”Luotan, että minua kannatellaan”
Viime syksynä näyttelijä-muusikko Ronja Alatalo sai ensi-illan alla ohjeen: älä tee miellyttääksesi muita, vaan itsellesi. Koska hyvää kannattaa jakaa, hän kirjoitti aiheesta tuhansille Instagram-seuraajilleen.
Tänään laulan, kerron ja näytän suruni, rakkauteni ja vihani. Annan ääneni särkyä, parantaa ja koskettaa – itseni lisäksi niitä, joiden kanssa saan jakaa tilan, Ronja Alatalo kiteyttää.
Kyky sanoittaa tunteita ja toiset huomioiva oleminen sekä itsevarmuus välittyvät Alatalon muistakin päivityksistä. Valloittava hymy, lämmin energia ja pohdinta ovat totta myös kohdatessa.
Valoisuudesta voi ainakin osittain kiittää Lahden kansanopiston teatterikoulutusta, sillä kuten usein käy, on kansanopistossa vietetty aika kirkastanut Alatalolla mielen päällä ollutta ja tulevaa. Tänään teatteri on hänelle kutsumus omasta lähtökohdasta ajateltuna.
– Syyni näyttämölle astumiseen ovat muuttuneet. Ei tarvitse joka ilta onnistua. Ei tarvitse astua lavalle, koska on pakko. Nousee lavalle, koska aidosti haluaa. Syvä tarve minussa kysyy, leikitäänkö. Sitä on ollut kova ikävä, Ronja Alatalo avautuu lempikahvilassaan Tampereen keskustassa.
– Teatteri on väylä kaikille mahdollisille tarinoille. Kaikesta, mistä ei voi puhua, voi laulaa.
Kaksi vuotta sitten epävakaa maailmantilanne vaikutti monen jaksamiseen, Alatalonkin. Opiskelu Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterikoulutuksessa oli arkea.
Sitä ennen oli hengästyttävä määrä muuta tekemistä: lukuisat roolit musikaaleissa ja televisiosarjoissa, taide- ja tanssiopinnot, vapaaehtoistöitä Suomessa ja Tansaniassa, brändin luominen sosiaalisessa mediassa, kaupalliset yhteistyöt ja mainosprojektit, tanssi- ja joogatuntien ohjaaminen sekä musiikin tekeminen ja keikat.
Joka aamu Alatalo itki, pyyhki kyyneleet ennen tunneille menoa ja laittoi huulipunaa. Vuosien työtaakka painoi, ja arkiset asiat tuntuivat raskailta. Samaan aikaan hän rakastui.
– Aiemmin ei ollut aikaa romanttiselle rakkaudelle. Kun sitä yhtäkkiä oli, pintaan nousi kohtaamattomia asioita.
– Ajattelen, että jokainen ihmissuhde on ensisijaisesti matka itseen, omiin tapoihin rakastaa, ottaa rakkautta vastaan ja sitä kautta toisiin. Rakkaus saa meidät ottamaan suuria riskejä, Alatalo pohdiskelee.
Sukellus syvyyksiin ja pintaan
Ahkeraksi tunnustautuva Alatalo sanoo suorittaneensa ja toteuttaneensa haaveita.
– Minua varoiteltiin kovasta arjesta ja kunnianhimosta, mutta se vain sisuunnutti. Kun on valoisa, avoin ja reipas, alkaa noudattaa sitä mantraa.
Alatalolla todettiin vakava uupumus. Hän pääsi terapiaan ja nojasi tukiverkkoon. Mielenterveysjonoja hän pitää älyttöminä.
– En tiedä ketään, joka ei olisi ottanut tästä ajasta kolausta. Meillä ei ole varaa menettää ketään, 22-vuotias Alatalo muistuttaa.
Kansanopistoon hän haki, koska päätti tehdä jotain vain itselleen.
– Oli pakko keksiä, mitä järkevää voin tehdä toipumisen tueksi, ja joka vastaa sitä, mitä osaan valmiiksi, mistä nautin ja missä voin ottaa lahjat käyttööni.
Lahdessa, uudessa ympäristössä, sisintä saattoi tarkastella virkeämmin silmin.
