Saako ihminen surra?
Mina Laamon ohjaama ja käsikirjoittama tuore dokumenttielokuva Surunkesyttäjät kertoo poikkeuksellisesta aiheesta, joka on silti kaikille ihmisille tuttu: surun tunteesta. Se kuvaa tunteita, joita ei saisi näyttää.
Elokuva kuvaa surua tavalla, johon ei ole totuttu, sillä elokuvassa ei etsitä keinoja päästä surusta mahdollisimman nopeasti eroon. Sen sijaan elokuva etsii surun tunnetta – sitä, miltä se kuulostaa, miltä se näyttää. Voiko surun kanssa jopa elää?
Dokumentissa kymmenen ihmistä kertoo omasta surustaan. Surun taustalla on erilaisia tapahtumia – ero, läheisen kuolema, vakava sairaus. Tapahtumia ei käydä tarkkaan läpi, elokuva keskittyy surun tunteisiin.
Puhe surusta on avointa, koskettavaa.
Taustalla oma suru
Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Mina Laamo, joka sai elokuvaansa aiheen omasta elämästään.
– Olin itse surullinen. Surin omaa lapsettomuuttani. Ja koska olen dokumentaristi, ajattelin, että voisin tehdä aiheesta elokuvan, kertoo Laamo.
– Päätin pyytää elokuvaan useita ihmisiä, sillä se antaisi surusta monipuolisemman kuvan. Vaikka pohjimmiltaan suru saattaa olla hyvin samanlainen tunne kaikilla – emmehän sitä voi tietää.
Elokuvan aloittaminen tuntui kuitenkin Laamosta vaikealta. Käänne tuli, kun hän kohtasi erään tuttavansa, joka kertoi surustaan.
– Silloin ymmärsin, että voin löytää ihmiset lähipiiristäni. Aloin puhua omasta surustani. Tämä muutti keskusteluja.
Laamolta on kysytty, kuinka raskaita elokuvan kuvaukset olivat.
– Olen itkenyt kuvauksissa. Mutta koska olin myös itse surullinen, elokuvaa oli helppo tehdä ihmisten kanssa, joilla oli samanlainen tunne.
– Elokuvan tekeminen päinvastoin toi elämääni iloa, syventyviä ihmissuhteita, ystävyyttäkin.
Erilainen surun kuvasto
Laamon elokuva on vahvasti visuaalinen. Elokuvassa nähdään hylättyjä rakennuksia, tyhjiä tiloja, paljon kuvia luonnosta. Osa kuvastosta saattaa yllättää, sillä kaikkia kuvia ei ehkä heti osaa yhdistää suruun.
– Surun kuvasto on kulttuurissamme aika suppeaa. Halusin ravistella sitä, sanoo Laamo.
Surunkesyttäjät-elokuvan valmistuminen ideasta valmiiksi elokuvaksi on vaatinut vuosien kypsyttelyn ja työn. Työprosessin aikana myös Laamon oma suru vaihtui iloksi. Hänellä on nykyään 2,5-vuotias poika.
Elokuvansa Laamo onkin omistanut Kauri-pojalleen.
– Mietin ensin, voinko omistaa surua käsittelevän elokuvan lapselleni. Mutta hänen vuokseenhan minä tämän elokuvan tein. Hän on kovin toivottu lapsi.
Teksti: Kaarina Lehtisalo
- Ensi-ilta 25.2.
- Saanut tukea Kirkon mediasäätiöltä
- Erikoisnäytöksiä eri puolilla Suomea
- Näytösten jälkeen ohjaaja Mina Laamo keskustelee elokuvan teemoista surujärjestöjen kokemusasiantuntijoiden kanssa
- Tampereen erikoisnäytös: 3.3. Arthouse Cinema Niagara kello 18.30