Natseja vastustaneesta Bonhoefferista elokuva
Maaliskuussa sai Suomessa ensi-iltansa yhdysvaltalainen elokuva Bonhoeffer (2024), joka kertoo natseja vastustaneen saksalainen teologin Dietrich Bonhoefferin (1906–45) elämäntarinan.
Bonhoeffer on jättänyt pysyviä jälkiä historiaan, sillä hänen tekstejään luetaan edelleen – ja lauletaankin. Virren 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan teksti perustuu Bonhoefferin runoon, jonka hän kirjoitti vankeudessa uudenvuodentervehdykseksi läheisilleen ja sukulaisilleen.
Vankilassa syntyivät myös hänen tunnetuimmat kirjoituksensa, jotka sodan jälkeen koottiin kirjaan Kirjeitä vankilasta 1943–45. Vankeudesta Bonhoeffer ei koskaan päässyt, sillä hänet hirtettiin Flossenbürgin keskitysleirillä 9. huhtikuuta 1945 vain kuukausi ennen Saksan antautumista.
Todd Komarnickin ohjaama ja käsikirjoittama Bonhoeffer on tavanomainen elämäkertaelokuva, jossa käydään läpi päähenkilön elämän käänteitä lapsuuden päivistä alkaen. Bonhoefferin lapsuus- ja nuoruusvuodet, natsien valtaannousu ja sodan loppuvuosien vankilajaksot vuorottelevat elokuvan kerronnassa.
Toiveikkain vaihe Bonhoefferin elämässä sijoittuu opiskeluaikaan New Yorkissa, missä hän ystävystyy mustaihoisen opiskelutoverinsa kanssa ja pääsee mukaan Harlemin uskonnollisiin piireihin ja jazz-klubeillekin. Samalla hän saa omakohtaista kokemusta rasismista, joka kirjaimellisesti iskee vasten kasvoja.
Vielä pahempaa on edessä kotimaassa, missä natsipuolue nousee valtaan vuonna 1933. Bonhoeffer järkyttyy nähdessään, miten ihmiset palvovat Adolf Hitleriä kuin epäjumalaa. Hän vaatii, että kirkko ja papisto nousisivat Hitleriä vastaan, mutta osa papeistakin on Hitlerin pauloissa. Bonhoeffer saa pian huomata, että vain harvoilla on uskallusta nousta pahuutta vastaan.
Elokuvana Bonhoeffer on trillerimäinen esitys Dietrich Bonhoefferin elämänvaiheista, mutta kovin syvälliselle tasolle elokuvassa ei päästä. Poikkeuksellista rohkeutta osoittanut henkilö olisi ansainnut paremman elokuvan.
Teksti: Kaarina Lehtisalo