– Olen halunnut selvittää, mikä on minun ja näyttämön suhde. En voi sanoa saaneeni etäisyyttä teatteriin, vaan nimenomaan sukeltanut sen syvyyksiin. Nälkä lavalle on edelleen, se vain on erilainen.
Alatalo on huomannut, että teatterikoulutus yhteisöineen on ollut pitkään aikaan parasta, mitä hänelle on tapahtunut.
– Se on saanut tajuamaan sen, mitä tahdon.
– Lahden teatterikoulutus oli huomattavan hieno kokemus. Omat lahjani voivat parantaa myös minua. Koulutus on tunnettu käänteentekevänä alustana löytää itsensä niin näyttelijänä kuin ihmisenäkin. Tämä on ollut turvasatama, jossa olen saanut löytää tämänhetkisen itseni kaikkine puolineen.
On ollut mahdollisuus hengähtääkin.
– Olen tottunut baletin maailmaan, matkustanut paljon ja työmoraalini on ollut vaikuttava. Nuorena, jos en ollut iltaesityksessä, treenasin balettia. Lukiossa muut menivät kotibileisiin, minä nukkumaan, koska teatterilla oli tuplanäytös tai seuraavana aamuna maski Ylellä, hän kertaa.
Toisessa yhteydessä Alatalo näkee elämän olevan sekä–että, ei joko–tai. Sekä tragediaa että komediaa.
– Uskon, että sen saat, mitä annat, hän lisää.
Tarinat tekevät minut
Menneessä oleva saa yhä vakavoitumaan.
– Olen kohdannut pimeitä asioita ja tehnyt töitä aikuisten maailmassa. Ollut kuin pesusieni, imenyt kaiken kuulemani. Olen nähnyt aikuisten kamppailua, eikä taidealastakaan ole tullut ruusuista kuvaa, Alatalo kertoo.
Pienestä asti hänestä on ollut ihanaa istuskella aikuisten kahvipöydässä mieluummin kuin kehotuksista huolimatta mennä leikkimään muiden lasten kanssa.
– Rakastan tarinoita. Kaikki kuulemani keskustelut ovat ehdottomasti tehneet minusta minut ja lisänneet ymmärrystä ihmisyydestä.
Ronja Alatalo on nelilapsisen perheen esikoinen.
– Kaiken vastapainoksi olen kasvanut Huvikummussa. Olohuoneessa oli prinsessalaatikko, ja ollaan tanssittu villisti äidin ja sisarusten kanssa. Se on ehdottomasti syy, joka on ajanut minut teatteriin.
Viime vuoden ajan hänellä on äitinsä Rian kanssa ollut yhteinen yritys.
– Tuskin äidin ja tyttären suhde on koskaan mutkaton, koska on pakko kohdata kaikki. Mutta äiti on paras kaverini. Äiti on voimaeläimeni, Alatalo sanoo ihailua äänessään.
Työn maailmaan nuorena solahtanut Alatalo ei ole jäänyt yksin. Tukijoukkoihin on kuulunut kanssanäyttelijöitäkin, kuten Petra Karjalainen ja Anu Niemi.
– Minua on autettu valtavasti. On otettu koppia, autettu löytämään omaa juttua, kannustettu omaan ääneen. On laitettu kylmään veteen selviämään, hän kiittää.
Boheemisti uskostakin
Ronja Alatalon tähänastinen elämä ei ole kulkenut tyypillisiä teitä, vaan on paikoin sadunomainen. Kun ensimmäinen suuri rooli tuli teininä kohdalle, hän oli vilpittömän yllättynyt.
– Olen elämän lapsi ja aina uskonut, että elämä näyttää minulle, mitä pitää tehdä. Luotan siihen, että minua kannatellaan.
Jonkin sortin huolettomuus ja epäsovinnaisuus lienevät yhteistä taiteilijasieluille. Niitä toteutuu Alatalossakin.
– Olen suht boheemi. Aikuisuus on siitä jännää, että pitää itse päättää. Kukaan ei sano, että nyt ensi vuonna sitten tuolle luokalle. Aika tavallaan menettää merkityksensä, hän miettii.
