Miten Jeesus otettaisiin vastaan nyt?
Oivaltava ja inhimillinen sarjakuvaromaani Jeesuksen saappaanjälki oli yksi tämän vuoden Sarjakuva-Finlandia -ehdokkaista. Se ilmestyi alun perin novellikokoelmana jo vuonna 2012, mutta on edelleen ikävän ajankohtainen.
Kun Jeesus saapuu Berliiniin, hän lohduttaa lähes kuoliaaksi hakattua miestä. Vatikaanissa Häntä kidutetaan ja Afganistanissa Hänet räjäytetään. Kiinassa tulevat vastaan saasteet, jenkkilässä sodan traumat ja Suomessa pakkopalautukset. Auttajia ja sydämeltään hyviä ihmisiä kuitenkin löytyy yllättävistä yhteyksistä.
Käsikirjoittaja Jarmo Stoor kertoo, että idea romaaniin syntyi alun perin Amsterdamissa hänen kävellessään kanavan vartta pitkä takki päällään.
– Lähtökohtana oli ihmisläheisyys, ja sitä kautta syntyi
ajatus: jos Jeesus tulisi nyt. Kun on olemassa kantaaottava hahmo, ei
henkilöhahmoa tarvitse luoda.
Aluksi tarina tuntui hukkuvan muiden vielä raflaavampien
seikkailujen joukkoon.
– Nyt yhtäkkiä ajatus on paljon ajankohtaisempi, ja näyttää siltä, että aihe ei mene vanhaksi koskaan.
– Aikoinaan, kun romaani ilmestyi, Jarmo pyysi minua kuvittamaan ja tein kaikkiin tarinoihin alkukuvituksen. Myöhemmin tuli puheeksi, että tarina on helppo muokata sarjakuvan muotoon, kuvittaja Harri Filppa kertoo.
Helpompi ottaa kantaa
Käsikirjoitus noudattaa alkuperäistä kirjaa, vaikka tarinaa on muokattu.
– Kuvilla pystyy sanomaan eri asioita kuin tekstillä; tässä on pyritty hyödyntämään kuvan ja sanan yhteyttä. Voi kyllä sanoa, että tässä on enemmän luettavaa, kun osa vuorosanoista on muuttunut kuviksi, ja sarjakuvaan on tullut uusia vuorosanoja, Filppa luonnehtii.
Stoorin mukaan sarjakuvalla voi ottaa kantaa moniin asioihin jopa tekstiä helpommin.
– Sarjakuvassa voi pläjäyttää, ei tarvitse niin tarkkaan miettiä. Tekstissä joutuu rakentamaan tilanteen ensin. Myöskään dialogia ei sarjakuvassa tarvitse pohjustaa samalla tavalla.
Samalla teos myös päivittyi, sillä Stoor valikoi uutisnostoja sitä mukaa kuin tekeminen edistyi.
Prosessin edetessä Filpalle kehittyi myös uudenlainen piirrostyyli.
– Hieman piti hakea tunnelmaa, ja piirrosjälki kehittyi vähitellen omanlaisekseen. Tyyli ei ole niin karikatyyrinen kuin aikuisille suunnatuissa kirjoissani. Voi olla, että tuota samaa tyyliä voi hyödyntää jatkossakin.
Sarjakuvaromaani suunniteltiin alun perinkin mustavalkoiseksi, koska sellaista on myös Filpan oma aikuisille suunnattu tuotanto.
Kirjasta on tullut kahdenlaista palautetta: osa on kiittänyt lämminhenkisyyttä, osan mielestä hahmoihin olisi pitänyt pureutua syvemmälle.
– Mutta ideana olikin antaa ihmisille ajateltavaa. Kirjoissani pyrin rakentamaan ihmiskuvaa, joten tämä on luonnollista jatkumoa.
Stoorin mielestä kirja, joka ei herätä mitään mielipiteitä, onkin turha.
Hyvää palautetta on tullut Heikki Hallanoron kanssa luetusta musiikkikappaleesta Jeesus ja Maria, jossa on käyty läpi kirjan olennaiset kohdat.
Huumori ja rakkaus
Kantaaottavuudestaan huolimatta Jeesuksen saappaanjälki (Nispero) on kyllästetty huumorilla ja ironiallakin. Myös rakkaus näyttäytyy.
– Oikeastaan kaikki teokseni ovat humoristisia, ihan raskaimmatkin, kuten Kuolema meidät erotti, joka myös on ollut Sarjakuva-Finlandia ehdokkaana.
Omakohtainen Kuolema meidät erotti julkaistiin kuutisen vuotta sitten, ja oli osa vaimon äkillisen kuoleman jälkeistä surutyötä.
Haastattelupäivänä oululainen sarjakuvantekijä oli menossa Taidetta hoitolaitoksiin -projektin Elävä kuolema -päätösseminaariin, jossa teemana oli saattohoito. Myös tuossa seminaarissa huumori oli vahvasti läsnä. Viime keväänä Filppa oli kokemusasiantuntijana ja työpajojen vetäjänä surukonferenssissa Tampereella.
Jeesuksen saappaanjäljen takakannessa huomautetaan, ettei kyseessä ole uskonnollinen julkaisu.
