TampereRaw inspiroituu yleisöstä
TampereRaw kestitsee kuulijoita kolmella kantaesityksellä konsertissa, jossa ikäpolvet kohtaavat. Nykymusiikkiyhtye esiintyy konsertissa pienellä, alle kymmenen soittajan kokoonpanolla.
– On aina jännittävää, kun esitellään sellaisia teoksia ja konserttikokonaisuuksia, joita ei ole aiemmin esitetty, myöntää TampereRaw´n perustajajäsen ja tuottaja Anna Angervo.
Hänen mukaansa hyvä tunnelma on yhtyeen perusajatus.
– Pieni luova porukka pystyy tuomaan esiin uudenlaisia ajatusmalleja.
Tällä kertaa yhtye myötäilee Jennah Vainion ajatusta ihmiskohtaloista ja ihmisen mielestä festivaalin kantavana voimana. Esimerkiksi tamperelainen säveltäjä Ilari Laakso on teoksessaan liikkeellä toivo-teemalla.
– Isoja teemoja, Angervo summaa:
– Me soittajat yritämme sitten mahdollisuuksien mukaan tuoda esiin sen, mitä säveltäjä on ajatellut.
Keskustelu säveltäjien kanssa on hänen mukaansa yleensä hyvin hedelmällistä. Toisaalta osa säveltäjistä ei halua olla mukana harjoituksissa, vaan jättää soittajille vapaat kädet. Korona-aikana yhteistyötä on tehty etänä, mahdollisuuksien mukaan.
– Kun koronatilanne alkoi, pistettiin pystyyn nettifestivaali, jossa soittajat esittivät pieniä soolo- ja kamarimusiikkiteoksia. Se oli hirveän terapeuttista, ja sillä pystyttiin tavoittamaan iso määrä ihmisiä.
– Korona-aikana on kuitenkin ollut kaipuu kanssakäymiseen yleisön kanssa. Sen myötä me muusikot olemme ymmärtäneet sen, että yleisö ei ole pelkästään kuulijan asemassa, vaan hengitämme samaa tunnelmaa, inspiroidumme yleisöstä. Etänä tunnelataus on köyhempi.
Usean vuoden mittainen väsymys ja epävarmuus saattavat pelottaa yleisöä niin, että jäädäänkin kotiin.
– Itse näen, että on vielä pitkä matka siihen luottamuksen tilaan, joka vallitsi ennen pandemiaa. Nyt voidaan vain keskittyä musiikin tekemiseen ja vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Toisaalta musiikki on varmasti yksi asia, joka voi edesauttaa toipumisessa, ja me taiteen tekijät tarjoamme edellytyksiä siihen.
Tilausteoksessa luopumista ja menetyksiä
Konsertissa TampereRaw kantaesittää muun muassa Markku Klamin säveltämän tilausteoksen Elegia. Klami ja Biennale tekevät yhteistyötä nyt ensimmäistä kertaa.
– Kokoonpanona on sopraano, huilu, klarinetti, viulu, sello ja piano. Teos syntyi Tampere Biennalen tilauksesta Suomen Säveltäjät ry:n Sibelius-rahaston tuella, Klami kertoo.
Klamin mukiaan teos kuvaa menettämisen ja luopumisen tuskaa. Tämän vuoden puolella sävelletty teos jakautuu kolmeen osaan, joissa tekstinä on hänen puolisonsa Katja Klamin tätä varten kirjoittamat runot.
– Säveltäjänä pyrin kunnioittamaan alkuperäistä tekstiä. Haluan päästä selville sen sisällöistä ja merkityksistä, ainakin luomalla oman, pohditun käsitykseni tekstin sanomasta, Markku Klami toteaa.
– Kunnioitukseen tekstiä ja sen tekijää kohtaan liittyy itselläni myös se, että pyrin säveltämään lauluäänten osuudet niin, että tekstistä olisi mahdollista saada selvää, ainakin suurimmaksi osin.
