Kaikille mahdollinen maailma
Tamperelaismuusikko, 64-vuotias Jukka Törmä elää täyttä elämää työtä tehden ja lapsenlapsien kanssa puuhaillen.
– Monet luulevat, että elämä loppuu siihen, kun alkaa käyttää pyörätuolia. Minä olen esimerkki siitä, että näinkin voi elää, ja vieläpä täyttä elämää, pohtii mies, joka on vaikuttanut suomalaisessa musiikkielämässä jo 40 vuotta.
Innostus alkoi nuorena rokkikuvioista, ja Törmä alkoi keikkailla bändinsä kanssa jo 1970-luvun puolivälissä.
– Valmistuin kultasepäksi toukokuussa 1980, ja sitten heinäkuussa saimme levytyssopimuksen. Tietäähän sen, kumpi työ alkoi sitten kiinnostaa enemmän.
Ensimmäinen levy Jukka Törmä & Omuna (RCA-Kerberos, 1981) ilmestyi Juice Leskisen tuottamana.
– Levy sai innostuneen vastaanoton, ja esiintymisiä riitti. Omuna on ollut bändeistäni tunnetuin ja suosituin.
– Se oli hauskaa aikaa. Monet soittivat punkkia, ja lauloivat, että vihaan kaikkea. Minä taas tein biisin Rakastan tätä päivää. Olin erilainen nuori, hymyilee Törmä.
Hänet tunnetaan myös katusoittajana ja trubaduurina, ja molemmista on tullut palkintojakin. Särkänniemen eläintarhassa hän musisoi lapsille 13 vuotta.
– Se oli tosi kivaa, sillä pidän lapsista. Minulla ei ole omia lapsia, mutta puolison kahdelle lapsenlapselle olen vara-ukki eli varukki.
Kultasepän koulutuksessa Törmä oppi kädentaitoja ja pitkäjänteisyyttä.
– Olen tehnyt paljon käsitöitä elämäni varrella, muun muassa huonekalujen entisöintiä.
Nykyisin muusikko on innostunut soitinten rakentamisesta.
– Korjailen ja rakentelen kitaroita. Annan niille uuden elämän, ja saan samalla vähän tienestiä.
Tuloja tulee myös omasta äänitysstudiosta ja musiikin tekemisestä muille taiteilijoille. Lisäksi Törmä saa työkyvyttömyyseläkettä.
– Kiitän Luojaa, että minulla ei ole hätää – toisin kuin joillakin muusikoilla, joilta menevät soittimet ja talotkin koronan takia, suree muusikko monien kollegoiden kohtaloa.
Saavutettavuudessa vielä töitä
Jukka Törmä esiintyy ACCAC Kulttuuri 2.0 Festivaalissa elokuun lopulla. Luvassa on musiikkia, tanssia, elokuvia, seminaareja sekä saavutettavan eUrheilun turnaus.
Festivaalin järjestää Esteetön taide ja kulttuuri -yhdistys, ACCAC Finland, joka on perustettu vuonna 2011 Tampereella. Tavoitteena on kaikille mahdollinen maailma. Viimeksi Jukka Törmä esiintyi yhdistyksen festivaalissa marraskuussa 2019 Etelä-Koreassa.
Törmän mukaan oma tapahtuma tarvitaan, koska maailma ei vielä ole saavutettava. Yhdenvertaisuus lisääntyy, kun ihmisten asenteissa vammaisia ihmisiä kohtaan tapahtuu muutoksia.
– Festari lähentää ihmisiä ja tuo ymmärrystä. Se on hieno foorumi näyttää, mitä kaikkea vammaiset ihmiset osaavat ja pystyvät tekemään vammastaan huolimatta, pohtii Jukka Törmä, joka on säveltänyt festivaaleille myös oman tunnuskappaleen, Me lujaa lennetään.
Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille
Esteetön taide ja kulttuuri ry eli ACCAC Finland on Tampereella vuonna 2011 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on kaikille mahdollinen maailma. ACCAC Finland on myös kansainvälisen, tällä hetkellä 13 maassa toimivan ACCAC Global -verkoston perustajajäsen.
– ACCAC Finland toteuttaa saavutettavuutta parantavia hankkeita ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa toimintaa sekä Suomessa että kansainvälisesti, taiteen ja kulttuurin keinoin, kertoo ACCAC Kulttuuri 2.0 Festivaalin johtaja Anniina Lehtipuu.
ACCAC-keskukset ympäri maailman järjestävät myös brändin mukaisia, kaikille soveltuvia tapahtumia, joista seuraava, ACCAC Kulttuuri 2.0 Festivaali toteutetaan elokuussa Tampereella.
Festivaalin pääpaikkana toimii Tullikamarin Pakkahuone, ja ohjelmaa tuetaan lisäksi erilaisilla kansainvälisillä virtuaalisisällöillä. Ohjelmassa on luvassa muun muassa musiikkia, tanssia, elokuvia, ammattilaisseminaareja sekä Special eSports Finnish Open -kisat, eli saavutettavan eUrheilun turnaus.
Anniina Lehtipuun mukaan taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille, niin tekijän kuin kokijan roolissa.
– Taiteella ja kulttuurilla on tutkittuja terveysvaikutuksia, joten jokaisella tulisi olla yhdenvertainen mahdollisuus osallistua erilaisiin kulttuuririentoihin ja -tapahtumiin.
Haasteet vähenevät, kun tieto lisääntyy
ACCAC-verkoston tavoitteena on edistää ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua sekä taiteen ja kulttuurin tekemiseen, että kokemiseen tarjoamalla koulutusta ja työpajoja, lisäämällä tietoisuutta ja luomalla keskustelua aiheesta.
– Yksi keino vaikuttaa ovat ACCAC-brändin alaiset tapahtumat. Tapahtumat ovat kaikille soveltuvia, ja niiden ohjelmassa ja järjestelyissä otetaan huomioon monimuotoisuus, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus.
Lehtipuun mukaan saavutettavuus ja yhdenvertaisuus eivät vielä täysin toteudu taiteessa ja kulttuurissa.
– Eteenpäin mennään, mutta työtä on vielä tehtävänä. Haasteita, joihin moni tapahtuman tai kulttuuripalvelun tuottaja törmää, ovat saatavilla olevan tiedon niukkuus ja konkreettisten ohjeiden puuttuminen.
– Moni varmasti haluaisi ottaa
erilaiset osallistujaryhmät huomioon, mutta ei välttämättä tiedä, miten sen
tekisi käytännössä. Myös viestinnän saavutettavuus ja saavutettavuudesta
viestiminen voivat aiheuttaa päänvaivaa.
Lehtipuu arvelee, että moni palveluntarjoaja kamppailee myös taloudellisten
kysymysten äärellä. Esimerkiksi fyysisen ympäristön muuttaminen esteettömäksi
voi olla kalliskin projekti.
Avoin mieli lisää yhdenvertaisuutta
ACCAC:n motto on accessible mind, ja järjestö
toivoo, että muutos lähtee jokaisen pään sisältä.
– Halu toimia yhdenvertaisesti on ensimmäinen askel, ja mielen avaaminen aiheelle auttaa pohtimaan omaa toimintaansa eri näkökulmista.
– Esteettömyyskartoitukset,
henkilökunnan kouluttaminen ja organisaation yhdenvertaisuus- ja
saavutettavuussuunnitelmien laatiminen ovat hyviä käytännön askeleita.
Suunnitelmat tulisi kuitenkin viedä myös käytäntöön ja sitouttaa koko
organisaatio toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaisesti, neuvoo Anniina
Lehtipuu.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuvat: Rami Marjamäki
ACCAC Kulttuuri 2.0 Festivaali 25.–28.8. Pakkahuoneella
Ohjelma: accac.fi