Kamarikuoro Eternitas tarjoaa hengähdyshetkiä ja ystäviä
Kamarikuoro Eternitasin 50-vuotisjuhlakonsertti 14. huhtikuuta 2024 on myös kuoron perustajan ja Tuomiokirkon edesmenneen kanttorin Matti Vihtosen (1921–1993) muistokonsertti.
Musiikkineuvos, director cantus Vihtonen toimi Tuomiokirkon kanttorina yli 20 vuotta.
– Hänen syntymästään tuli sata vuotta vuonna 2021, mutta silloin konsertoiminen covid-pandemian keskellä oli mahdotonta. Päätimme yhdistää nämä kaksi merkkipäivää, kertoo kuoronjohtaja, kasvatuksen johtava kanttori Maiju Helin.
Reima Lampinen lauloi jo alkuperäisessä Tampereen Tuomiokirkon Nuorten Kamarikuorossa, jonka Vihtonen oli perustanut vuonna 1964.
– Aloitin lauluopinnot Vihtosen oppilaana syksyllä 1965 Tampereen Musiikkiopistossa. Parhaimmillaan lauloin jo viidessä kuorossa samaan aikaan. Perheen perustamisen jälkeen totesin, että yksi kuoro riittää, ja valitsin mieluisimman, Lampinen muistelee.
Vuonna 1972 Matti Vihtonen keräsi entisiä nuortenkuorolaisia ja uusiakin laulajia esiintymään nimellä Tuomiokirkon nuortenkuoro. Toukokuussa 1974 rekisteröitiin Kamarikuoro Eternitas ry. Kuoron nimi juontuu Tuomiokirkon suunnittelukilpailun voittaneen työn nimestä Aeternitas eli ikuisuus.
– Nimen keksi pastori Juhani Marjokorpi, myös silloinen kuorolainen, Lampinen kertoo.
Vihtonen perusti myös Händel-kuoron, johti Pirkanmiehiä ja Mieskuoro Laulajia sekä toimi varajohtajana Suomen Kanttorikuorossa. Laulupedagogina hän toimi Tampereen konservatoriossa 1957–1990, ja sitä ennen muutaman vuoden Kotkan musiikkiopistossa.
Vihtosen oppilaita olivat muun muassa basso Jaakko Ryhänen, tenori Anssi Hirvonen, baritoni Rauno Arvola, levy-yhtiö Alban perustaja Timo Ruottinen, säveltäjä Pekka Kostiainen sekä veljekset Otto ja Philip Donner.
Lampinen muistaa Vihtosen vaativana ja ammattitaitoisena, mutta samalla huumorintajuisena ja lämpimänä ihmisenä:
– Vaikkei Matti viimeisinä vuosinaan enää kuoroa johtanutkaan, hän oli silti kuulijana konserteissa ja tilasi kuoroa myös joihinkin omiin tapahtumiinsa.
Yhtenä äänenä
Eternitasin 50 vuoteen mahtuu yli 500 esiintymistä häistä hautajaisiin, yritysten ja yhdistysten vuosijuhliin, pappisvihkimyksiin ja kirkon messuihin. Kuoro on esiintynyt Suomen lisäksi Ruotsissa, Virossa, Saksassa, Englannissa, Unkarissa, Tsekissä, Neuvostoliitossa ja Kreikassa, ja tehnyt myös muutamia levytyksiä.
– Kun jotakin sävellystä on pitkään harjoiteltu, ja kuoro sen saa soimaan ”yhtenä äänenä”, niin kyllä siitä soinnista todella nauttii. Kamarikuorossa a cappella eli säestyksettömiä sävellyksiä tulkittaessa on jotakin ainutlaatuista, kehuu Lampinen.
Hän pitää tärkeänä harjoituksissa saatuja vinkkejä äänenmuodostukseen. Kuorolaulu on antanut myös hyviä ystäviä, joista useisiin yhteyttä pidetään kuoro ulkopuolellakin, sekä yhteyksiä ulkomaalaisiin laulajiin. Kuoron matkoihin ja muihin tilaisuuksiin ovat tervetulleita perheenjäsenetkin.
