Musiikista välittyvä lämpö luo toivoa
Tampere Filharmonian ylikapellimestarille ja taiteelliselle johtajalle Matthew Hallsille musiikki on osa jokaista päivää. Parhaillaan hän harjoittelee kuoron ja orkesterin kanssa passiota kiirastorstaille. Kirkkomuusikkona Englannin kirkossa aiemmin työskennellyt Halls näkee hiljaisen viikon matkana pimeästä valoon. Se kuuluu musiikissakin.
Tapaamiseen Halls tulee vauhdikkaasti ja hyväntuulisena. Hän on hionut orkesterin kanssa perjantaikonserttia koko päivän, minkä jälkeen on vielä puitu tuntemuksia. Uuden luotsin ja soittajien yhteisen sävelen löytyminen on tärkeää.
− On ensimmäinen vuosi paikallisen sankarin jälkeen. Se on haastavaa missä tahansa yhteisössä. Nyt yritämme tutustua ja luottaa toisiimme. Pitää vaalia ihmissuhteita ja rakentaa yhdessä yhteenkuuluvuuden tunne, Matthew Halls sanoo.
Halls on johtanut orkestereita pitkin maailmaa. Tampereelle hänet on nyt alkuun pestattu kolmivuotiskaudelle.
− Tänne oli mukava tulla, Halls hymyilee.
Harjoituksista välittyy keskittynyt tekeminen. Johtaja puhuu lempeällä äänellä, juoksahtaa keskipermannolle kuuntelemaan, neuvoo soittamaan tikan lailla, ja kun jostain kaikuva remontti saa soittajat yhtymään poran melodiaan, näyttäytyy tunnelma rentona.
Kun Hallsin käsi nousee päättäväisesti alhaalta ylös vaatien fortea puhaltajilta ja värisevät sormet haluavat vibratoa jousilta, kiinnittyy huomio siihen, ettei tahtipuikkoa ole. Vanhan musiikin kasvatillehan se on oikeastaan tavallista.
− Uskon vahvasti käsien voimaan. Tykkään käyttää käsiäni ilmeikkäästi. En oikein pidä siitä, että minulla on jotain kädessäni. Jos orkesteri pyytäisi käyttämään puikkoa siksi, että selkeys puuttuu, harkitsisin, Halls sanoo.
Perjantaikonserteissa on kuultu tarkkaa ja herkkää soittoa. Kamarimusiikin tuntua on ollut etenkin silloin, kun hiuksenhienoiksi visualisoidut pianissimot ovat salvanneet kuulijan hengityksen.
Lempiaiheiden äärellä
Ehdotan, että kamarimusiikkimainen ote on oleellinen sinfoniaorkesterityössäkin.
− Ehdottomasti! Ajattelemme paljon näitä asioita harjoitellessamme, vahvistaa Halls.
Hän kertoo keskittyvänsä laululinjaan.
− Musiikki on rivien laulamista. Kautta historian muusikot ja musiikinkirjoittajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, että ollakseen paras pitää kuunnella parhaita ihmisääniä. Laulajilla instrumentti on luonnollinen osa kehoa, osa tuntevaa kokonaisuutta. Mitään ei lisätä olkapäälle tai laiteta huulille. Tunnereaktion ja yhteyden raja on suora, hän selvittää.
Soittajakin voi tutkia konsonantit, aksentit, kirjaimet ja äänteet, ei vain sanoja.
− On lukemattomia tapoja värittää nuotteja. Miten aloitamme, ja ehkä tärkeämpää, miten viimeistelemme ne. Ei ajatella vain perusteita eli työntääkö tai vetääkö jousta kielellä, vaan nuotin muotoakin. Miten eleet on tehty, ja yhdistämme nämä.
Ihmisääni on Hallsille rakkain instrumentti.
− Suuri osa työstäni on saanut innoituksensa taustastani laulajana. Minulle on luontevaa laulaa harjoituksissa ja jakaa muusikoiden kanssa ajatuksia siitä, mitä laulaja tekisi ja mitä toivon viulistin tekevän.
Entä kuka on hänen lempisäveltäjänsä?
− Rakastan Bachia ja Sibeliusta. Ehkä sillä on siis jotain tekemistä JS:n kanssa, hän hauskuuttaa.