Henkiset asiat hän haluaa säilyttää henkilökohtaisina.
– Uskon meitä kaikkia suurempaan voimaan, jolle minulla on monta nimeä. Suhteeni korkeampaan voimaan on henkilökohtainen, ja toivo on kaiken voimani lähde. Minulla on boheemi suhde uskontoon. Instagramissa minua seuraa henkisyydestä kiinnostuneita ihmisiä.
– Riparivuonna minulla oli 60 esitystä kesäteatterissa, ja oli lähellä, etten ehdi leirille. Löytyi yksi ainoa, jolle ehdin. Leiri Ahvenanmaalla oli hieno kokemus.
Konfirmaatio pidettiin Aleksanterin kirkossa, josta tuli sen myötä Tampereen kirkoista Alatalolle erityisin. Virsiä hän kertoo opetelleensa ulkoa lukuisan määrän ja osallistuneensa jopa virsikilpailuun.
Lapin pyhään
Ronja Alatalosta piti tulla balettitanssija, mutta keho ja mieli eivät kestäneet vaatimuksia. Heräsi kiinnostus tanssin terapeuttisista ja korjaavista muodoista, ja johdatti opiskelemaan niitä. Alatalo kertoo nauttivansa tanssin opettamisesta. Itseään kohtaan hän on opetellut armollisuutta.
– Iso osa haaveistani on toteutunut, mutta olen ollut itselleni ankara, Ronja Alatalo myöntää.
Kesän alussa hän pitää Tampereella matalan kynnyksen balettikurssin kaiken ikäisille sekä nuorten tanssikurssin. Lisäksi hän on sosiaalisen median vaikuttaja.
– Olen ollut valtavan etuoikeutettu saadessani tehdä monenlaisia töitä. Olen saanut tavata paljon ihmisiä koko pandemian ajan, Alatalo tuumaa.
Rauhoittumista ja ajan kadottamista hän on puolestaan kokenut isoisän, Mikko Alatalon Levin-mökiltä. Keväällä kahvilassa kuulen: ”Oi elämä, jos sulla ei ole mitään parempaa, niin auta, että lähden Lappiin asumaan”. Se toteutuu elokuussa.
– Suuntaan asumaan kohti pohjoista. Muutto on varmistunut, joten se on haave, jonka toteutan, hän iloitsee.
– Siellä olen aidoimmillani minä. Etelässä vauhti tuskin hidastuu, mutta meidän Mikon mökillä saan hengiteltyä. Käyn siellä paljon. Kahden vuoden aikana olen ollut siellä kuukausia. Mikään ei ole niin pyhää kuin Lapin luonto.
– Työni eivät ole paikkasidonnaisia. Sosiaalista mediaa voi tehdä missä vain, ja laulukeikkojen takia ajan ympäri Suomea.
Alatalo haluaa tehdä hyvinvointijuttujakin.
– Taidealalla epävarmuus on aina olemassa. Mikään ei ole varmaa, ja kaikki muuttuu koko ajan. Tätähän freelancerius on. Toisaalta etenkin naisten yrityksiä on viime aikoina noussut, on tullut startuppeja ja loistavia ideoita, Ronja Alatalo sanoo luottavaisesti.
Ronja Alatalo
- Näyttelijä, muusikko
- Syntynyt 1999 Tampereella
- Opiskelee musiikkiteatterin ammattilaiseksi Tampereen ammattikorkeakoulussa
- Draamakasvatuksen ja tanssipedagogiikan perusopinnot avoimesta yliopistosta. Muut opinahjot Tampereen ilmaisutaidon lukio, Lahden kansanopisto, Suomen Kansallisoopperan balettioppilaitos
- Näytellyt useissa Tampereen teattereissa ja esiintynyt laulajana
- Sosiaalisen median vaikuttaja. Instagram-tilillä @rakkaudellaronja on noin 17 500 seuraajaa
- Ura alkoi Annie-musikaalin pääroolilla Tampere-talossa 12-vuotiaana
- Kesällä tykkää kävellä paljain jaloin maksimekko tuulessa liehuen mukanaan vain uikkarit, puhelin ja aurinkolasit
Teksti: Elisa af Hällström