Kirkkojen tarinoiden sanoittaja

Tampereen kirkkojen tarinoita kirjoittava historiantutkija Mikko Pollari ajattelee, että elämysten perässä ei tarvitse lähteä Acapulcoon. Hänen historiankirjoituksellinen tavoitteensa on yrittää avata ihmisten silmiä sille, mikä on aivan lähellä.

– Mielenkiintoisia asioita voi löytää omasta lähiympäristöstä. Haluaisinkin historiankirjoittamisellani edistää edes hitusen verran pienempää, hitaampaa ja lähelle suuntautuvampaa elämäntapaa. Se tekisi hyvää niin luonnolle kuin – minun mielestäni – ihmisille itselleenkin.

Historiantutkija Mikko Pollari kokee kepeyteen pyrkivän ja myönteissävytteisen tarinoinnin omaksi erityisalakseen. Kuva: Janne Aejmelaeus

Kirkkojen ja Tampereen paikallishistorian tarinallistamisen pariin Pollarin johdatti tarinoiden kiehtova voima tehdä asioista kiinnostavia. Tuottelias tutkija on tarinallistanut historiaa myös Ekokumppanien laatiman Pyhä-Näsi-maisemareitin varrella olevista paikoista, ihmisistä ja tapahtumista. 

Ratkaisevan sysäyksen hankkeen synnylle antoi Pollarin tekemä huomio:

– Huomasin, että vaikka tamperelaiset tutkitusti arvostavat kirkkojaan, niistä kertovia verkkolähteitä ei juurikaan ole. Tuumin, että kirkot tarvitsisivat sivut, jotka toisivat esille ja avaisivat niiden kulttuurihistoriaa ja merkitystä.

Eteläinen seurakunta pestasi Pollarin, ja hanke on tuottanut nyt jo kolme, historiallisin valokuvin elävöitettyä tarinaa: Hervannan, Härmälän ja Viinikan kirkkojen tarinat.

– Tarinoiden tarkoitus on nostaa Tampereen kirkkoja valokeilaan ja edistää ajatusta siitä, että kirkot ovat tamperelaisten – ja miksei muidenkin – yhteistä kulttuuriperintöä. Ne ovat meidän kirkkojamme.

Tarinoiden tarkoitus on tuoda niitä lähemmäksi ihmisiä, uskonnollisista vakaumuksista riippumatta.

– Ajattelen, että tarinat palvelevat historiankirjoituksellista missiotani. Koen kepeyteen pyrkivän ja positiivissävytteisen tarinoinnin omaksi erityisalakseni.

– Olen vähän sellainen ”eikös olekin mielenkiintoista!” -tyyppinen historioitsija, ja pyrin keskittymään kivoihin ja myönteisiin asioihin niin historiassa kuin elämässä ylipäätään, kertoo rock-yhtye Lemmenpyssyjen laulaja-kitaristinakin tunnettu Pollari.

Entäs jos…?

Väitöskirjaansa parhaillaan viimeistelevää tutkijaa kiehtovat kirkkojen tarinoissa historian toteutuneiden polkujen lisäksi toteutumattomat polut – miten kovin erilainen vaikkapa Härmälän kirkosta olisi voinut tulla. Sen lisäksi kirkot notkuvat kiinnostavia yksityiskohtia, niin suuria kuin pieniäkin.

– Viinikan kirkon tapauksessa esimerkiksi hauska yksityiskohta on sen massiivinen ovi. Arkkitehtuurin historiaa käsittelevästä kirjallisuudesta nimittäin selvisi, että 1920-luvulla arkkitehdit valtasi Tutankhamonin hautalöydön sytyttämä Egypti-villitys, ja kirkon oven valtavuus viittaa muinaisen Egyptin rakennustaiteeseen.

– Eipä aivan heti tule ajatelleeksi, että viinikkalaisen kirkon ovi voisi johtaa egyptiläisen temppelin kätköihin, Pollari jatkaa innostuneesti.

Entä mikä on historioitsijan oma lempikirkko?

– Tähän annan ilmeisimmän vastauksen eli Hervannan kirkon, koska se oli lapsena kotikirkkoni. Kävin siellä päiväkerhon ja rippikoulun, vietin nuorena nuorisotiloissa perjantai-iltoja ja myöhemmin menin naimisiinkin siellä. Kerta kaikkiaan ihana paikka, joka herättää minussa hyvin lämpimiä tunteita.

Viinikan kirkon poikakerholaisia vuonna 1932. Kuva: Tampereen seurakuntayhtymän keskusarkisto. Kuvaaja: E. M. Staf. Lisää Viinikan ja muiden kirkkojen tarinoista

Seuraavaksi Pollari raapustaa Pispalan kirkon tarinan, jonka on tarkoitus valmistua kirkon viisikymppisille elokuussa.

Teksti: Janne Aejmelaeus

Palaa otsikoihin