Pappilansaareen kesänäyttämö ja siirtolapuutarha vai retriitti?
Teiskon Pappilan ympäristöä on toivottu kehitettäväksi matkailupalveluiden ja vapaa-ajan asumisen suuntaan. Pappila säilyisi silti julkisessa, yhteisöllisessä käytössä ja ainakin maapohja seurakuntien omistuksessa.
Teiskon seurakuntatalossa pidetyssä Pappilansaari-työpajassa pohdittiin, miten tämä voisi toteutua, ja miten teiskolaisuus voisi näkyä lopputuloksessa.
– Tampereen kaupungilla on tarkoitus kehittää alueelle luontomatkailua, näin Pappilansaari kannattaisi pitää luonnontilassa, ja siihen voisi jatkossa linkittää kassavirtaa. Säätiö huolehtisi osaltaan rakentamisesta, ylläpitämisestä ja myymisestä, ja seurakunta voisi hyödyntää alatilaa.
Hän perustelee ideaa sillä, että turisti etsii kokemuksia, joita ei tarvitse välttämättä mennä hakemaan ulkomaille. Ulkomailta haetaan hänen mukaansa myös syvyyttä, jota Valamon luostarin tyyppinen paikka voisi tarjota, lähetyskäskyn hengessä.
– Ihmisten toiveena on tavalla tai toisella suljettu paikka, johon ei kellään muulla ole asiaa. Ja hiljaisuus, sitä ihmiset etsivät.
Teiskon museon tunnelmaan yhdistettynä paikasta saisi muunmaalaisillekin nähtävää. Pursiainen ei usko siirtolapuutarha-ideaan, joka ei toisi kovinkaan paljon tuloja tai toimintaa.
– Viime syksynä kylään kaivattiin jotain muutakin kuin kello 10:n messut, esimerkiksi naisten illat olisivat tervetulleita.
Pertti Laanti toivottaisi myös uudet rakennuspaikat ja asukkaat tervetulleiksi.
– Jokapäiväistä käyttöä ei ole, ja kuka maksaa, jos käyttökustannukset ovat 10–20 000 euroa vuodessa? Mutta kaavamerkintää pitäisi muuttaa, ja ELY-keskuksen kanta ratkaisee.
Hän kantaa huolta myös siitä, että kirkon vieressä olisi jonkinlainen juhlapaikka. Jos ihmiset oppivat käymään muualla, he eivät enää kulmille palaa.
Perustukset kunnossa
1920-luvulla Teiskon pappilan paikka haluttiin siirtää Asuntilasta lähemmäs kirkkoa. Noin 500 kerrosneliön kokoinen pappila valmistui vuonna 1927, toimi 1980- ja 90-luvuilla leirikeskuksena ja oli sen jälkeen asuinkäytössä vuoteen 2017.
Rakennusaikaan isäntien edellytettiin tuovan materiaalia, eikä huonoa passannut tuoda, joten talo on lujaa tekoa. Seurakuntien kiinteistöpäällikkö Heikki Päätalo vahvistaa katon ja perustusten olevan hyvässä kunnossa.
– Rantasauna on vaikeampi tapaus, sen kivijalka siirtyy kohti järveä.
Pappilan uutta käyttöä pohtineet löysivät talosta hyviä puolia: isot tilat, joita ei ole pilkottu pieniin huoneisiin, hieno kassakaappi sekä levähdyshetkeen sopivat kauniit rannat. Lisäksi lähistölle kulkee busseja ja sinne on helppo tulla autolla.
Pihan ”pikkupappilassa” asutaan yhä, ja saaressa on myös riihi, joka tosin on aika huonossa kunnossa. Reilun 7 hehtaarin kokoinen saari on otettu viljelyskäyttöön 1800-luvulla, ja pellot ovat yhä viljeltyjä.
– Olennaista on, ettei sitä maisemaa rikota, painotti Mikko Lakaniemi.
Hän toivoi tapahtumia myös paikallisille, ja Anne Kangasniemi lisäsi idean niiden järjestämisestä yhteisöllisesti.
– Pappilat ovat tyypillisesti olleet asuttuja. Paikan päällä asuva talkkari palvelee myös satunnaista kävijää, Janne Tarkkala pohti.
Illan ideoissa vilahtelivat luontopolun lisäksi kylän yhteinen uimaranta, ”varastettavat” omenat, heinätalkoot kaupunkilaisille, liikuteltava minitalo, työtilat, partion tila, kirkkokahvit, näytelmät, jazz- ja art-tyyppiset esitykset sekä ylämaankarja, retkiluistelu ja avantouinti.
Seurakunta on keskittämässä toimintaansa Kämmenniemeen, ja mahdollinen yrittäjä voisi hyödyntää Kämmenniemen seurakuntatalolta tulevaa polkuverkostoa.
– Jospa tämä palvelisi sitäkin.
Ideoita kuuntelivat arkkitehtiopiskelija Marjukka Päivärinta sekä arkkitehti SAFA Jurkka Pöntys Arkkitehtitoimisto Nevasta. Päivärannan diplomityö, jonka esittely on elokuussa Tampereen yliopistolla, toimii kaavan viitesuunnitelmana.
Suunnittelu on innostanut Päivärintaa:
– Tämä tuntui sellaiselta hankkeelta, joka vaatii syvempää paneutumista.
Alue on muuttumassa
Pappilansaaren suunnittelu liittyy osaltaan Teiskon kirkon seudun kehittämiseen. Kulttuuriympäristöselvitys on osoittanut, ettei alue kestä huomattavaa muutosta. Maisema on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi, jolla on myös luontoarvoja.
Kosteus- ja sisäilmaongelmista kärsivä Teiskon seurakuntatalo on päätetty purkaa. Kirkon parkkipaikan yhteyteen on suunniteltu pieni kokoontumistila wc-tiloineen, hautausmaahuollon tilat ja paikka kirkon sprinkler-järjestelmän tekniikalle.
Merkittävä osa seurakuntatalon purkamisen ja uudisrakennuksen kustannuksista on suunniteltu katettavaksi tontille kaavoitetun rakennusoikeuden myynnillä. Tonttia ympäröi kahdelta puolelta vanha, lähes luonnontilainen metsä kasvustoineen, ja metsässä on tehty liito-oravahavaintoja. Pihassa on kallioalue ja sillä suojeltavia kasveja.
– Ympäröivä metsä on pidetty tarkoituksella luonnontilassa. Siinä kohtaa tonttia kasvaa todella vanhoja haapoja, joissa liito-oravat voivat halutessaan pesiä, sekä luonnontilaisia lahopuita, kertoi Pappilansaari-tilaisuuteen osallistunut Jeena Rancken.
Aiemmassa suunnitelmassa naapurin metsän läpi piirretyn tien paikkaa on vaihdettu, ja saadun palautteen perusteella myös rakennusmitoitusta mietitään uudelleen, Päätalo kertoo.
Teksti: Asta Kettunen