6.11.2019 13.45

Puoli vuosisataa loistoseurassa

Händel-kuoro on 50 vuodessa koonnut yhteen satoja laulajia, joista vain harva on saanut kokea sekä kuoron ensihetket että kymmenet yhteiset lauluvuodet samassa porukassa.

Tuomiokirkon alttarikaiteen takana seisova ja siihen kummallakin kädellä nojaavalla Väinö Valtosella on leikkisä ilme. Harmaahiuksinen mies on Händel-kuoron veteraani.
Bassoa laulanut Väinö Valtonen siirtyi Tuomiokirkon alttarin kivirappusten kolmannelta riviltä vasemmalta yleisön puolelle kymmenen vuotta sitten. Hän lauloi Händel-kuorossa kaikkiaan neljä vuosikymmentä. Kuva: Hannu Jukola
Väinö Valtoselle händeliläisyys on ollut vapaa-ajan sisältö numero yksi.

– Kuoro oli monen kymmenen vuoden harrastus ja joskus puoliksi työtä. Meillä oli todella täyteläinen ohjelma. Olin vuosia kuoron hallituksen ja musiikkitoimikunnan jäsenenä sekä bassojen äänenjohtajana. Kymmenen vuotta olen ollut sivussa, sanoo 93-vuotias Valtonen.

– Seuraan Tampereen kuoroelämää. Facebook-sivuilta saan tietoa ja tuon sinne muistoja, kommentoin itsekin. Käyn kuuntelemassa sinfoniaorkesteria ja aina haeskelen händeliläisiä yleisöstä.

Valtonen on vakuuttunut siitä, että lauluharrastus on vaikuttanut myönteisesti fyysiseen kuntoon. Keuhkotkin toimivat moitteettomasti, ja tämä vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin.

– Kuoro luo hienoja ihmissuhteita. Ne ovat kestäviä. Naishenkilö, jonka kanssa elän, on Händel-kuorosta löydetty. Leikillisesti olen sanonut, että mikä se sellainen sekakuoro on, joka ei poikamiehelle vaimoa tarjoa. Etenimme aika nopeilla askelilla naimisiin. Ei ole harmittanut päivääkään. Kävimme yhdessä täällä monta vuotta, hän sanoo lämpimästi nykyisestä vaimostaan Ann-Louisesta.

Kuoroon hän astui Tampereen musiikkiopiston kautta, ja kertoo hyvästä nuotinlukutaidosta olleen paljon apua.  Valtosen laulunopettaja oli musiikkineuvos Matti Vihtonen.

Matti Vihtosen kallein helmi

Tampereen tuomiokirkon kanttorina toiminut Matti Vihtonen halusi oratoriokuoron seurakunnan yhteyteen.

– Händel-kuoro on Matti Vihtosen luomus. Hän usein puhui siitä, että pitää saada koolle kuoro, joka keskittyy musiikin suuriin teoksiin, Valtonen kertoo.

Ensimmäisessä koelaulussa 65 laulajaa täytti Vihtosen määritelmät: pitää olla ääntä, kehityskykyä, korvaa ja mieluusti nuotinlukutaitoa. Valtonenkin oli usein valitsemassa kuorolaisia.

– Kerran tamperelaisen lehden toimittajan vaimo pyrki kuoroon, ja Matti ei ollut paikalla. Emme hyväksyneet häntä, mutta Matti armahti, ja hän sitten pääsi kuoroon, Valtonen naurahtaa.

Vuonna 1969 mukaan pääsi useita opettajia, pappeja, talonmiehiä, sairaanhoitajia, varastomiehiä, johtajia ja sihteereitä. Kuoronjohtajan ehdotus uuden porukan nimeksi voitti, ja harjoitukset alkoivat Näsin salissa.

Ensikonsertin suosio seuraavana vuonna oli ällistyttävä. W. A. Mozartin Requiem houkutti satoja kuulijoita Tampereen yliopistolle, sitten kahdesti täpötäyteen Tuomiokirkkoon, ja vielä radiokin toisti konsertin. Konserttimatkat maakuntiin voitiin aloittaa lippu korkealla. 20 vuoden päästä Vihtonen kehui kuoroa laulu-uransa ylivoimaisesti kalleimmaksi helmeksi.

Samoihin aikoihin koettiin pieni notkahdus laulajistossa Tampere-talon valmistumisen ja Tampereen Filharmonisen kuoron perustamisen myötä. Moni vaihtoi kuoroa.

– Minuakin houkuteltiin. Minä en pettänyt kuoroa, en vaikka vävypoikani Timo Nuoranne johti kuoroa, Valtonen paljastaa.

– Oikea kuorolainen sitoutuu. Kuoro saattaa tuoda voimakkaita haasteita, väkisinkin sitoutuu. Jos ei tuo, sieltä lähdetään, konkari kiteyttää.

