla heitä on noin 400.
– Identiteetti on nyt ollut uudella tavalla enemmän esillä, kun olen keskustellut muiden kanssa esimerkiksi lasten kielten opiskelusta, kertoo Magga, joka on aikuisiällä opiskellut saamen kieltä. Myös hänen teini-ikäinen lapsensa opiskelee pohjoissaamea.
Kirjailijan saamelaisidentiteettiä aikuisena on myös vahvistanut oman saamenpuvun, gáktin, valmistaminen. Joukko saamelaisia naisia istui ja valmisti pukuja yhdessä tuntitolkulla.
– Halusin tehdä puvun itse alusta lähtien, vaikka en käsityöihminen olekaan. Se oli tietynlainen matka; liityin johonkin ketjuun, jossa autoimme toinen toisiamme, ja samalla puhuimme tarinoita suvuistamme.
Sydämen kieleen liittyy isoja tunteita
Puolikas-kirjassa päähenkilö osallistuu Saamenkieliset Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen Tampereella.
– Tilaisuudessa voi sujuvasti laulaa kaikilla saamen kielillä, ja ydinasia on, että ollaan yhdessä saman tekemisen äärellä, miettii Inga Magga, joka osallistuu laulutilaisuuteen 29. marraskuuta Aleksanterin kirkossa.
– Saamen kieli on monille sydämen kieli, johon liittyy isoja tunteita. Laulaessa herkistyy, ja tuntuu, että läsnä on paljon enemmän; ihminen tulee hyväksytyksi ja saa käyttää omaa kieltään.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Rami Marjamäki
Saamenkieliset Kauneimmat joululaulut 29.11. kello 18 Aleksanterin kirkossa. Joululauluja lauletaan pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamen kielillä. Tilaisuuden tuotolla tuetaan lapsia ja heidän perheitään maailmalla Suomen Lähetysseuran kautta.