Musiikki kantaa yli ajan kaaren
Kun maailma vaikuttaa olevan entistäkin enemmän sekaisin, on Taivaan Isä tuntunut Jennah Vainiosta olevan ainoa pysyvä asia. Korona ja sota Euroopassa ovat pistäneet Tampere Biennalen taiteellisen johtajan pohtimaan, mikä on tärkeintä.
– Musiikki kantaa yli ajan kaaren, tuo lohtua ja iloa, ehkä myös jonkin verran positiivista näkemystä ja toivoa, hän kuitenkin miettii.
Musiikki tarjoaa myös pitkäjänteisyyttä: se yhdistää meidät sekä edellisiin sukupolviin että tuhansien vuosien taa.
Vainion neljän vuoden pesti Tampere Biennalen taiteellisena johtajana alkoi neljä vuotta sitten toiminnanjohtaja Minnakaisa Kuivalaisen pyynnöstä. Vainio arvelee kutsun kuuluneen hänen monisyisen taustansa vuoksi, sehän käsittää säveliä rock-metallista pop-jazziin ja klassiseen musiikkiin.
Vaihtuvalla vetovastuulla festivaaliin saadaan uusia näkemyksiä:
– Jokainen taiteellinen johtaja nostaa esiin itselleen tärkeitä tai muuten hänestä kiinnostavia asioita.
Vainio muistuttaa, että ajatus kotimaisten elävien taitajien taidemusiikin esittämisestä eli jo vuonna 1986 Tampere Biennalea perustettaessa.
– Tarkoitus on koettaa tuoda esille estetiikaltaan hyvin monipuolisia ääniä, ja sellaisia, joita harvemmin kuullaan.
Tilausteokset ovat pitkään olleet osa Biennalea. Tilaaja esittää, mihin kokoonpanoon ja tilanteeseen teos sopii.
– Tilaajalla on tietysti myös käsitys taiteilijasta, ja hänen teoksensa ovat puhutelleet, Vainio lisää.
Ihmismieli ja ihmisen ääni
Vuoden 2020 festivaalin teemaksi oli päätetty luonnon vaikutus taiteisiin. Nyt, uuden yrityksen myötä, tapahtuma tähtää ihmisen sisäiseen maailmaan, ja ilon lisäksi myös traagisiin kohtaloihin. Tästä esimerkkinä on Heidi Hassisen Huoli, jonka taustalla on lasinen lapsuus.
Muita teeman osia ovat esimerkiksi leikillisyys sekä tietokone- ja pelimusiikki.
Vanhassa kirkossa esitettävä Markku Klamin teos Elegia peilaa ihmisen syvintä olemusta luopumisen kautta, kun toisessa tilausteoksessa, Ilari Laakson El sueñossa, teemaa on käsitelty abstraktimmin.
Vainion omassa kappaleessa keskeistä on elämän jatkuvuus. Kuuden minuutin mittainen End Credits on alun perin sävelletty videoteokseen, mutta kun materiaalia lopulta jäi yli, niistä syntyi uusi teos, johon Vainio yhdisti ja editoi filmin.
– Se on kuvattu isäni toimesta vuonna 1972 eli syntymävuonnani. Siinä Isoisäni ja isäni matkustavat sateisen Saksan halki. Filmi sisältää paljon symboliikkaa loputtomine junaraiteineen: mikään ei ole muuttunut, olemme kuin ketjussa toisiinsa limittyviä linkkejä. Sen musiikki on sisäänpäin kääntynyt mielenmaisema.
Tampere Filharmonia kantaesittää uuden orkestraation Vainion läpimurtoteoksesta Fujiko’s Fairy Tale. Siinä ihmisen leikillisyys beatboxauksineen yhdistyy japanilaiseen manga-tyyppiseen kerrontaan.
Kaksi vuotta sitten koronan takia jäi esittämättä Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen Water-kantaesitys, joka kuullaan nyt Tampere Filharmonian konsertissa perjantaina 8.4. Tampere-talossa.
– Heissä kiinnostaa yhteistekeminen. Kollektiivinen säveltäminen ei ole niinkään rantautunut taidemusiikin kentälle, Vainio kertoo.
– Aiheenakin elämän vesi, kristillinen syntymän symboli ja kaiken perusta, on kiehtova.
Yksi tapahtumista on perhepäivä Vapriikissa sunnuntaina 10.4.
– Muutenkin pyrkimyksenä on ollut laaja ikähaarukka, vuonna 1939 syntyneistä nuoriin Pirkanmaan Musiikkiopiston sävellysopiskelijoihin Musiikin tekeminenhän on kaiken ikäisten ilo.
Kirkkokonsertit ilon aiheina
Tämänvuotisen Biennalen aloittaa Kaartin soittokunta, jonka Töölö-sarjan säveltäjänimet ovat Minna Leinonen, Roope Mäenpää, Olli Virtaperko, Magnus Lindberg ja Juha Pisto. Siinä nähdään myös mediataiteilija Arttu Niemisen visualisointeja.
Soittokunta esiintyy Aino Koskelan johtamana Kalevan kirkossa keskiviikkona 6. huhtikuuta kello 19 alkaen. Solistina on baritoni Jussi Vänttinen.
Kirkkokonsertit ovat Vainion mukaan tärkeä osa festivaalia.
– Kirkko on aina ollut se paikka, missä ”tavallinen ihminen” on saanut kuunnella musiikkia, ja jossa musiikki on ollut yhdistävä. Pyhyydellä on niissä oma arvonsa. Lisäksi kirkon akustiikka ja arkkitehtuuri tuovat teoksiin yhden tason lisää.
Heidi Hassisen teoksen piti kuulua Frenckellin kellotornista kaksi vuotta sitten. Nyt kellokoneiston äänet soivat festivaalin aikana tasatunnein muistuttamassa tapahtumasta, ja teokselle etsitään nimeä Moro-lehden yleisökilpailulla.
Omalla työlistalla Vainiolla on muun muassa iso kuoroteos sekä kamariooppera. Säveltäminen on hänelle iloinen asia ja etuoikeus.
– Näinä aikoina on ollut pakko keskustella, onko työllä mitään merkitystä. Toisaalta tämä on se elämäntehtävä, jonka olen saanut ylhäältä.
Vainio on ollut mukana tarjoamassa Tamperetta kulttuuripääkaupungiksi, ja tuo vahva kulttuurikentän kehittäminen jatkuu nyt Operaatio Pirkanmaan nimellä. Hän uskoo, että Biennaleakin varmasti juhlistetaan pitkään.
– Pakko tässä on uskoa ja luottaa tulevaan. Kaikki on Jumalan käsissä ja suunnitelmaa, mikään ei ole tapahtunut sattumalta.
– Senkin takia jatkuvuus on tärkeää, että mitään muuta tällaista festivaalia ei ole.
Teksti: Asta Kettunen