– Mitä teemaa se enemmän heijastelee, on yhteiskunnallisuus. Evankelis-luterilainen kirkko on ollut todella vahva yhteiskunnallinen toimija, ja yhteiskuntamme on rakentunut uskonnon ympärille.
Yhteiskunnallis-uskonnollinen tematiikka on Filpalle tuttu, onhan hän yksi eroakirkosta.fi:n perustajista. Filpan aikuisille suunnattu tuotanto on muutenkin joko yhteiskunnallista tai historiaa tai yleisesti elämää käsittelevää.
Stoorin mukaan takakannen huomautukselle on myös toinen syy: ei haluttu harhauttaa ihmisiä, jotka ovat etsimässä hartautta tai tietokirjaa.
– Tärkeintä kirjassa on sen sanoma nykyajassa, ja lämpö. Siitä voi löytää uskonnollisen sanoman tai olla löytämättä.
Sarjakuvakenttä virkeänä
Tampere Kuplii oli tarkoitus järjestää maaliskuussa 14. kerran. Myös Oulu on vireä sarjakuvakaupunki, ja yhdeksättä kertaa järjestettävä Oulun Sarjakuvafestivaali on tulossa marraskuussa. Festivaalin erikoisuus on Sprinttistipin SM-kilpailu, jossa aikaa kilpailutyön tekemiseen on 45 minuuttia.
– Sarjakuvafestivaaleilla on erittäin tärkeä merkitys koko alan kehitykselle: tällainen yleisötapahtuma kerää paikalle sekä ammattilaisia ja harrastajia että kustantajia, Filppa sanoo.
Sarjakuvantekijät-yhdistys myönsi Oulun Sarjakuvafestivaalille vuoden sarjakuvateko 2019 -palkinnon, joka oli tarkoitus luovuttaa Tampere Kupliissa.
– Pidetään Suomen sarjakuvakenttä virkeänä – vaikka Raha-automaattiyhdistyksen leikkaukset vähän pelottavatkin, Filppa päättää.
Teksti: Asta Kettunen
Surutarinoita, jännitystä ja tukea vanhemmuuteen
Tämänvuotiset Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalit peruttiin monen muun tapahtuman tapaan koronaviruksen takia. Sarjakuva-Finlandian voittaja kuitenkin valittiin.
Kirjailija ja taiteilija Aulikki Oksanen valitsi tunnustuspalkinnon saajan raadin asettamasta kärkikymmeniköstä. Valituksi tuli Skiten / Sontaa (Kustantamo S&S), joka on Oksasen mukaan omaperäinen ja terävä aikalaissatiiri. Teoksen tärkeimmiksi aiheiksi nousevat hallitsematon luonto ja ihmisen omat teot ja valinnat.
Loppukilpailuun päässeistä itseäni kiinnosti eniten Avi Heikkisen rikosdraama Valotusaika (Pokuto). Siinä surullinen Jamo löytää kameran, jolla pystyy kuvaamaan menneisyyttä. Hän alkaa outoine ystävineen selvittää kadonneen Mintun tapausta. Tapahtumat toteutuvat tulevaisuudessa.
Kilpailuun tarjotuista sarjakuvista aiheena voimakas on Kuinka poikani katosi (Pokuto), jossa äiti, nimimerkki Mirjam Sumu, kertoo huumeisiin hiipuneen poikansa tositarinan.
Aapo Kukko puolestaan kertoo surullisessa kirjassaan Karmea tarina - Kertomus Kongosta (Zum Teufel), kuinka kirkonmiehen uskoa koetellaan 1900-luvun alun siirtomaassa. Tuolloin Kongo oli kuningas Leopold II:n yksityinen maa-alue. Ihmiset orjuutettiin, luonnonvarat valjastettiin yrityksille ja seurasi kansanmurha.
Käsikirjoittaja Lauri Jäntti ja taiteilija Katariina Hirvonen ovat tehneet useita vanhemmille suunnattuja sarjakuvia lasten ja nuorten tukemisen oppaiksi. Viime vuonna ilmestyi Lykkäämisestä tekemiseen, joka tarjoaa keinon kasautuneiden tehtävien jaksottamiseen.
Käsikirjoittaja Kalle Hakkola ja taiteilija Mari Ahokoivu julkaisivat viime vuonna hauskasta ja iloisesti piirretystä Sanni ja Joonas -sarjasta seikkailun Metsäretki (Kustannusosakeyhtiö Kumiorava). Osa loppuun lisätyistä lyhyemmistä tarinoista on julkaistu aiemmin Ilta-Sanomissa ja Koululaisessa.
Olin myös kiinnostunut Sami Makkosen Kalevala-tulkinnasta (Otava), jonka piirrosjälki kieltämättä on hieno. Sen seksistinen ote kuitenkin saa monet laskemaan kirjan käsistään.
Teksti: Asta Kettunen
Lisätietoa:
Jeesus ja Maria: Musisoitu äänikirja. Kirjoittanut Jarmo Stoor, säveltänyt Heikki Hallanoro. Ääni Jarmo Stoor. Soittimet, sävelet ja laulu Heikki Hallanoro.
Vuoden sarjakuvateko 2019 -palkinnon kiitospuhe ja valinnan perustelut