Valtonen kertoo olleensa viisi vuotta kahden kuoron loukussa, kun projektikuorosta tuli pysyvä, Lempäälän seurakunnan kamarikuoro. Yksinlaulajanakin Valtosta on aikanaan kuultu.

– Laulamiselle oli oma aikansa. Ei se niin ole, etten enää pystyisi laulamaan. Huomaan kuitenkin, etten ole ihan entiselläni. Täytyy olla näiden korvakorujen kanssa tarkkana, Valtonen sanoo ja näyttää sormella kuulolaitetta.

Nykyään voi seurata myös jälkikasvun tekemisiä musiikin parissa.

– Poika kouluttaa viulunsoittajia Helsingissä, ja tytär opettaa laulutaitoa Saksassa. Kaikki viisi lapsenlasta ovat tavalla tai toisella kiinni musiikissa, mutta vain kahdesta näyttää tulevan ammattilaisia.

2000-luku toi laulukoulun

Händel-kuoro on esiintynyt Berliinin sinfoniaorkesterin ja monien barokkiorkestereiden kanssa Yhdysvalloissa, pitkin Eurooppaa, Helsingin juhlaviikoilla, Savonlinnan oopperajuhlilla, Turun musiikkijuhlilla, Tallinnan laulujuhlilla sekä Eri Klasin, Atso Almilan ja Jukka-Pekka Sarasteen johdolla.

Solisteina on ollut maineikkaita laulajia, kuten Jaakko Ryhänen, Karita Mattila ja Taru Valjakka. Kulta-ajaksi Valtonen nimeää yhteistyön Tampereen kaupunginorkesterin kanssa.

– Se kesti vuosia. Teimme yhteistyötä, arvostimme toisiamme. Kuoro avusti tarvittaessa

orkesterin konsertissa, ja orkesteri puolestaan kuoroa, Valtonen mainitsee.

12 vuotta kuoroa johtaneen Debra Gomez-Tapion aikana on esitelty esimerkiksi barokin eri suuntauksia, tehty yhteistyötä yli valtamerten ja tuotu yhä rohkeammin valotaidetta esityksiin.

Viime vuosina on tehty yksi pääkonsertti pyhäinpäiväksi. Keskeistä toimintaa on avoin laulukoulu aikuisille. Sittemmin on laulettu vanhan musiikin soittajiston kanssa renessanssiaikaa, uudempaa englantilaista, suomalaista, Schützia, Bachia, Neitsyt Maria -lauluja, ja muutakin. 40-vuotispäiville Heikki Sarmanto sävelsi jazzahtavankin sielunmessun Talvisota.

Vuosituhannen alussa kuoroa johti Jaana Partanen, häntä ennen Pasi Hyökki Matti Apajalahden lyhyehkön kauden jälkeen. Pertti Rasilainen haki akustisempaa ohjelmistoa 90-luvulla. Jouko Koskelan aikana kuorossa oli yli sata laulajaa, nyt heitä on noin 50.

– 80-luvulla tuli rynnistys uusia laulajia. Jaana teki sinnikästä työtä, mutta siinä puhalsivat johtajavaihdokset. Hän ei saanut kuorosta mieleistään. Debran tultua kuoroon tuli imua, ja miehiä saatiin lisää, Valtonen pohdiskelee.

– Olisipa Matti Vihtosella ollut tämän päivän kuoro käytettävissään, Valtonen lohkaisee.

40 x Messias

Jo alkumetreillä toivottiin, että lunastetaan kuoron hieno nimi ja esitetään G. F. Händeliä, joka Vihtosen sanoin oli ”suurin oratoriosäveltäjä”. Vuodesta 1973 aina 80-luvun lopulle kuoro lauloikin sitten säännöllisesti Händelin Messias-oratoriota, tosin aluksi ensimmäistä osaa ja Hallelujan, sittemmin koko teosta.

– Olen laulanut sitä konsertissa 40 kertaa. Tähän olen merkinnyt osan niistä kerroista, Valtonen esittelee pehmeäksi plarattua nuottikirjaansa 70-luvulta. Päivämäärät ja esityspaikat on kirjattu ensimmäiselle sivulle huolellisella kaunolla.

– Matti Vihtosen mielestä vaikein teos oli Beethovenin Missa Solemnis vuonna 1986. Minä puolestani koin Janatsekin Glagoliittimessun hankalimmaksi. Totesin ääneen, että tästä ei tule mitään kielen takia. Mutta hyvin meni, muutamaan kertaan esitettiin.

Juhlakonsertissaan kuoro esittää Händelin Messiaan Helsingin Barokkiorkesterin ja solistien kanssa.

Händel-kuoro 50 vuotta –juhlakonsertti: G. F. Händel: Messias-oratorio 30.11. klo 18 Tuomiokirkko. Lue lisää konsertista sivulta B 8

Teksti: Elisa af Hällström


Palaa otsikoihin