Vanhaa ja tulevaa
Toivon monen kuulevan, kun Matthew Halls puhuu pitkiä ja punnittuja lauseita musiikista. Onneksi hän pitää opettamisesta. Syksyllä Talent Norge -kapellimestariohjelman opiskelijat olivat Hallsin assistentteina, ja taannoin vierailemassa oli kapellimestarioppilaita Sibelius-Akatemiasta.
− He voivat puhua kanssani musiikista ja johtamisesta, Halls kuvailee.
Myös paikallisen nuorison musiikkikasvattaminen on sydämellä. Viime vuonna orkesterin toimintaan osallistui eri tahojen kautta yli 20 000 lasta ja nuorta opettajineen. Se on noin neljännes orkesterin vuosittaisista kuulijoista.
− Tarvitsemme tulevaisuudessakin yleisöä ja muusikoita, Halls muistuttaa, ja nostaa ohjelmasuunnittelun yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään.
Halls on etsinyt teoksia, joita ei kymmenen vuoden sisään ole kuultu Tampereella. Kuluvan kauden päättää Gustav Mahlerin kuorosinfonia Ylösnousemus. Sitä ennen brittikapellimestari James MacMillan johtaa musiikkia häntä innoittaneilta säveltäjiltä, kuten Benjamin Brittenin Sinfonia da Requiemin.
− Tapahtuman pitää aina olla vastustamaton. Ja, kuten morsiamella: jotain vanhaa ja jotain uutta. Yksi jalka musiikin kaanonissa, toinen tulevassa. Klassikoista pyyhimme pölyjä, Halls linjaa.
Listalla on säveltäjä Ralph Vaughan Williams, kirkkoherran poika, jonka suhde uskontoon oli monimutkainen.
− Hän uskoi, että ennen elämää on musiikkia. Elämässä pyrimme voittamaan musiikin tekemisen vaikeudet. Lopussa näemme vaikeuksien tavoittelun ja meistä tulee jälleen musiikkia. On erittäin kaunis ajatus, ihana filosofia, että maailmankaikkeudessa on taivaallinen, melkein kosminen resonanssi.
Halls on huomannut, miten äänen värähtely, ääniaallot vaikuttavat.
− Kun tunnemme ne, ne herättävät meidät välittömästi. Musiikki on välitöntä viestintää, tunteensiirtoa, kielten ja kulttuuristen rajojen muotoa. Miksi se liikuttaa ja vaikuttaa niin paljon? Pidän sitä mieluusti arvaamattomana ja alistun täydellisesti siihen tosiasiaan, etten ehkä koskaan löydä vastausta.
Yllättävä Bach
Kiirastorstaina kuullaan J. S. Bachin Johannes-passio, kärsimysnäytelmien klassikko vuodelta 1724. Haastavimmaksi Halls kokee yleisesti suurteoksen harjoituttamisen ja soitinryhmien liittämisen yhteen. Pitkä rakenne on kiehtova ja tarina koskettava.
− Koko nuotti on suosikkikohtani! En ajattele sitä 15 erillisenä osana. Jokaisessa aariassa, jo ensimmäisissä tahdeissa ja kuoro-osuudessa Bach osuu, kutsuu kertomukseen. Siitä hetkestä alkaen olet matkalla.
Bach on usein hätkähdyttänytkin.
− Aina, kun kuulen Bachin aarian tai resitatiivin, ajattelen, miten en ole koskaan kuullut tätä ennen. Se on niin uusi ja täysin erilainen kuin aiemmin kuulemani, Halls pyörittelee silmiään ja lisää: Tästä syystä Bach on erityinen.
− Bach on ehdottomasti kaikkien muusikkojen isoisoisä. Näyttää siltä, että hän selvitti kaiken. Se kaikki näyttää tulleen korkeammasta lähteestä, naurahtaa Halls.
Johanneksen libretossa on Raamatun säkeitä sekä monien kirjailijoiden tekstejä.
− Luterilaisuus oli Bachille perustavanlaatuisen tärkeää. Oli uskova muusikko tai ei, voimme liittyä syvällä istuneeseen vakaumukseen, joka ajoi ja innosti häntä ihmisenä ja muusikkona, Halls miettii.