Vuoden kohokohta on adventtikonsertti, joka on pidetty jo kymmeniä vuosia ensimmäisenä adventtina Pirkanmaan Musiikkiopistossa. Myös mieleeni on jäänyt Saksassa vuonna 2011 Saksa-Suomi-seuran 50-vuotisjuhlissa esiintyminen.
– Kun kuoro soi ja kuulijat liikuttuvat, liikuttuu siinä itsekin.
Kohti yhteisiä päämääriä
Eternitasin hallituksen puheenjohtaja Ari Silvennoinen nostaa esiin Wiesbadenissa paikallisen Saksa-Suomi-yhdistyksen 30-vuotisjuhlat vuonna 2004. Juhlissa esiintyi laulava kansantanssiryhmä Eternitas. Kuoroasuna tuolla retkellä olivat kansallispuvut.
– Venäjän aloittaessa 24.2. hyökkäyksen Ukrainaan pidettiin Tuomiokirkossa samana iltana hartaushetki. Eternitas pyydettiin lennosta sinne laulamaan tunnin varoituksella. Oli koskettava tapahtuma!
Kuorolaulu antaa Silvennoisen mukaan tärkeän hengähdyshetken, muuta ajateltavaa ja yhteistä tavoittelemista, harmoniaa, oman panoksen tuottamista yhteisen päämäärän toteuttamiseksi ja onnistumisista nauttimista. Myös äänen huoltaminen ja ystävät ovat tärkeitä.
– Harjoituksista voi lähteä parempana ihmisenä, ja laulu antaa tilaisuuksia palvella koko porukkaa.
Lempikuoroon
Silvennoisen rohkeaan laulamiseen oli kiinnitetty huomiota alakoulussa, ja myös seurakunnassa häntä rohkaistiin voimakkaaseen laulamiseen.
– Oppikoulussa musiikinopettaja halusi perustaa koulun orkesterin ja järjesti sellon käyttööni sekä ilmoitti musiikkiopistoon. Opettaja muutti koulusta pois, mutta sello ja soittotunnit jäivät minulle koko kouluajaksi.
Opettajankoulutuslaitoksessa Hämeenlinnassa Silvennoinen päätti testata mahdollisuuksiaan osallistumalla musiikin erikoistumisopintoihin.
– Tuolloin aloin ymmärtää Suomen laajaa musiikkikoulutusjärjestelmää ja sitoutua siihen. Lauloin OKL:n kuorossa ja pidin siitä. Päätin, että opintojen jälkeen jatkan kuoroharrastusta.
Muutettuaan Tampereelle syksyllä 1981 hän yhdessä tulevan vaimonsa kanssa päätti liittyä johonkin kuoroon. Kumppanini sisko lauloi jo Eternitasissa ja houkutteli heidät mukaan. Kuoroa johti Pekka Arola, ja harjoitukset olivat Hervannan kirkossa.
Kolmen vuoden jälkeen Matti Vihtonen astui puikkoihin, ja harjoituspaikka vaihtui Tuomiokirkolle.
– Kuoro oli kuin perhe. Merkittävimpänä muistona pidän Matin ohjetta ”jousiliikkeestä” korkealta laulettaessa. Alaleuan on avauduttava siten, että korvanipukan tietämille muodostuu kuoppa alaleuan työntyessä alas ja eteenpäin. Tästä muistutettiin joka harjoituksessa.
Toinen vahvana pysynyt muisto on rytmitys Tuikkikaa oi jouluntähtöset -lauluun.
– Pisteellisiä kahdeksasosia piti korostaa erityisesti, ja ne antoivat laululle omintakeisen mattimaisen leiman.
