Rakkaus on kauneinta valoa
– Tämä aika korostaa elämän tarkoitusta: keskeisin tehtävämme on olla lähimmäinen lähimmäisille, pohtii laulaja ja runoilija Kyösti Mäkimattila.
– Valinta tuntuu edelleen uskomattomalta, koska sitä ennen olin ollut rivimuusikko, laulava rumpali 11 vuoden ajan. Seitsemän vuoden jälkeen on tapahtunut paljon hienoja asioita.
Tangokuninkuus tarjosi uuden roolin ja avasi paljon ovia. Yhtäkkiä laulaja pääsi solistina tekemään töitä Riku Niemi Orchestran ja Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kaltaisten isojen orkestereiden kanssa.
– Minulla oli täysin kirkas visio omasta albumista. Halusin ison studio-orkesterin, ja esitimme klassikkotangoja. Kun levy myi kultaa, alettiin minut levy-yhtiössäkin ottaa vakavasti, kertoo artisti, joka on itse sanoittanut vuonna 2013 ilmestyneen albumin nimikkokappaleen Suuntatähti.
Siitä alkoi sooloura. Varjokuva-bändiin etsittiin uusi rumpali, ja Mäkimattila siirtyi solistiksi. Samalla alkoi hengästyttävä kiertue-elämä, jonka aikana yhtye teki noin 200–250 esiintymiskeikkaa vuodessa. Seitsemässä vuodessa on julkaistu myös viisi levyä.
Vaikka korona lopetti Mäkimattilan keikat, muita töitä on ollut yllättävän paljon. Hän on kirjoittanut runoja ja käännöstekstejä sekä sanoituksia lastenlauluihin, joululauluihin ja iskelmiin.
– Olen onnellinen, että minulla on ollut muutakin kuin laulu. Luovuus pitää ulottaa sisällön tuottamisesta myös yrittämiseen.
Kesällä artisti perusti oman kustannusyhtiön nimeltä Soljumo. Sen nimissä on julkaistu jo musiikkiakin: kappale Meitä varten ja Vexi Salmen muistoksi levytetty Maailma on kaunis -laulu.
– Oma kustannusyhtiö takaa sen, että voin tehdä sellaista musiikkia, mitä sydän sanoo.
Uutta musiikkiakin on tulossa, sillä kuudes soololevy alkaa olla valmis. Se julkaistaan keväällä.
Sen kevään jälkeen
Taiteilijalta on ilmestynyt myös neljä runokirjaa. Viideskin kirja on tekeillä.
– Sen työnimi on Sen kevään jälkeen, ja se kertoo juuri tästä poikkeusajasta.
Soljumo todennäköisesti kustantaa seuraavan runokirjan.
– Ainakin runoilijan pitäisi päästä hyvin neuvotteluissa eteenpäin toimitusjohtajan kanssa, hymyilee Mäkimattila.
Runot ja kirjallisuus ovat kuuluneet elämään jo lapsuudesta.
– Runoissa viehättää tiivistetty ilmaisu. Jo lapsena jäin pohtimaan teepussien aforismeja: valtava ikuinen ajatus, ja tarkkaan harkittu sanojen asettelu ja rytmi.
Kielessä häntä viehättää myös sanojen monimerkityksisyys.
– Kieli on miekkaa mahtavampi. Siksi en mennyt kadettikouluun vaan lähdin opiskelemaan kirjallisuutta.
Opinnot kuitenkin jäivät, kun bändi voitti tanssiorkesterien Suomen mestaruuden 2002 ja lähti kiertämään esiintymislavoja.
– Pauli Hanhiniemen sanoin: äiti pojasta pappia toivoi, mutta saikin soittajanretkun – ja runoilijan, hymyilee mies, joka tekee myös runokeikkoja.
– Muutama viikko sitten olin Tampereella esiintymässä G Livelabissa, ja tulossa on uusi runokeikka todennäköisesti syksyllä.
Taiteilijat hoitavat
Kyösti Mäkimattila on aina ajatellut, että taiteen ja kulttuurin tehtävä on tarjota ihmisille elämyksiä ja huolehtia ihmisten hyvinvoinnista ennaltaehkäisevästi.
– Ystäväni, muusikko Riku Niemi on sanonut, että tango tarjoaa suomalaiselle miehelle ainutlaatuisen mahdollisuuden olla runollinen kolmen minuutin ajan.
