Se, mitä ei voi sanoa, täytyy tanssia
– Tanssilla voi esittää elämää kokonaisuudessaan, mikään aihe ei ole sille vieras. Se vaikuttaa vahvasti tunteisiin; sekä tanssijan omiin tunteisiin, ja lisäksi se välittää tunteen katsojalle, miettii tanssija ja koreografi Jorma Uotinen, joka nähdään jälleen syksyllä Tampereen esiintymislavoilla.
Tanssi ja musiikki ovat edelleen vahva osa Jorma Uotisen elämää. Kesäkuussa 72 vuotta täyttänyt taiteilija esiintyi keväällä Kuolemantanssi-teoksessa kahdeksan kertaa yhdessä Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön kanssa Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä.
August Strindbergin kirjoittama intohimoinen näytelmä on sovitettu draamalliseksi tanssiteokseksi, jonka on ideoinut ja ohjannut ohjaaja Tiina Puumalainen. Teppo Järvinen on suunnitellut visuaaliset näyttämökuvat, jossa unien, alitajunnan ja jopa yliluonnollisen aavistuksille on tilaa.
Jukka Haapalainen, Sirpa Suutari-Jääskö ja Jorma Uotinen ovat luoneet koreografian, joissa näkyy tekijöiden pitkä kokemus monista tanssilajeista. Kokonaisuus on niiden fuusio, joka nivoutuu taitavasti teatterin kerrontaan.
– Näytelmä oli täysin Tiina Puumalaisen idea. Hän oli miettinyt roolituksenkin valmiiksi, ja minua pyydettiin mukaan. En tuntenut näytelmää ennalta, mutta kun perehdyin siihen, kiinnostuin. Näytelmän teemat ovat ikiaikaisia, mutta ne on tuotu tähän päivään, kertoo Uotinen.
Hän kiittää ohjaajaa hienosta oivalluksesta tekstin toteuttamisessa. Vuorosanat on äänitetty ennalta, ja ne kuuluvat ajatusääninä lavalla.
Kuolemantanssi on kolmiodraama. Edgar (Jorma Uotinen) ja Alice (Sirpa Suutari-Jääskö) ovat olleet naimisissa neljännesvuosisadan. Kun paikalle saapuu molempien vanha ystävä Kurt (Jukka Haapalainen), kaikki muuttuu.
Valmistautuessaan näytelmään Uotinen tutki erityisesti roolihenkilönsä Edgarin persoonaa ja narsistista ihmistä.
– Mietin alistussuhdetta sekä vihan ja rakkauden painoja. Minua kiinnostaa se, mikä on ihmisen kuva ja liikekieli. Materiaalin etsiminen oli kiehtovaa. En niinkään etsinyt askeleita, vaan liikkeitä ja eleitä, joita usein tiedostamattakin teemme.
– Roolihahmo on hyvin monikerroksinen – niin kuin ihminen on, lisää Uotinen.
Samalla hän harmittelee, että esimerkiksi julkisuuden ihmiset nähdään monesti vain yhden asian kautta.
– Olen huomannut, että joskus meidät nähdään ja esitetään ohuesti. Se on valitettavaa, sillä jokaisesta ihmisestä löytyy monia ominaisuuksia ja ulottuvuuksia.
Suuren suosion saaneen Kuolemantanssin esitykset jatkuvat syyskuussa. Marraskuussa Tampere-talon lavalle astuu laulaja Uotinen Kielletyt leikit -konsertissaan.
– Tampere on minulle tärkeä esiintymiskaupunki, koska se on tarjonnut monia estradeja vuosien varrella. Tampereella myös on hyvä maine teatterikaupunkina, ja ihmiset käyvät esityksissä, kiittää taiteilija.
Räjäyttävä kokemus vei tanssijaksi
Uotinen pyrki teatterikouluun. Opiskelupaikka ei avautunut, mutta nuori mies sai arvokkaan palautteen koulun opettajilta. Yksi heistä oli ohjaaja Kalle Holmberg.
– Minulle sanottiin, että kuulun kyllä ehdottomasti näyttämölle, koska tapani ja kykyni liikkua on niin poikkeuksellinen. Minua kehotettiin hakeutumaan liiketaiteen, esimerkiksi tanssin tai pantomiimin pariin.
Päätös tanssijaksi ryhtymisestä tapahtui lopulta traagisen tapahtuman jälkeen. Uotinen sairastui 19-vuotiaana Guillain–Barrén -oireyhtymään, joka vei häneltä puhe- ja liikuntakyvyn useiksi viikoiksi.