Elegiaan valikoituneiden runojen aiheina ovat tahaton lapsettomuus, muistisairaudet, maailmanlaajuiset konfliktit ja ihmisen toiminnan vaikutukset ympäröivään luontoon.
– Näissä kaikissa nähdäkseni on kyse osaltaan myös luopumisesta ja menetyksestä: luopuminen unelmasta kokea läheltä uuden elämän ihme ja olla vanhempi lapselleen, luopuminen kyvystä toimia itsenäisesti ja oman persoonansa menettämisestä, sekä luopuminen ympäröivästä yhteisöstä ja luonnosta – juuri niistä elämän mahdollistajista, joita me ihmiset kaikkialla maailmassa tarvitsemme.
Valtavia kysymyksiä
Elegian ensimmäinen osa, Minä kuvittelin sinulle elämän, keskittyy tahattoman lapsettomuuden herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin.
Toisessa osassa, Hiipuen, musiikki jähmettyy hitaisiin ja viipyileviin, toisinaan rikkoutuviin sointeihin. Osan teksti keskittyy omaishoitajuuden kokemuksiin ja ristiriitaisiin tuntemuksiin, joita läheisen henkilön hiipuminen muistisairauden runtelemana aiheuttaa.
– Toisen ihmisen persoonan hiipuminen vähitellen pois tuottaa suurta tuskaa. Häämöttävä kuolema voi siksi näyttäytyä myös vapauttavana päätöksenä pois kuihtumiselle, säveltäjä toteaa.
– Viimeisen osan, Palava maa, lyhyt ja ytimekäs, toteava teksti vie vääjäämättömästi etenevän ilmastonmuutoksen ja globaalien konfliktien keskelle. Mikä saa yksittäiset ihmiset ja laajemmatkin yhteisöt toimimaan tavoilla, jotka murentavat rauhallisen ja turvallisen elämän sekä kestävän tulevaisuuden edellytyksiä?
– Näiden valtavien kysymysten edessä kokee usein voimattomuutta, ja omat, henkilökohtaisen elämän vaikutusmahdollisuudet tuntuvat pieniltä, jopa mitättömiltä. Suurta murrosta joutuu ikään kuin seuraamaan sivusta.
Koronatilanne on Klamin mukaan vaikuttanut osittain säveltämiseen. Hän tekee mielellään sävellystyön aikana yhteistyötä teoksen esittävien muusikoiden kanssa. Nyt toimintamallia ovat hankaloittaneet monenlaiset rajoitustoimet.
– Onneksi tämän teoksen kohdalla niin lauluääni kuin kaikki soittimetkin ovat minulle entuudestaan tuttuja, joten työtä pystyin hyvin tekemään itsenäisesti, vaikka muusikoiden luova panos nouseekin esiin muun muassa siinä, kun säveltäjä pääsee kokeilemaan ja ”workshoppaamaan” luonnoksia yhdessä muusikoiden kanssa.
20-vuotinen matka
TampereRaw pyrkii sisällyttämään ohjelmistoonsa kantaesityksiä sekä tekemään sävellystilauksia. Viime vuosina yhtye on tehnyt paljon poikkitaiteellista yhteistyötä. Ajatuksena on esittää kokonaisuuksia, joissa uusi musiikki on näkyvästi esillä.
Elegian lisäksi se esittää Biennalen konsertissa Ilari Laakson teoksen El sueno ja Jennah Vainion teoksen End Credits.
Tampere Biennalen perustajiin kuuluneen Usko Meriläisen musiikki peilaa ihmiskohtaloita. Mukana on myös Kalevalasta ammentava teos suomalaistaustaiselta petroskoilaissäveltäjä Anastasia Salolta sekä Erkki Salmenhaaran musiikkia.
Konsertilla juhlistetaan vastikään Madetoja-palkinnon saaneen Raw’n 20-vuotista matkaa. Solistina on sopraano Tuiki Järvensivu.
Teksti: Asta Kettunen
TampereRaw Vanhassa kirkossa torstaina 7. huhtikuuta 2022 kello 19 alkaen. Liput: Tiketti