Joulu on täynnä ikiaikaisia vertauskuvia ja perinteitä
Jouluun liittyy lukematon määrä symboleita eli vertauskuvia, joita usein käytämme tietämättä varsinaisesti miksi. Moni laittaa vanhasta tottumuksesta mantelin joulupuuroon ja tähden kuusen latvaan, paketoi lahjoja sinetöiden ne rusetilla tai vie ystävälleen hyasintin tietämättä, mistä nämä perinteet kertovat.
Taiteentutkija, tietokirjailija Liisa Väisänen sukeltaa uudessa Symbolien joulu -kirjassaan kiinnostavalla tavalla ikivanhojen vertauskuvien historiaan ja tarjoaa näkökulman suomalaisten jouluperinteiden kansainvälisiin juuriin.
– Kaikilla kansoilla on ollut tapana juhlia erilaisin rituaalein talvipäivänseisausta. Ammoisista ajoista alkaen kalenterit ovat tarkkailleet tähtiä, kuuta ja aurinkoa, kuvailee Väisänen jouluperinteiden vanhaa historiaa.
Seisauspäivät talvella ja kesällä ovat olleet merkittäviä, maagisia ja ehkä hieman pelottaviakin. Noina päivinä, jolloin auringon ajateltiin muuttavan suuntaa, olivat portit avoinna jumalten ja tuonpuoleisten maailmaan. Osa vanhoista talvipäivän seisaustraditioista on siirtynyt jouluun, osa taas uuteenvuoteen, lisää tutkija.
Joulu on rauhan juhla
Väisäsen mukaan joulu – muiden juhlapyhien rinnalla – onkin usein hämmentävä ja kansainvälinen fuusio monenlaisia perinteitä ympäri maailmaa.
– Kristinuskokin on fuusio aiemmasta, ja siksi kristitty voi viettää joulua hyvillä mielin. Kaikki uskonnot ja kukin ihminen antavat itse sisällön omalle juhlalleen. Joulu kantaa kansainvälisiä traditioita, ja siksikin se on ymmärryksen ja globaalin rauhan juhla.
Esimerkiksi monien rakastama joulutähti-kukka on kotoisin Meksikosta, jossa se asteekeille symboloi jumalten uhrina maahan vuodatettua verta.
Joulukransseissa ja muissa koristeissa esiintyvä käpy puolestaan oli antiikin kulttuurissa uudelleensyntymän symboli – kuolleelta vaikuttavan kävyn sisällä olevat siemenet ovat lupaus uudesta elämästä.
Joulutortun muoto viittaa Betlehemin tähteen, luumu taas on hedelmänä yleinen symboli Kristusta ja Madonnaa kuvaavissa maalauksissa. Mantelin muoto on kahden ympyrän kohtaamispiste ja ikiaikainen symboli, jossa Jumala kohtaa ihmisen.
Mausteneilikka muistuttaa ulkonäöltään rautanaulaa, niinpä sitä pidettiin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen symbolina.
Myös taateli on vanha kristillinen symboli, jota on pidetty Jumalan armon ja lempeämielisyyden osoituksena. Suomalaiseen joulupöytään taatelikakku kuuluu olennaisesti.
Valo voittaa pimeyden
– Kaduille sytytetään jouluvaloja. Ihmiset koristelevat kotinsa valoilla sekä sisältä että ulkoa. Joulukuusen valot symboloivat alkujaan Kristuksen valoa, kertoo Väisänen.
Myös Lucian päivänä 13. joulukuuta juhlitaan pian lisääntyvää valoa.
Nykyisin Espanjan Granadassa asuva tutkija kertoo itsekin pitävänsä joulusta, onhan hän melkein joulunlapsi, joka on syntynyt 21. päivänä joulukuuta.
– Jouluna saa lukea yökaudet, ja silloin on aikaa läheisille. Pidän eniten joulupalloista. Pallon muoto kiehtoo, mutta eniten sen historia. Se muistuttaa Eevan ja Aatamin omenasta ja anteeksiannosta. Jouluna voi aloittaa alusta, tyhjältä pöydältä.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Marco Peretto
Liisa Väisänen: Symbolien joulu, SKS Kirjat, 2024