– Päätös syntyi, kun ymmärsin sen, että jokainen liikkeen millimetri on arvokas. Päivä, jolloin itse pystyin jälleen viemään lusikan suuhun, oli räjäyttävä kokemus. Ajattelin, että jos tästä palaudun, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä tanssijaksi.
– Samalla liikkeen merkitys syveni. Ilman sitä kokemusta ymmärrykseni liikkeestä ei olisi niin syvä.
Palautuminen kesti noin vuoden, ja se mullisti nuorukaisen elämänarvot. Hän pääsi opiskelemaan Kansallisbalettiin ja jatkoi opintojaan Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Sveitsissä.
– Tanssi on antanut mahdollisuuden ilmaista itseäni niin kuin minulle sopii. Lisäksi se on antanut elinkeinon ja ammatin ja vienyt monipuolisiin tehtäviin. On hienoa, että vielä seitsemänkymppisenäkin saan tanssia.
– Koreografina minua kiinnostaa se, mitä tanssilla saadaan näkyväksi. Se, mitä ei voi sanoa tai kirjoittaa, täytyy tanssia.
Tanssi voi hyvin
Jorma Uotiselta kysytään usein tanssin nykytilasta.– En ole ollut koskaan huolissani. Ja kun katson taaksepäin, näen, miten tanssi on kehittynyt. Tanssitekniikka ja tieto ovat lisääntyneet, samoin ymmärrys. Jokainen sukupolvi tuo aina uuden kerroksen tanssiin.
Taidemuodon hyvinvoinnista on osoituksena myös Helsingissä sijaitseva Tanssin talo, joka otettiin käyttöön viime helmikuussa.
– Kymmeniä vuosia odotettu talo on iso tunnustus. Se osoittaa, että tanssi hyväksytään lopultakin muiden taiteiden pariin. Uskon, että se myös motivoi tanssitaiteilijoita.
Uotisen mukaan merkittävä muutos on tapahtunut 20 viime vuoden aikana myös siinä, että nykyisin tanssijat löytävät töitä. Teattereissa on runsaasti musikaalituotantoja, ja niihin palkataan ammattitanssijoita.
Tuomarina tähdille
Televisio-ohjelmat ovat madaltaneet kynnystä katsoa tanssia.”TV:n kautta tanssi tulee ihmisten olohuoneisiin, ja se on helposti lähestyttävää. Tanssin katsomisen ei tarvitse olla niin vakavaa”, totesi koreografi–ohjaaja Reija Wäre kevään lehtiartikkelissa (Helsingin Sanomat 3.5.2022).
Haastattelun pani tyytyväisenä merkille myös Jorma Uotinen, joka on toiminut Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelman tuomarina vuodesta 2006 saakka. Ohjelman suosio on suuri, sillä jokainen jakso kerää ruudun ääreen yli miljoona katsojaa. Uuden kauden suorat lähetykset alkoivat 4. syyskuuta.
– Joskus kuulee lauseen, että en ymmärrä tanssia. Siitä voi vapauttaa itsensä kokonaan. Ei ole yhtä tapaa katsoa tanssia. Jokainen seuraa sitä oman historiansa lävitse, ja tulkitsee esitystä sen mukaan.
Ohjelman tekeminen on Uotiselle erittäin mieluista.
– Se on vuosi vuodelta vain parantunut. Kukaan tanssijoista ei lähde mukaan enää vitsillä. Ohjelma vaatii osallistujilta kuukausien sitoutumista ja paljon työtä sekä mahdollisesti myös muiden töiden menettämistä.
Tanssijoiden valinnasta vastaa tuotantoyhtiö.
– Joskus minultakin kysytään, miten ohjelmaan pääsee mukaan, mutta en voi vaikuttaa asiaan. Itsekin saan tietää osallistujat vasta ohjelman alkaessa, paljastaa Uotinen, joka itse olisi aikoinaan toivonut tanssijoiksi Jouko Turkkaa ja Marja-Liisa Kirvesniemeä.
Uotisen kanssa tuomareina jatkavat tanssin ammattilaiset Helena Ahti-Hallberg ja Jukka Haapalainen.
– Itse arvioin ennen kaikkea esityksen tunnelmaa ja sen välittämää tunnetta. Jukka ja Helena voivat sitten sanoa niistä kanta-askelista, ja menevätkö ne kohdalleen, nauraa taiteilija.