– Kyse on lähimmäisyydestä. Jos haluaa sanoa toiselle jonkin asian, voiko sen tehdä kauniimmin kuin soittamalla ja laulamalla. Musiikki toimii niin monenlaisena välineenä eri tilanteissa, pohtii laulaja, joka on esiintynyt tanssilavojen ohella häissä, ristiäisissä, perhejuhlissa ja hautajaisissa.
Korona-aikana ihmiset ovat joutuneet sopeutumaan koviin rajoituksiin, ja monen mielenterveys on ollut vaarassa järkkyä. Moni on menettänyt työnsä ja toimeentulonsa. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet.
– Nyt meidän taiteilijoiden työstä tuleekin hoitavaa, ja olemme jälkien korjaajia. Se tuntuu aikamoiselta.
– Tämä aika korostaa elämän tarkoitusta: keskeisintä tehtäväämme olla lähimmäinen lähimmäisille, jatkaa mies arvoistaan.
Runsaasti reissaava taiteilija on ollut kevään aikana usein kotona.
– Nyt olen ehtinyt tutustua omiin lapsiini, iloitsee kolmen tyttären isä.
Korona-aikana lähimmäisyys ja yhteisöllisyys ovat toteutuneet myös bändin jäsenten ja kollegoiden kesken.
– On pidetty yhteyttä ja soiteltu. On huolehdittu, että kaikki ovat hengissä, ja että kaikilla on jotakin järkevää tekemistä.
Sivistyksen mittari
Mika Waltarin teos Sinuhe egyptiläinen teki suuren vaikutuksen jo nuoreen kirjallisuudenopiskelijaan.
– Waltarin mukaan sivistyksen mittari on se, miten yhteiskunta huolehtii vanhoista ja heikoimmista ihmisistä. Tilanne ei näytä tällä hetkellä kovin hyvältä.
Jatkuva kasvu on markkinavoimien luoma illuusio.
– Olen toivonut, että maailma vetäisi käsijarrua. Korona kuitenkin osoitti, että se ei tietenkään voi tapahtua hyvällä.
Korona-aika peilaa myös muita asioita yhteiskunnastamme. Aika on monella tavalla merkillinen.
– Suomessa ei ole enää kunnollista keskustelukulttuuria, jossa osattaisiin väitellä ja perustella sivistyneesti, vaikka oltaisiinkin eri mieltä asioista. Nykyisin myös kompromissi mielletään tappioksi.
– Yhteiskunnallisten olojen kehitystä ei tapahdu, jos ollaan vain hiljaa.
Rakkaita muistoja
Joulu on Kyösti Mäkimattilan lempijuhla. Silloin juhlitaan keskitalvea, Jeesuksen syntymää ja joulupukkia.
– Meillä on kolme hienoa asiaa, jotka eivät tarinoina ja kehyksinä riitele sisälläni. Tontut ja enkelit ovat aina sopineet elämääni, ja olen pari lauluakin niistä tehnyt. Eräässäkin sanoituksessa Onni-tonttu ja Toivo-enkeli saunovat yhdessä, hymyilee sanoittaja.
Juhlaan liittyy rakkaita muistoja. Kukkakauppiasperheen lapsi muistaa, miten äiti nukahti aattona ruokapöytään, niin uupunut hän oli viikkokausien aherruksesta kukkien parissa.
– Paras lapsuuden joulumuisto on, kun saimme pöytäjääkiekon lahjaksi veljeni kanssa. Tämä tapahtui 1980-luvun alkupuolella, olin silloin 6- tai 7-vuotias.
Kyösti-poika lähti aattoiltana Lasse-enonsa Vauxhall Vivan kyydissä tämän maatilalle vielä tekemään kanalan työt ennen ateriaa.
– Perässämme tilalle juoksi puolipukeissa veljeni Sauli, joka tuli kertomaan, että kuusen alla on jääkiekkopelin muotoinen paketti. Se oli mieletöntä.
Perheen tuttu perinne on ollut jouluevankeliumin lukeminen ennen jouluateriaa.
– Se oli jännittävää ja juhlavaa. Ja mitä vanhempi suomennos, sitä hienompaa se oli.
Nykyisin läheiset kokoontuvat aattona laulajan kotiin, jossa nautitaan nyyttikestiperiaatteella koottu ateria.
– Meillä on luettu evankeliumeja monilla murteilla – ei kuitenkaan tampereenkiälistä evankeliumia, sillä siinä menee raja, nauraa Mäkimattila, mutta kertoo kuitenkin kuuluvansa niihin turkulaisiin, jotka rakastavat Tamperetta.