Karismaattinen ja temperamenttinen
Vihtosen Silvennoinen muistaa karismaattisena ja temperamenttisena johtajana, joka ohjasi kärsivällisesti seuraajaansa Pekka Viitaniemen vastuun kantajaksi.
– Ihana on tavata kerran viikossa samanhenkisiä ja musikaalisia ihmisiä. Kuoron henki on loistava ja kaikkia kannustava. Meillä myös kannustava ja taitava johtaja.
Laulaminen on ihanaa, toteaa Kirsi-Marja Annala, joka liittyi isänsä johtamaan Tuomiokirkon Nuorten Kamarikuoroon 15-vuotiaana ja jatkoi laulamista Eternitas-kuorossa.
– Pari kolme kertaa pidin taukoa laulamisesta opiskelujen, Ruotsissa asumisen ja työaikojen vuoksi. Eläkkeelle jäätyäni olen ollut taas innolla mukana.
Mieli pysyy virkeänä, kun viikoittain tapaa kuorokavereita, ja harjoitellaan uusia lauluja.
– Johtajamme pitää meille myös hyviä äänenmuodostusharjoituksia. Olemme tehneet yhdessä monta ikimuistoista esiintymismatkaa kotimaassa ja ulkomailla. Parhaiten mieleen on jäänyt matka junalla Moskovaan keväällä 1986, heti Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.
Sisaruksista Ritva Autio-Aikio liittyi Händel-kuoroon 80-luvun alussa ja lauloi siinä vuoteen 1987. Eternitasista hänellä on kokemuksia neljän vuoden ajalta, ja ne ovat myönteisiä.
– Ihana on tavata kerran viikossa samanhenkisiä ja musikaalisia ihmisiä. Kuoron henki on loistava ja kaikkia kannustava.
Eternitas oli isän lempikuoro, ja isä taitava opettaja, äänenmuodostaja ja kuoronjohtaja.
– Vaativa ja tarkka, temperamenttinen ja suorasanainen. Karismaattinen ja suuri persoona. Hänen panoksensa tamperelaisen ja valtakunnallisenkin kuoromusiikin kehitykseen on ollut suuri. Hän toi suuret orkesterisäestykselliset kuoroteokset kansalaisten kuuluviin.
Teksti: Asta Kettunen
Kuvat: Martti Erkkilä
Laulun juhlaa: Kamarikuoro Eternitasin 50-vuotisjuhla ja Matti Vihtosen muistokonsertti 14.4.2024 kello 18 Tuomiokirkossa. Kimmo Vihtonen, viulu ja Ritva Autio-Aikio, piano. Jaakko Ryhänen ja Anssi Hirvonen, laulu. Tietoa Matti Vihtosen elämästä
Matti Vihtonen
Matti Alvar Vihtonen (1921–1993), syntynyt Vahvialassa, oli suomalainen kanttori, urkuri ja kuoronjohtaja.
Hän suoritti lauludiplominsa Sibelius-Akatemiassa vuonna 1953 ja työskenteli kanttorina Pyynikin seurakunnassa vuosina 1957–1961 sekä Tampereen tuomiokirkkoseurakunnassa 1961–1984.
Vuosina 1957–1990 hän oli Tampereen konservatoriossa ensin laulun ja sitten kuoronjohdon opettaja. Vihtonen johti perustamiaan Händel-kuoroa vuosina 1969–1989 ja Kamarikuoro Eternitasta vuosina 1972–1978. Kansalliskirjasto.finna.fi -tietokannassa hän on tekijänä 46 teoksessa.
Vihtonen toimi myös Suomen Kanttorikuoron solistina ja varajohtajana. Hänelle myönnettiin director cantuksen ja musiikkineuvoksen (1982) arvonimet.
Idea sinfoniakuoron perustamisesta Tampereelle syntyi 1970-luvulla. Vihtonen oli asian vahva puolestapuhuja. Tampereen Filharmonisen Kuoron ensimmäinen konsertti oli 24.3.1991.
Lähteet: Wikipedia, Finna, Tamperelainen