Elämän tarkoitus
Mikä sitten on tärkeää Jorma Uotisen elämässä, ja mikä hänen mielestään on elämän tarkoitus?– Sanon aina, että elämä täytyy elää, se on sen tarkoitus.
Samaan hengenvetoon taiteilija kertoo, että hänen loputon inspiraation lähteensä on ollut portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo Hetkien vaellus. Se on julkaistu samannimisessä runokirjassa, jonka on suomentanut Pentti Saaritsa. (Otava 1974)
”Ollaksesi suuri, ole kokonainen: Älä mitään itsessäsi liioittele, äläkä sulje pois.
Ole kaikki kaikessa.
Pane kaikki mitä olet pienimpäänkin mitä teet.
Niin koko kuukin mahtuu joka lampeen, koska se loistaa korkealta.”
– Tämä runo vain sisältää kaiken, toteaa Uotinen.
Tanssia kirkkoon
Nykyisin tanssia nähdään myös kirkoissa. Uotinen kuitenkin toivoo, että taidemuotoa käytettäisiin nykyistäkin enemmän pyhäköissä.Matkoillaan Uotinen vierailee mielellään kirkoissa.
– Rakastan sakraalitiloja, ne ovat todella kiehtovia. Kirkkoarkkitehtuurissa kokee vahvasti hienon vertikaalivoiman.
Sen sijaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkisuuskuva ei aina ole Uotisen mielestä kovin myönteinen.
– Kiistely naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitoista luo kirkosta ja sen jäsenistä huonoa imagoa meille, jotka emme ole kirkon sisäpiirissä. Olen hyvin pahoillani esimerkiksi piispa Irja Askolan saamasta julmasta palautteesta.
– Toivoisin, että näissä asioissa tapahtuisi avautumista, miettii Uotinen, joka sanoo toki ymmärtävänsä myös sen, että kirkko on moniääninen, ja mielipiteitä on monia.
Keskustelu palauttaa Uotisen mieleen muiston vuoden 1989 Tampereen Kirkkopäivistä, joissa hän esitti tanssiteoksen Tampere-talossa.
– Minut oli kutsuttu esiintymään, ja sain tavattoman lämpimän vastaanoton. Minun jälkeeni lavalle kuitenkin tuli puhuja, jonka mukaan tanssi on syntiä. Tunsin, kuinka yleisö kohahti, ja kaikki ajattelivat, että pitikö hänen nyt tuo sanoa ääneen.
Kokemus oli pudottava, mutta Uotinen sanoo jo käsitelleensä asian.
– Jäin kuitenkin pohtimaan tuota lausetta. Jos ihmisellä on jokin Jumalalta saatu lahja ja ominaisuus, onko jollakin toisella ihmisellä oikeus määritellä se synniksi? Siihen minulla ei kuitenkaan ole vastausta.
Viimeksi Uotinen teki yhteistyötä kirkon kanssa, kun tanssiteos Hetkien vaellus sai kantaesityksensä Turun tuomiokirkossa helmikuussa 2014. Lisäksi se esitettiin Porissa ja Kuopiossa.
Teos koostui urkutaiteilija Pétur Sakarin soittamasta ranskalaisesta urkumusiikista, Fernando Pessoan runoista ja Pori Dance Companyn neljän tanssijan tanssista. Jorma Uotinen toimi koreografina ja oli kertojan roolissa esittämässä runoja.
– Esitys istuu hyvin kirkkoon, ja se kunnioittaa tilaa, jossa se esitetään. Esityksen voisi hyvin päivittää. Tekisin mielelläni taas yhteistyötä kirkon kanssa, sanoo Uotinen.
Teksti: Kirsi Airikka
Kuolemantanssi 3.12. saakka Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä
Kielletyt leikit -konsertti 30.11. kello 19.30 Tampere-talo, Pieni sali. Esiintyjinä Helena Lindgren ja Jorma Uotinen sekä pianisti Lasse Hirvi
Jorma Uotinen
- Syntynyt 1950 Porissa
- Toiminut ja tanssinut Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1970 alkaen useissa tanssiryhmissä ja oopperataloissa
- Taiteellinen johtaja Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmässä (1987–1990), Suomen Kansallisbaletissa (1992–2001) ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla (2002–2019)
- Professorin arvonimi toukokuussa 2012
- Esiintynyt myös laulajana ja julkaissut albumit Tunteiden taivas (1998) ja Sentimental Secrets (2006)
- Unicefin Hyvän tahdon lähettiläs