Joulurauhan julistus Suomen Turusta kuuluu juhlaan, koska taiteilijan mukaan Turku on ainoa oikea kaupunki seremoniaan.
– Täytyyhän meillä turkulaisilla olla jotakin omaa, että pystytään panemaan kampoihin raitiovaunukaupungeille.
Turun keskustassa on aattona paljon väkeä liikkeellä. Kaduilla on järjestöjen glögitarjoiluja, ja jokirannan ravintoloiden terassit ovat auki. Turussa vietetään myös koirien joulua, ja lemmikeille on puettu jotakin hauskaa päälle. Laivaston soittokunta ja Mieskuoro Laulun Ystävät huolehtivat musiikista.
– Tunnelma on hieno ja koskettava. Tällaiset asiat ovat minulle tärkeitä, ne pitävät minut elossa.
Tänä vuonna Joulurauhan julistus järjestetään Turussa kuitenkin poikkeusjärjestelyin koronan vuoksi. Asiasta kerrottiin mediassa 17. marraskuuta.
Yleisöä ei päästetä Vanhalle Suurtorille. Ihmiset voivat seurata julistusta kotisohviltaan, kun Yleisradio välittää julistuksen televisiossa, radiossa ja verkossa.
Kauneinta valoa
Mäkimattila sanoo olevansa hengellinen ihminen, joka viettää mielellään Jeesuksen syntymäjuhlaa. Jumala liittyy myös taiteilijana olemiseen.
– Osaan vähän piirtää, vähän kirjoittaa, vähän soittaa ja vähän laulaa. Ne ovat lahjoja, jotka olen saanut joltakin korkeammalta. Paras tapa kiittää lahjoista on käyttää niitä, ja toteuttaa itseäni ihmisenä.
Kyösti Mäkimattilan Joulun valoa -konsertti on saanut nimensä samannimisestä, viime vuonna julkaistusta laulusta, johon taiteilija on itse tehnyt sanoituksen. Kiertue käsittää viisi kirkkokonserttia.
– Kirkko on ollut minulle tuttu ja turvallinen paikka jo lapsuudessa. Se lähtee kodista ja pyhäkouluvuosista.
”Intiimissä konserttihetkessä muistutamme sanoin ja sävelin joulun ajattomasta sanomasta ja myös siitä kiistattomasta tosiseikasta, että elämän matkalla, niin jouluna kuin muulloinkin, yksi kauneimmista valoista on toisen ihmisen rakkaus”, Kyösti Mäkimattila pohtii konserttinsa esittelyssä verkkosivuillaan.
TEKSTI: Kirsi Airikka
KUVAT: Hannu Jukola
Kyösti Mäkimattila: Joulun valoa -konsertti kello 19 perjantaina 11.12. Sääksmäen kirkossa Valkeakoskella ja tiistaina 15.12. Messukylän kirkossa Tampereella. Konsertin säestäjinä ovat sellisti Iida-Vilhelmiina Sinivalo ja pianisti Juha Maunu.
Lipunmyynti: lippu.fi
Suoratoisto Messukylän kirkosta, ostettavissa joulupäivään saakka. Muutokset mahdollisia.
Kyösti Mäkimattila on mukana verkko-joulukalenterissa, jonka Tampere-talo ja Riku Niemi Orchestra toteuttavat yhteistyössä. Suomen ykkösrivin artistit esiintyvät videoilla, joita julkaistaan joka päivä jouluaattoon saakka. Kalenteri on nähtävillä järjestäjien sosiaalisen median kanavissa.
Kyösti Mäkimattila
- Syntynyt 1976 Yläneellä, asuu Turun Paattisilla
- Laulaja, runoilija ja sanoittaja
- Vuoden 2013 Tangokuningas
- Sijoittui toiseksi Tähdet tähdet -lauluohjelmassa 2019
- Levytykset yhdessä Varjokuva-yhtyeen kanssa: Varjokuva (2007), Toinen tie (2008), Monta polkua (2010), Live at Parola (2012) (nimellä Mr. Breathless & Varjokuva)
- Sooloura: Suuntatähti (2013), Joulumuistoni (2014), Yössä soi Americano (2015), Varjoista valoihin (2016) nimellä Kyösti Mäkimattila & Varjokuva, Olet maailmassa ainut (2018) yhdessä Riku Niemi Orchestran kanssa
- Runokirjat: Suuntatähti (Aurinko Kustannus, 2013), Rakkaani (Otava, 2014), Yösydänhetkiä (Otava, 2017), Valoina toisillemme (Kyösti Mäkimattila, 2019)