Hiljaisen viikon musiikkia hän pitää paikoin synkkänä, mutta heijastavana.
− Valitusvirret vievät minut aivan toiseen paikkaan ja pakottavat pohtimaan kärsimystarinan pimeyttä. Siirtymä pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välillä on järisyttävä. Se on kivinen kyyti, josta tullaan valoon. Näen sen kertakaikkisen inspiroivana. Se on aina matka, josta nautin ihmisenä ja muusikkona.
Vaikuttavat kirkot
Halls käy töissä Englannin maaseudulta, jossa hänen kanssaan asuvat vaimo ja 6-, 4- ja 2-vuotiaat pojat.
− Yleensä hiljennymme pääsiäiseen kotona. Koronan jälkeen pääsiäisperinteistämme on tullut perheperinteitä. Tosin nyt isä on taas tien päällä aika paljon, hän sanoo.
Kapellimestarityön lisäksi Halls on aiemmin muun muassa opettanut Oxfordissa ja työskennellyt kirkkomuusikkona Englannin kirkossa. Hän on toiminut urkurina, kosketinsoittajana, laulajana ja kuoronjohtajana.
− Olen aina rakastanut mennä katedraaleihin illalla. Niissä on ajatuksia herättävä tunnelma. Tietysti urkurina aloin heti pitkäperjantain messun jälkeen yhdeltätoista yöllä harjoitella pääsiäissunnuntaita varten. Pääsiäisviikko on vuoristorataa ja melko haastava muusikolle.
Tampereen kirkoista Halls on tutustunut Tuomiokirkkoon.
− Olimme päättämässä, onko se tila, jossa näemme osan ohjelmastamme. Olin vaikuttunut upeista taideteoksista, ja siitä, kuinka rauhallinen rakennus on, vaikka se on keskustassa, Halls kertoo.
Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Esa Toivolasta Tampere Filharmonian kaavailu parantaisi Tuomiokirkon musiikkielämää.
− Kulttuurillisesti ajateltuna kirkkoihin pitää saada orkesterikonsertteja. Sellainenkin musiikki on hyvää, jolle ei muuten ole tilausta Tampere-talossa, hän sanoo.
Aikataulujen vuoksi kirkkokonserttia ei saatu tälle kaudelle.
− Meillä on ihana sali, mutta jotkut suurista pyhistä kappaleista ovat sellaisia, ettei ole tyydyttävää tehdä niitä kuin kirkossa. Johannes olisi tietysti ollut sellainen, Halls tiivistää.
Toivon tuoja
Taide tutkitusti vähentää fyysisiä ja psykologisia oireita. Tämä on kristallinkirkasta Hallsillekin.
− Saan suuresti lohtua musiikista. Se on tapa irrottautua arkihaasteista ja ikävien uutisten tulvasta. Uskon musiikin kykyyn hoitaa.
Musiikki tuo yhteen, vähentää yksinäisyyttä ja rakentaa yhteisöä.
− On hämmästyttävää, kun 2000 ihmistä salissa vain ovat hiljaisuudessa. Jo tähän osallistuminen on puhdistavaa, tärkeää ja korvaamatonta kehityksessämme, Halls tähdentää.
Hänestä on sääli, jos epäterve yhteiskunta ei ole kosketuksissa taiteen kautta välittyvään lämpöön.
− Uskon intohimoisesti, että taide voi auttaa hädässä ja kärsimyksessä. Kuulostaa hirvittävän yliromantisoidulta, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Musiikki on toivomme.
Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Hannu Jukola
J. S. Bach: Johannes-passio Tampere-talossa 28.3.2024 kello 19. Tampere Filharmonia, Tampereen Filharmoninen kuoro, solistit, johtaa Matthew Halls. Teosesittely alkaa tuntia ennen konserttia.
Matthew Halls
- Syntynyt vuonna 1975
- Tampere Filharmonian ylikapellimestari ja taiteellinen johtaja
- Opiskeli urkujensoittoa Oxfordin yliopistossa, tykkää polkujuoksusta
- Hallsin isä harrasti urkujensoittoa ja äiti kuorolaulua
- Tähtihetki: Maailmankuulun kapellimestarin Nikolaus Harnoncourtin estyttyä Halls kutsuttiin johtamaan Concentus Musicus Wien -orkesterin konsertti.